Kuin pikkulapsi
Ihan pikkujolppina en olisi varmaan kasannut kuin ukkelit, ehkä robotin ja jättänyt loput isille kasattavaksi. Siitä on jo hetki, kun noin tein, enkä saa itse nauttia puolestarakentamisesta varmaan enää kovin kauaa.
Alku
Klassinen punapukuinen avaruuslegoukkeli, perusnaamalla. Minulla oli näitä tyyppejä ties miten monta, useissa eri väreissä. Nyt niitä oli taas, uutuuttaan kiiltävinä. Olin jotenkin sanoinkuvaamattoman riemuissani tästä tyypistä. Robotti oli myös metka, perinteikäs muutaman palan rakennelma jolla oli kumminkin ehkä yllättävän paljon niinsanottua luonnetta. Tai sitten katsoin tätä niin vahvojen nostalgialasien läpi, että muilta kärähtäisi järki.
Tekniikkarunko
Galaktisen tutkimusaluksen runko lähti muodostumaan tekniikkalegopaloista. Tuossa ihan keskellä oli nokkalaskeutumistelineen putkisto, nuo takasivuilla olevat lootat jekuttivat minua. Kuvittelin, että päälaskeutumistelineet tulisivat niihin, mutta eivätpä tulleetkaan.
Kovimman ytimen jälkeen koko pohja peitettiin harmailla levyillä. Vain laskeutumistelineiden tassut ja nuo keskirungon repulsorimoottorit toivat vaihtelua. Eipä tätä oltu alhaaltapäin pahemmin katselemassakaan.
Aluksen paraatipuoli ei vielä paljastanut paljon mitään.
Pikkuhiljaa sisätilatkin rupesivat rakentumaan. Olin taas innoissani kun löysin lisää klassikkopalikoita, joita en ollut nähnyt missään muualla vuosikymmeniin.
Takaramppi oli vähän tiellä kun pyrstön sisäänpäinkääntyvää kulmaa kasassapitäviä heppoisenoloisia kalikoita löi paikoilleen. Edistymisen tuntu oli valtavaa tässä välissä, kun aluksen rakenteesta oltiin päästy selvästi jo ulkopinnan puolelle.
Nokka antenneineen
Tietysti paatin nokan kärjessä oli ylösskaalattu versio perinteikkäästä eteenpäinosoittavasta tupla-antennista (tai pakoputkista tai minä niitä ikinä käytettiinkään, myöhemmin niitä käytettiin tässäkin aluksessa mutta eri tarkoitukseen), jotka eivät missään nimessä olleet kenenkään leikeissä lasertykkejä tai mitään vastaavaa, ehei.
Keula sai myös hyvän annoksen greeblausta, tämä rupesi jo muistuttamaan Tähtituhoojaa. Ehkä syy oli aluksen muodossa ja harmaassa värityksessä.
Siivet ympäri alusta
Takapään kyljet olivat jo nätisti paneloidut, sama puuhastelu jatkui koko lopun aluksen kylkiä pitkin. Oikein näyttävät niistä tuli, greebliet jemmasivat samalla vaivalla myös erinäisiä saumoja sun muita.
Sisätilat
Tutkimusaluksen peräpäähän, avattavan rampinoloisen kalikan yläpuolelle, ilmestyi litteä sysimusta laatta. Laatta kellui vapaasti kourussa, aluksen keskipisteen puolella pari palikkaa esti sitä kuitenkin putoamasta ulos asti.
Kas vain, kahdelle tutkimusmatkailijalle löytyi myös sängyt, joissa voi koisia mukavasti happitankit selässäänkin. Kahden tehdessä töitä tai tiedettä toiset kaksi saattoivat olla lepovuorossa.
Lisää vanhoja suosikkipalojani. En muistanut, montako erinäköistä robottia rakensin joissa erilaiset postilaatikkoni olivat joko sen pää, kourat tai molempia.
Tietokoneita
Taas kerran olin täpinöissäni kun löysin tuttuja kuvioita. Olisipa minulla ollut noista perusnäytöistä tämmöisiä litteitä 2x2 versioita aikanaan, rakennelmani olisivat olleet paljon elegantimpia.
Asteroidsiako tuo oikeanpuoleisin näyttö oli pyörittämässä? Kuvatus myös antoi ymmärtää, että ehkä ne nokan tupla-antennit tai pitot-putket olivat sittenkin ehkä asteen, pari aggressiivisempia. Tuo pieni litteä 2x1 -laatta oli semmoinen, joita minulla oli jo aikanaan iso läjä kun niitä käytettiin paljon Blacktron-seteissä (ja M-Troneissa ja varmaan Ice Planeteissakin).
Avaruuslegotunnus! Litteä 2x4-laatta oli kyllä kätevämpi ja monikäyttöisempi kuin ne vanhat 3x6 -luiskapalat, mutta... olisin minä semmoisenkin kelpuuttanut. Tai pari.
Aiempi tietokonepaneeli päätyi ohjaamoon, ehkä ihan luonnollisesti kun toinen näyttö esitti taktista kuvaa. Tykkäsin suuresti pilottien väliin, vaakatasoon asennetusta aluksen tila -näytöstä. Tuplapeukut sille.
Tässä vaiheessa myös ei-piloteille oli kasattu istuinpaikat siltä varalta etteivät kaverit koisineet tai toheltaneet jotain muuta jatkuvasti. Ihan kohteliasta sekin.
Ilmalukko-ovi
Tieteentekoa (ja oletettavasti myös lepäämistä) helpottamaan aluksessa oli myös hieno Star Trek -henkinen sivuunliukuva ilmalukko-ovi. Koska koko sisätila-alue oli lievästi nokkaanpäin kalleellaan, takaseinänkin piti olla vastaavasti vähän vinossa.
Matkustamoon asennettin myös jokuset tietokonekonsolit ja joystickit ties minkälie säätämiseen. Samalla valmisteltiin myös yläreunat keltaisia avaruuskuomuja varten.
Kolmen suunnan ohjausraketit olivat nyt yksittäisten isojen kalikoiden sijasta tämmöiset ovelat ämpärisuuttimelliset kompleksit. Olivat ne nyt vähän näyttävämmät näin, ei sitä sopinut kiistää.
Rahtiovet ja peräpää
Matkustamon taakse aluksen takapäätä muodostamaan rakennettin isot L:n muotoiset seinät/ovet, joihin muodostui tarran tai printatun laatan sijasta upotuksella jekutettu alaspäin osoittava nuoli. Metka yksityiskohta.
Takaspoileri ainakin oli hervoton, ja vielä kosmisempi kun sen molemmat puolikkaat yhdistyivät. Melkein rakensin molemmat ovat samalla kerralla, mutta ajattelin kumminkin olettavani omiani niin menin kiltisti ohjeen mukaan yksi kerrallaan.
Moottorit
Ei rahtiovien kylkien hienosäätömoottoreilla mihinkään päästäisi, purtilo tarvitsi lisää rakettimoottoreita. Aluksen takapäähän pultattiin parit kookkaat moottoriröörit vauhtia antamaan.
Joku muukin saattoi saada näistä lisämoottoreista mieleyhtymiä kohta neljännesvuosisadan takaiseen Pimeän Uhkaan ja sen kiiturikisoihin. Jos nämä laittaisi vetämään pientä yhden hengen ammetta kaapeleiden perässä niin ne olisivat Mos Espan kisareitillä ihan kotonaan :p
Mieluummin minä kuitenkin länttäsin ne tutkimusaluksen siipien päälle. Kuvassa näkyi miten Projektiassistentti II oli laittanut valkopukuiset tieteentekijät kilpailemaan jossain lihaskuntotestissä, tai jotain.
Nämä olivat paljon näyttävämmät kuin vähän piiloonjäävät päämoottorit.
Avaruusmönkijä
Avaruuslaiva oli valmis, viimeisenä rakennettavana oli pieni kuuauto tai mönkijä. Yksinkertainen mutta toimiva. Katsokaa nyt miten tyytyväinen tuo kuskikin oli!
