Referenssikuvapäiväretki

Parolan Panssarimuseo

Kesäpuolella 2023 Panssarimuseossa oli erikoisnäyttelykappaleena Kuningastiikeri, joka oli lainassa Bovingtonin museosta. Koetin kysellä paria kaveria erikseen mukaan mutta kenenkään aikatauluihin ei sattunut sopimaan samaan aikaan kuin itselleni. Lähdin sitten keskenäni päiväretkelle kun myöskään Projektiassistentteja I tai II, saati sitten puolisoani ei kiinnostanut lähteä ihmettelemään isoja rautamöykkyjä koneöljyltä haisevassa hallissa.

Pöristelin sitten yhtenä elokuisena lauantaiaamuna Parolaan ja parkkishan oli ihan tukossa heti aamusta ja eka halli, jossa vaunu pönötti, oli aikalailla täynnä. Olin roudannut DSLR-kameran mukaan, enkä napsinut kännykkäkameralla kuin muutaman hassun kuvan yleisiä referenssejä varten, koska mitäs muuta varten minä tuota isoa vempelettä kannoin?

Kuvien kanssa kävi sitten niin pöljästi, että siirsin ne koneelle mutta jumitin varmuuskopioiden ottamisen kanssa liian pitkään ja käyttispäivityksen yhteydessä myös datalevyni meni ympäri kuvineen päivineen. Ihan hippasen harmitti, retkikuvani kun olivat ainoat joita ei oltu vainoharhaisesti kopsattu muuallekin talteen.

Panzerkampfwagen Tiger Ausf. B

Näytillä oli siis Henschelin toinen prototyyyppi, testirunko 2 eli Versuchs-Fahrgestell No. V2, vanhemmalla tornilla. Vaunussa ei ollut juuri mitään ylimääräisiä hörhelöitä kiinni, kuten helmalevyjä, mutaläppiä, työkaluja tai isompia osia pakoputkistakaan. Sanattomaksi tämä mörökölli silti veti ja se oli jotenkin mielettömän hupaisa, kun ykköshallissa se oli nurkittain kottikärryn kokoisen koneen vieressä (Vickers-Armstrongin tanketti).

Ainoa mihinkään talteenjäänyt kuvani isoimmasta kissasta:

ô_õ

Oleellista oli se, että ehdin ihmetellä tuota paljain silmin ihan kunnolla ja äimistellä vaunun järkyttävää kokoluokkaa eri kuvakulmista. Pelkät vetopyörät olivat melkein torsoni kokoiset ja varmaan painavammat. Vaikuttava laitos kaikenkaikkiaan. Nyt kun löytäisin joskus tieni oikean Tiikerin viereen, Pantterikin olisi jees.

T-34/76 "Sotka", Ps 231-1

Näpsin näitä T-34 -kuvia referensseiksi aikalailla hyvään aikaan kun miinanpurkuvaununi ei ollut vielä työn alla, mutta tiesin että kävisin siihen käsiksi piakkoin. Intoilin kaikkein eniten ketjujen kulumisjäljistä ja missä mikäkin näytti mitenkin kuluneelta.

StuG III Ausf. G, Ps 531-45

Neukkuvaunuja enemmän tiesin tarvitsevani (ja kaipaavani) sakemannivaunuista erilaisia yksityiskohtia. Telakoneiston kulumia nyt varsinkin hyödytti aina ihmetellä. Jos olisin vahvasti syvällä näissä, koettaisin myös tunnistaa mikä ketjutyyppi oli kyseessä, mutta en minä niistä niin paljoa tiennyt sanoa.

Siltä varalta, että joskus päätyisin kasaamaan sisätilallisia vaunuja ja erityisesti Sturmeja niin Lärkan kuvatuskokoelman linkki olisi varmaan hyvä pistää talteen: http://www.andreaslarka.net/ps531045/ps531045.html

Tunkkiblokki oli hämmentävästi ehkä siitä hyödyllisimmästä päästä yksityiskohtia, jotka hoksasin taltioida. Minä olin ainakin vuosikausia noiden palojen kanssa ihan tutkalla kun en tiennyt paremmin.

57 ITPSV SU 57-2, Ps 461-nn

Sergei telaketjuilla tarjosi tässä välissä minulle lähinnä kivoja yksityiskohtia elämäänähneistä telaketjuista, vetokaapelisilmukoista tulevia naarmutusvouhotuksia varten, sekä yleistä metsän tarjoamaa putua eri jemmoihin.

Panzer IV Ausf. J, Ps 221-nn

J-mallin Panzer IV:stä en napsinut referenssikuvia sen ihmeemmin kun se oli yksilönä jo niin ruosteinen, etten minä koettaisi itse semmoista toteuttaa. Tuo suujarrun sisäpuoli oli se, mikä kiinnosti tulevia projekteja varten.

Neukkuvaunun ketjut

Nämä kuvat ketjuista otin oikeastaan vain ja ainoastaan sen takia että niistä näki tosi näppärästi, miten ketjujen kulutuspinnat heijastivat valoa ja miten tuo paljas metalli näkyi eri kuvakulmissa. Pyörin puhelimeni ja kameran kanssa varmaan ihan hölmön näköisenä kun koetin saada eri asennoissa haluamani efektin talteen.

Kaikenkaikkiaan retkeni kuvasato olisi voinut olla surkeampikin, nämä pikaiset "helpompi tarkistaa puhelimen ruudulta kuin erikseen tietokoneelta" -otokset pelastivat sentään jotain kun isot kuvat menivät. Tästäkin oli jo kuukausikaupalla aikaa mutta edelleen harmitti.

Valmista: Projekti I/24

Doomguy Urbie

 

No tässä se nyt oli olevinaan, UrbanMech maalattuna vähän Doomguyn tapaan, Eldoniusrexin kuvan inspiroimana, mutta ilman Baron of Hell -laumaa ja kirkkaanvihreitä veriläiskiä ja auttamaan köpöttelevää kaveria taustalla. Tuskin näitä kahta yhdistäisi, jollen sitä erikseen julistaisi, mutta tätähän se oli. Originaalitaiteesta unohdin muuten tuon oikean sisäreiden revenneen haalarinpalan verinaarmuineen, mutta tokkopa sitä olisi tuosta nappulasta erottanut vaikka olisin sen sinne erikseen toteuttanutkin.

Union Aerospace Corporation

Kuten aiemmin maalikuviota miettiessäni höpisin, BattleTechin korporaatiomaailmaan Doomin (1 ja 2) Union Aerospace Corporation -konglomeraatti sopi kuin nakutettu, joten tietysti UAC:lla oli omat joukkonsa etteivät joutuneet turvautumaan laitostensa suojelussa palkkiksiin tai perimysvaltioiden sotavoimien suopeuteen.

Kun puhuttiin pelistä, jonka alkutarina on summattavissa parilla lauseella, sen kummempaa virallista alkuperäistä maailmanrakennusta ei ollut, kun Tom Hallin design-dokumentista ei loppujen lopuksi käytetty sen ihmeempiä. Päätin siis ihan omin lupineni, että Doomguy oli sen paras ilmentymä, vaikka mistä tahansa neljästä moninpeliväristä (vihreä, indigo, ruskea, punainen) tai entisistä ihmisistä (zombie, haulikkokessu, minigun-jantteri olisi voinut ihan yhtä hyvin ottaa mallia värikuvioonsa. Tai sitten tuohon vihreän haalarin päälle olisi voinut vetää sinisen superpanssarin! Mikään näistä ei tietenkään sopinut kansitaiteeseen, joten ö-mappiin tuommoiset ideat.

Tätä samaa kaavaa voisi tietysti koettaa toistaa kolmen muun kevyen BattleMechin kanssa ja toteuttaa sillä yksi peitsellinen korporaatiojoukkoja Klaanien, palkkisten tai avaruussoneran (tai mikä lukijan suosikki-inhokkioperaattori nyt sitten onkaan) sekaan riekkumaan.

UrbanMech UM-R60

Kolmenkymmenen tonnin kevyt BattleMech, järkyttävän hidas käkätin, jonka ovelin ominaisuus oli 360° pyörivä torso. Aseistuksena oikeassa kädessä köpöttelevällä roskapöntöllä oli Imperator B - autokanuunaa (AC/10) yhdellä tonnilla murkuloita (10 laukausta) ja vasemmassa kädessään sillä oli Harmon Lightin pikkulaseri (SLas) niitä pudonneiden avaimien etsimisretkiä varten. Kaupunkisotakoneena sillä sentään oli hyppyraketit ja kai se DOA-hyökkäyksen kolmen vahinkopisteen uhka vainolaisen ylärunkoon oli parempi kuin ei mitään.

Kuvat

Maalaaminen oli hauskaa, isoimmat ongelmat aiheutin ihan itse käyttämällä punaista pohjamaalia. Pienellä värialueiden lisäsuunnittelulla ja ehkä maskaamisella olisin saattanut saada siitä kivemman näköisen, mutta olin aika tyytyväinen lopputulokseen.

 

 

Ketuiksi tuossa menivät nuo harmaalla harmaalle väkerretyt piskuiset UAC-tunnukset. Kuvittelin kylmänharmaiden erottuvan taktisen tehokkaasti lämpimääntaitetuista harmaista mutta eipä se nyt sitten ihan niin hyvin toiminut. Niillä olisi pitänyt olla mustat ympärysviivat vähintään erottumista varten.

Tyytyväisyyttäni kuitenkin kasvattivat laserlinssit, jotka onnistuivat mielestäni vallan mallikkaasti. Tässä on nyt vuoden aikana tullut testailtua erilaisia uusia metodeja, kuten öljymaalit ja linssiefektit. Mitäs hullua tai aiemmin hullunvaikeana kalupakista poisjätettyä seuraavaksi testattaisiin?

todoList.append("osta se tripodi")

Ajankäyttö

En seurannut ajankäyttöäni sen tarkemmin tälläkään kerralla, mutta aktiivista aikaa kului pari tuntikourallista. Kuvittelin tämän olevan tosi nopea keikka, kun nappula oli pieni ja idea oli kristallinkirkas heti alusta alkaen. Idean kirkkaus tosin himmeni siinä vaiheessa kun piti päättää mikä oli käsissä mitäkin väriä, mutta fiilispohjalla minä tämänkin tein kuten aina. Joten jos hourailisin, että kyllä tähän täysi työpäivä meni, en olisi ehkä arpomassa kamalasti alakanttiin, yli tämä arvaukseni ei ainakaan mennyt, siitä olin varma.

Kuvien käsittelyaikoja tai lätinänkirjoitusaikoja en laskenut tähän, mitä koetin aktiivisella ajalla tarkoittaa 🙃

Marsilainen roskis

Marsilaatta

Tietysti Doomguy-teemainen UrbanMech tarvitsi Doom-teemaisen heksapohjankin. En ole ollut mikään maastontekokaveri, joten ei minulla ollut juurikaan mitään ihmeellistä materiaalia siihen touhuun. Peräti kahdesti käyttämäni Citadelin tekninen halkeilevan maan efektimaali oli varmaan kuivunut kokonaan, joten en jaksanut edes ajatella sitä vaihtoehtona.

Jotkut olivat kehuneet, että Archerini heksapohja oli hieno, eikä siinä ollut kuin muutamalla öljymaalilla sävytettyä Woodland Scenicsin ballastia. Mietin, että sillä voisin jatkaa, mutta ihan vain vaihtelun vuoksi alle voisi liimata pienen kiven tai pari. Innokkaampana olisin saattanut rakentaa tasaiselle pohjalle jollain akryylimudalla tai erikeepperikerroksilla pinnanmuotoja.

Sorapala

Talven aikana kotiin kulkeutui ihan naurettava määrä soraa. Jokunen murikka oli jäänyt eteisen nurkkaan ja mitäs minä ulos lähtisin kiviä etsimään jollei ollut pakko? Koesovitin kolmea, päädyin pikaliimaamaan pienimmän niistä UrbanMechin nenän alle.

Kyllä, hiekoitussorakappaleena tuo oli aika hervoton!

Liimaa ja putua

No tässä ei nyt ollut kovin paljon sen ihmeempää: peitin pohjalaatan erikeepperillä. Kippasin märän liiman päälle terveellisen annoksen ballastia. Ravistelin ylimääräiset säistyslootani (jos oikein muistelin, se oli Games Workshopin keisarillisen kotkan ja kokoluokkansa perusteella Basiliskin loota) pohjalle. Lopuksi rapsutin UrbanMechin jaloista ylimääräisiä kökköjä mäkeen. Loput jäivät odottamaan liiman kuivumista.

Irtokuvien sijasta gimppasin tekoseni yhteen koostekuvaan.

Siinähän se sitten nökötti keskenään yön yli. Seuraavana iltana katselin punertavia värisävyjä, mietiskelin että tekisin tämän ihan vain öljylitkuilla niinkuin viimeksikin. Pohjalle voisin tehdä tiilenpunaisen kerroksen ja sitten lisätä siihen yhtä tai kahta ruostetta. Liikaa ei kannattaisi söheltää, ei siitä tulisi kuin sekasotkua.

Maisemointia maaleilla

Arvoin hetken, mitä maaleja käyttäisin. Päädyin lopputulokseen "ei liikaa" ja otin kolme vielä testaamatonta uutta öljymaaliani testiin. Ruosteet saivat siis tällä kierroksella jäädä, ehkä kokonaan.

Sotkin kaikista kolmesta maalistani ohuehkoa litkua. Pohjalle maalasin tiilinpunaisen (ABT220 Dark Brick Red) kerroksen, joka oli ainakin märkänä ehkä vähän tummempaa kuin kuvittelin. Kts. ensimmäinen ruutu alempana elelevästä tetraptyykistä. 

Sen kummempia odottamatta käytin ruosteväriä (ABT260 Oxide Patina) joidenkin valoisampien paikkojen, kuten laatan reunojen ja kivenpalan yläpintojen korostamiseen. Tämä näkyi luonnollisesti seuraavassa ruudussa.

Likaisen maan (ABT090 Industrial Earth) värin kanssa muutin melkein mieleni, mutta käytin sitä lähinnä varjoihin, kiven reunan alle, UrbanMechin alapuolelle ikäänkuin varjoa kuvastamaan, sekä sen jalkojen ja marspinnan reunoihin. Kauniiksi lopuksi levittelin maalia vähän Urbien jalkoihinkin blendaussiveltimellä. Märän maalin esimerkki oli näkyvissä loppuruuduissa.

Seuraavana päivänä tarkistin kuivuneemman maalin näkymän, jossain palaverien välissä. Aurinkokin paistoi, joten valo oli kovin erilaista edellisillan kuviin verrattuna.

Kovin oli punainen marsinpinta, mutta ei tasaisenpunainen joten jotain tolkkua tuossa minun sävyleikissäni oli ollut. Ehkä tuo kivi saattaisi hyötyä vähän erilaisesta punaisesta, joten voisin sittenkin vielä kaivaa toisen ruostevärin esiin. Ehkä jopa sen vaaleamman ruosteen, niin tulisi selvästi erilainen murikka.

Ruostettakin

No en minä sitä kauaa miettinyt, tarkistin vielä marsilaisfiiliksen puolisolta ja hänenkin tuomionsa oli "liian punainen". Tökin varjoalueille muutaman täplän tummaa ruostetta (ABT070 Dark Rust) ja valoisammille vaaleaa (ABT060 Light Rust). Blendasin ne pyöreäpäisellä siveltimelläni ja jätin kuivumaan.

Parempi se näin tuntui olevan. Noita jalkojen kerroksia saattaisin vähän keventää, tai sitten katsoisin seuraavana päivänä vähän kauempaa.

Toimi hyvin.

Pohjalaatan sivut

Maalasin koko laatan laidat saksalaisittain tummanharmaiksi. Etukulman, tuon mihin keskitorso osoitti, päätin merkata varoitusraidoilla. Jos olisin taidokas, olisin koettanut toteuttaa jotain Doom-henkistä, mutta eihän minusta mihinkään seinätekstuurien toistamiseen ollut.

Varoitusraidat toteutin maalaamalla koko sivun ensiksi keltaokralla ja sen kuivuttua maalasin raidat harmaalla. Näin sain varmistettua sen, että varoitusraitaa oli vain ja ainoastaan etusektorissa.

Muistaessani maalasin vielä AC/10:n tähtäinlaserin edestä rungonpunaiseksi jääneitä tahroja keltaokralla, ne kun näkyivät joissain kuvissa ärsyttävästi läpi vaikkeivät kelvottomat silmäni niitä nappulasta itsestään ottaneet huomatakseen. Samoin maalasin etummaisen ohjaamolasiparin alemman etuosan sekä yhden pikkuikkunan pystypalkin punaisella taitetulla kiviseinäharmaalla, koska siihen oli valunut sinistä. Uusi sävy ei ehkä osunut täydellisesti aiempiin harmaisiin, mutta sopi paikkoihin paremmin kuin sähkönsininen.

Ja sitten piti vielä käyttää kuivatusaikojen kanssa pari täplällistä kirkasta lakkaa (Vallejo 70510 Gloss Varnish) linsseille. Ikkunalasien kanssa pärjäsin yhdellä, koska niille ei tarvinnut yrittää saada kuperaa linssipintaa.

Jalkojen ruosteenväriä kevensin ja levitin hieman blendaamalla. Nyt se kelpasi minulle.

 

Tässä tämä nyt sitten rupesi olemaan. Hämmentävän paljon aikaa UrbanMechiin meni, varsinkin jos vertasi Archeriin. Nyt kyseessä oli paljon pienempi miniattyyri, paljon omituisempi maalikuvio (ja omat oudot värikerrostumaideani) ja pari ihan tyhmääkin erhettä, kuten värilämpötilan vaikutus eri värien välillä.