Lähtötilanne
Nappulassa oli siis kaksi ERMLaseria vasemmassa kädessä, yksi samanlainen otsassa ja oikeana kätenä ei paljon muuta ollutkaan kuin yksi ERLLas (*). Oikeassa torsonpuolikkaassa oli myös SSRM-6 -lavetti. Mikään näistä ei jäisi paikalleen.
Virallisten lappujen mukaan vasempaan käteen ei jäisi kuin käsi itse. Oikeaan käteen pitäisi tulla kaksi erikokoista lasertykkiä. Päästä, tuosta ohjaamon yläpuolelta, pitäisi typistää putkesta toista milliä pois. Hartiapuolelta SSRM-lavetin ja ei minkään korvaaminen LRM-15 -laveteilla ei muuten olisi ongelma mutta kun nuo olivat niin pieniä pinta-alaltaan, ettei niihin minun käsiporallani kairata tuohon samaan tilaan viittätoista tasavälistä reikää vaikka mikä olisi. Tässä voitaisiin huijata ja liimata päälle suojapanssari, vähän niinkuin Catapulteissa.
Hyppyraketteja oli sentään sama (7 heksan loikkia varten), joten ihan kamalan rujoa tästä ei pitäisi meikäläisenkään luusahaoperoinnilla tulla.
Töihin siis
Asentoa parantaakseni väänsin oikeaa kättä ylöspäin niin että tuo näyttäisi tähtäävänkin johonkin eikä vain poseeraavan viileästi. Sitten napsin pään laserista kärjen pois ja viilasin sotkuja vähemmälle. Pahimmat röpöt lähtisivät tai ainakin pehmenisivät pienellä tipalla nesteliimaa.
Leikatessani vasemman käden tuplalasereita jäljelle jäi tietysti aika vähän kättä, joten raapustelin kädenjämään jotain paneelirajatyyppistä. Leikkurien napsauksen voimasta koko käsi oli löysällä, joten nyppäisin sen irti helpompaa käpistelyä varten.
Oikeasta kädestä katkoin röörin raa'asti poikki. En ruvennut poistamaan väkivalloin aivan kaikkea muutakin siihen liittyvää, kuten tuota alapuolella olevaa säiliötä, koska sitten jäljellä olisi jotain ihan hyödytöntä.
Olin kaivellut satalaatikoistani erinäisiä palasia joita mietin voivani käyttää laserputkien materiaalina. Skaala oli hankala, eivätkä nuo mielestäni mielettömän pienet palaset (kuten joku 1:72 Apachen tjsp siipipodi, tai saman skaalan Werfer-Granate 21) sitten olleetkaan niin pieniä vaan ennemminkin valtavia. Päädyin liimaamaan pikkulaseriksi jonkun Panzerin sammuttimen ja MPLas-putkeksi pätkäisin topsipuikon vartta. Miten noihin saisi linssiefektit maalattua? Huonosti, veikkasin minä.
LRM-lavettien suojaluukkujen kiinnitystä varten olin viilannut Gremongrelin hartioita ja leikkelin puolimillisestä styreenilapusta naurettavan pieniä suorakaiteita kunnes sain mielestäni sopivat, samoista silpuista liimasin levyjen etureunoihin pienet kielekkeet. Ne saattoivat vielä kaivata vähän säätöä, mutta yleisesti suojaluukut kelpasivat minulle tällaisinaan.
Alkuperäiset ohjuslavettien kokoarvioni olivat olleet pari milliä turhan suuret suuntaansa, joten minulla oli vielä jokunen niitä kokoonkatkoessa jäänyt pala jäljellä. Päätin käyttää niitä erimallisina palasina lisäämään kaltoinkohdeltuun vasempaan kyynärvarteen vähän lisää kolmiuloitteisuutta.
Näitä älyttömän pieniä paloja liimatessa Adam Savagen vinkki oli painonsa arvoinen suklaata: askarteluveitsen terällä ne oli helppoa ja hauskaa nostaa leikkuualustalta ja tökätä paikalleen.
(*) Tietysti unohdin aiemmin, että oikeassa kädessä oli myös ERSLas, jota en nipsaissut irti kun olin ajatusmaailmassani varmaan jumissa UrbanMechin oikean käden AC/10:n tähtäinlaseriin. Fiksummat olivat varmaan jo huomanneet ajatushäiriöni heti alussa.
Virhe kuitenkin korjattiin ja nyt lasertöhöttimiä tai senkaltaisia vempeleitä oli oikea määrä. Se, näyttivätkö ne edes etäisesti uskottavilta olikin sitten eri asia. Käytin Vallejon vesitekstuuria (VWE:WT 26235 Still Water) linssejä varten.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti