Panzer IV säistyksen vastaisku

Öljyvärejä, osa 2

En ollut vielä kokonaan valmis öljyvärien kanssa, mutta kaikkea en halunnut edes yrittää sotkea vaunun pintaan ennen telaketjujen asennusta. Nyt pääsin taas omaehtoisesta taukotilastani eteenpäin kohti voittoa.

Pakoputki ja ketjupanssari

Pakoputki kaipasi elämää. En ollut viimeksi turhan tyytyväinen vaaleaan laikkuefektiin, joten jätin sen tällä kertaa tekemättä. Sotkin pakopönttöä epämääräisellä tumman ruosteen (ABT070 Dark Rust) litkullani.

Tummalla ruosteella sotkiessani tökin sitä myös ketjupanssarin sisäpuolelle suunnittelemattomina töpötyksinä.

Jo seuraavana päivänä sotkin pömpelin päälle tuoretta ruostetta (ABT060 Light Rust) ensin satunnaisina täplinä ja sitten blendasin niitä tökkivällä liikkeellä. Tässä kuvassa maali oli vielä märkää mutta pinnan elävyys kyllä näkyi jotenkin, heijastuksesta huolimatta.

Nyt siihen ei sitten sopinut koskea muutamaan päivään. Ennen vaalean ruostelitkuni poissiivoamista tökin sitä taas ketjupanssarin pintaan, aika kevyesti tällä kertaa.

Maamaalia

Levittelin jo viimeksi maansävyistä öljymaalia panssariammeen alareunoille. Tein lisää samanlaista litkua ja tökin sitä sekä telaketjujen koloihin että sinne tänne ympäri vaunua. Blendasin sotkusta aika innokkaasti kaiken, tarkoitukseni ei ollut jättää isoja vaaleanruskeita laikkuja kannelle, katolle tai mihinkään, vaan antaa vähän lisäefektiä.

Vaunun takapuolelta näkyi nyt myös, että muistin vihdoin maalata takaheijastimen punaiseksi (VMA 72710 Bloody Red). Se olisi loppuvaiheessa ainoa kiiltäväksi jäävä osa.

Tässä viimeisessä kuvassa näkyi myös vastamaalattu tuoreen ruosteen määrä ketjupanssarissa. Päätarkoitukseni oli kuitenkin näyttää telaketjujen maalitku, joka asettuisi kyllä kuivuessaan.

Tunkki, korostuksia ja hiutaleita

Olin unohtanut tunkin kokonaan jo useaan kertaan, joten nyt kasasin ja maalasin sen rivakasti (mustalla pohjamaalilla ja metallipinnan tummanharmaaksi), puukahva ei päässyt tähän kuvaan. Koska en ollut alunperin fiksu - tai kuvittelin olevani ja erehdyin - siisteissä kiinnikkeissään sitä ei enää oikein voinut asentaa ilman vaunun moninkertaisia uudelleenmaalauksia. Se tulisi möllöttämään "vapaana" vaunun vasemman lokasuojan päällä.

Tunkin puukahvan maalasin vain yhdellä värillä, käytin AK1108 Hull Red:iä, jota olin käyttänyt aiemminkin. Noin pieneen en ruvennut enää tässä välissä kiroilemaan syyefektejä. Taisin tehdä tämän saman valinnan aiemminkin.

Kevyet chippaukset ja pultinpäiden korostuksia

Ajattelin tehdä jokusen poislohjeneen maalinjäljen ja siihen sopisi parhaiten tuo ketjupanssarin metallirima. Sekoitin siis hiekankeltaiseen noin 40% hiekka/norsunluuta (VMA71075 Sand(ivory)) vaaleampia lohkeamia varten.

Riman lisäksi tein pari maalinaarmua myös takarungon palkkiristilootaan, mutta en keksinyt suoraan fiksuja tai juuri nyt kivalta tuntuvia naarmupaikkoja. Ajattelin sitten käyttää samaa maalia lisäkorostuksiin, jälleen Yövuorosedän juttuja muistellen. Tökin kevyesti kaikkia yläpuolen pultinpäitä ja muutamia muitakin kalikoita, kuten tornin kylkiluukkujen yläpuolilla olevia vauhtikaiteita ja mitä tuossa nyt tuli kohdalle.

 

Vaaleiden jälkien kuivuessa sekoitin tummanharmaaseen punaista ja maalasin syvemmät nirheämät sillä. Näitä ei tosiaan tullut kovin montaa, en halunnut vaunun olevan kovin kärsinyt.

Vaunun keulapäässä intouduin tekemään vielä pari jälkeä lisää ajatellen, että vaunulla kumminkin ajettiin päin sitä sun tätä kun näkyvyys oli epäoptimaalinen. Ei noita silti montaa tullut, vetopyörien suojapanssareihin pari ja muutama lisää alalaitoihin. Olin ehkä turhan varovainen, mutta kuten sanottua, halusin pysyä aisoissa.

Kyllä se nyt rupesi olemaan siinä maaleineen.

Mattalakkakerros ja puolihimmeät päälle

Jokusen päivän mittaisen maalinkuivattelun jälkeen sudin ympäri vaunua ultramattalakalla (AK183 Ultra Matt Varnish) valmistaakseni sen viimeisiä silauksia varten. Kuvat napsin kun vaunu oli lähes kokonaan kuiva. Loppu oli taas lähellä!

Takapään heijastinlasin ja kuskin periskoopin ulosnäkyvän pinnan (johon en sitten maalannut heijastusefektiä alalaitaan) käpistelin Vallejon kirkkaalla lakalla (70510 Gloss Varnish) ja paljaat metalliosat puolihimmeällä (70522 Satin Varnish) sillä kuvitelmalla, että ne heijastaisivat valoa luonnossa vähän eri tavalla kuin maalattu panssarivaunu.

Koneöljyä

Tein vielä kaiken päälle moottorirasvalitkua (ABT160 Engine Grease) ja levittelin sitä tunkinkin päälle kaatuneeksi sotkuksi, yhdelle telapyörälle ja panssariammeen ihmeaukoista valuvaksi mömmöksi. Ihan vain vähän vaihtelua tuomaan.

Pigmenttejä kauniiksi lopuksi

Käytin jo ikääntyneestä Tamiya Weathering Master -setti A:sta vaaleaa hiekkaa applikaattorin harjapäällä sinne tänne, lähinnä alarunkoon ja telapyöriin. Tiedä nyt sitten, miten tuo erottui vai käytinkö sitä ihan väärin.

Kohtuullisen ennalta-arvattavasti sotkin myös Carbon Black -pigmenttiä tinnerin kanssa ohueksi litkuksi ja käytin sitä panssarivaunukanuunan suujarruun, molempien konekiväärien piippujen päihin sekä pakoputkeen.

Tässäkö se nyt sitten olikin? Järkkyä ajatellakin, vastahan minä tämän ostin.

Panzer IV ketjujen asennus

Vihdoin tässä pisteessä

Ketjujen kanssa oli enää pari pikku asiaa tekemättä. Keulan ketjupanssari oli noin 40% siitä mitä kaivattiin kun aiemmin kasaamani pätkä oli sen yhden telakengän verran liian pitkä. Kasasin siis toisen loppupaloista, jäljelle jäi vielä - tai enää - kaksi kenkää ja jokunen A/B-pinni.

Pohjamaalasin uuden pätkänkin mustaksi ja kuivattelin maalia kynäruiskulla. Seuraavaksi töhötin kaikkia ketjunpätkiä ruskealla (VMA 71077 Wood) epämääräisiltä etäisyyksiltä ja vähän sieltä täältä. En halunnutkaan mitään tasaista ja täydellistä kattavuutta, päinvastoin.

Sen lisäksi, että ketjuja olisi pitänyt maalata lisää vielä sivustakin, ne olisi pitänyt taiteen sääntöjen mukaan myös käsitellä tässä välissä grafiittikynällä, ennen asennusta. Halusin välttää sotkua, joten jätin tarkoituksella grafiittioperaatiot vähän myöhemmälle.

Ennen ketjujen asentamista liimasin kaikki telapyörät kiinni ja irrotin veto- ja palautuspyörät puljaamista varten. Jos olisin ajatellut tätä oikein kunnolla alunperin, olisin jättänyt palautusrullien asennuksen tähän vaiheeseen. Mutta kuten sanottua, ei minua ole yleensä fiksuksi moitittu.

Oikea ketju

Jommastakummasta ketjusta oli aloitettava, nappasin vaunun näin päin joten ensimmäisenä asensin oikeanpuoleisen ketjun. Jostain syystä päätin yhdistää ketjun silmukaksi ja asentaa sen vasta sitten paikalleen. Taisin miettiä, että se oli helpompi kasata niin, varsinkin jos tässäkin olisi murtuneita liitoksia kuten ketjupanssarin etummaisessa telakengässä.

Suurin vaiva ketjun paikalleenpujottamisessa oli tietysti saada ketjun ohjainhampaat palautusrullien yli rikkomatta niitä tai lokasuojaa. Muovi oli sallivaa, joten aika pienellä stressillä ketju roikkui neljän rullan varassa ja kulki uloimpien telapyörien kautta. Loistavaa. Sitten asettelin vetopyörän ketjulenkkiin ja asensin sen omaan akseliinsa. Palautuspyörä jäi viimeiseksi, sen paikalleenkiskominen oli sangen helppoa ja ketjut asettuivat nätisti, aika tiukalla ne olivat eikä niissä ollut paljoa löysää. Tällai pyöriteltävällä mallilla se oli oikein hyvä, johonkin dioraamaan enemmän roikkuva ylälenkki olisi varmaan enemmän kotonaan.

Kyllä se vain näytti upealta!

Vasen ketju

Tieteen nimessä päätin, että kiinnitän ketjun päät yhteen tällä puolella vasta kun olin saanut ne pujotettua paikalleen. Odotin, että ketjujen vetäminen luonnollista tietä palautusrullien kautta olisi helpompaa ja nopeampaa kuin väkisin sivulta tunkeminen.

Olinpa väärässä. Noiden väli oli ahdas, mutta sen minä tiesin jo aiemmista koesovituksistani. Pinseteillä kiskomalla ja tökkimällä sain kihnutettua ketjun tuosta paluukierrosta läpi ja lenkille. Päiden yhdistäminen oli hippasen hankalampaa kun koko vaunu oli tiellä, mutta ei siihen silti kovin ihmeellistä aikamäärää uponnut. Suljetun ketjusilmukan aikaansaatuani laitoin telapyörän ja palautuspyörän aivan samalla idealla paikoilleen kuin äskenkin.

Hienoa hienoa, olin äärimmäisen innoissani! Kaikissa sivuprofiilikuvissa ja myös näissä allaolevissa maalaamattomat A/B-pinnien päät näkyivät kohtuullisen selvästi molemmissa ketjuissa. Ne pitäisi tietysti maalata vielä kuntoon.

Grafiitti

Rupesin ronkkimaan grafiittikynälläni vetopyörän hampaita, telaketjujen ohjauslärpäkkeitä (hampaita nekin kai olivat), sekä noita telapyörien puhtaaksihinkkaamia pätkiä. Artikuloitujen ketjujen kanssa tämä olikin normaalia kivempaa, koska ketjut liikkuivat vielä ja pääsin vähän piiloonjäävienkin paikkojen puolelle sotkemaan.

Ketjujen lisäksi tökin näitä paljasmetallisia työkaluja ja joitakin niiden reunoista. Koetin pitää jäitä hatussa, jottei kaikki kiiltäisi valossa.

Ketjupanssarin jäitin sitten omiin oloihinsa, se oli tuossa eikä ollut samoin kulunut kuin ajoketjut.

Panzer IV säistys

Öljylitkua!

Nyt oli mukavan mutta jollain tavalla silti vähän kuumottavan sotkemisvaiheen aika. Tein öljylitkua Abteilungin seepiasta (ABT002) ja annoin mennä. Kirkas lakkapinta teki pääsääntöisesti mitä oli luvattu: öljymaalini matkusti railoissa oikein kiltisti. Litkuni tasalaatuisuudessa oli vielä puutteita, mutta en panikoinut koska sen sai siivottua vielä useamman päivän päästä.

Ensimmäinen ilta - sotkemista

Aloitin tornista ja suorastaan nautin sotkemisesta taas kerran. Jätin putken pään tässä vaiheessa rauhaan, jotta sain pidettyä jostain turvallisesti kiinni.

Tornin sotkettuani jatkoin rungon parissa ja jostain syystä päätin aloittaa kannesta enkä panssariammeen kyljistä. Kiersin ympäri vaunua ylhäältä alas, sotkien ja koloja, railoja ja saumoja erityisesti etsien.

Aikani loppui tuolta illalta, joten en päässyt käymään ihan koko runkoa läpi. Helmojen alta ehdin pikaisesti koskea vain veto-, palautuspyöriin sekä palautusrullien napoihin, kaikki muu jäi vielä odottamaan vuoroaan.

Toinen ilta - putsaamista

Seuraavana iltana puhdistin litkujani ja kevensin varjoja. Aivan kaikki ei osunut kerralla silmiin, kuten tuosta tornin vasemman etukulman koukun yläpuolelle jääneestä varjosta huomasi. Samoin tornin oikealta etuylälaidalta lähti vähän liikaakin hitsaussauman varjoa pois.

Näistä kahdesta seuraavasta kuvasta näkyi selvästi, mikä ero ylärungon litkutetulla ja panssariammeen puhtaalla maalipinnalla oli. Tietysti olin taas aloittanut paraatipuolelta, enkä alarungosta joka jäisi piiloon jos olisin koheltanut.

Jotkut kalikat olivat vielä vähän turhan väkeviä, mutta yleisilme oli huomattavasti toissapäiväistä parempi kun yksityiskohdat erottuivat hiekankeltaisesta peruspinnasta.

Alarunkolitkutus

Sen lisäksi, että väliotsikoista huolimatta aloitin toisen öljypesukierrokseni kanuunan päästä ja jatkoin vasta sitten vaunun aiemmin kiinnipitoalueeksi omistettuun alarunkoon. Litkujen kuivuttua ensin hyvän aikaa putsasin liiat pois, samoin siivosin ylärungosta ja tornin pääalasta aiemmin liian vähälle jääneet  kohdat kuntoon.

Koesovittelun suurena ystävänä löin taas telapyörät paikalleen ja ihastelin vaunun ilmettä.

Vasemman takakulman heijastimen punaväri myöhempine kirkaslakkoineen muuten puuttui edelleen.

Tekstuuripintakatselmointi

Kollega pyysi lisäkuvia maalatusta Yövuorosetämetodilla tehdystä terästekstuuristani, joten napsin jokusen kuvan. Näistä paljastui taas jokunen liian vähän puhdistettu nurkka, tai sitten ne vain pistivät enemmän silmään lähikuvista kuin normaalin katselumatkan päästä.

Näistä pisti omiin silmiini se, että liima-kittisekoituksen kuivuttua enemmän (väliohennuksesta huolimatta), sen aikaansaama pinta oli lähempänä appelsiininkuorta. Tämän näki parhaiten eturungossa ja taka-alakulmassa.

Yksityiskohtia

Litkutouhujeni jälkeen iskin ahnaat sormeni muuhun detaljointiin. Mielessäni oli jokunen perusjekku tehtäväksi ja tykkäsin lähestyä säistämistä fiilispohjalla.

Grafiittia

Käpistelin taas grafiittikynälläni tässä vaiheessa fiksusti metallisoitavia paloja. Niitä ei ollut enempää kuin tela- ja palautuspyörät, joista nappasin puolivälissä vertailukuvan: vasemmanpuoleiset käsiteltynä ja oikeanpuoleiset vain maalattuina. Koetin olla vetämättä tätä ihan överiksi mutta hammastukset kaipasivat vähän lisää metallisuutta.

Myöhempi koesovitus, koska kuinkas muutenkaan?

Telapyörät

Tuo ylempi kuva paljasti jo, mitä olin tehnyt telapyörille. En saanut kuvissa (tai paljailla, surkeilla silmilläni) tarpeeksi hyvin ja helposti selvää kohokuvioista, joten sekoitin kuminharmaaseen tipan tummanharmaata (RLM66) ja kuivaharjasin paraatipintoja. Johan rupesivat Continentalit näkymään!

Ruskea alarunkolitku

Sotkin vähän maanruskeaa (ABT093 Earth) litkua ja levittelin sitä telien alueelle ympäri alarunkoa. Kuivattelun jälkeen blendasin sitä kevyesti, vaikkei välttämättä olisi pahemmin tarvinnutkaan.

Puulitku

T-34:n puulootat paransivat ilmettään ruskean litkun kanssa, joten toivoin sen pelastavan näistäkin hirvityksistä jotain. Käsittelin kaikki puuosat samalla ruskealla pesulla (ABT080 Brown Wash) ja kyllä ne siitä rauhoittuivat.

Näemmä sotkin litkuani vähän ohikin, kunhan vain muistaisin siivota sen vielä ennen jämähdystä.

Työkaluihin olin yleisesti aika tyytyväinen. Tietysti näistä kuvista näkyi ihan liian selvästi, miten huono olin aivan tarkimman maalauksen kanssa (kirveen lukituskalikat esimerkiksi). Koetin lepytellä itseäni ajattelemalla, ettei noita erottaisi normaalilta katseluetäisyydeltä. Vaan mitäs se auttoi kun lähikuvissa ne näki?

Auringonpaahtamia teräspintoja Pohjois-Afrikassa

Kun näitä nyt on tullut tehtyä tällä idealla, jatkoin nytkin: tökin hammastikulla erinäisiä pikkutäpliä vaaleaa öljymaalia värimodulointisetistä (ABT035 Buff) ja blendasin sen pyörittelevällä liikkeellä ympäri ylätasoja ja -reunoja. Efekti oli semmoinen jota kaipasin ja olin tyytyväinen.

Seepiapesukorjauskierrosta ennen tekisin kyllä jotain muita toimenpiteitä, nyt vaunu saisi olla hetken keskenään kuivumassa ilman jatkuvaa ronkkimista. Chippailu kyllä kutsui, mutta en toisaalta halunnut tehdä tästä kamalan kulunutta ja eläväisyys oli minusta nyt jo aika hyvä, ilman hervotonta hiekkapuhallusefektiä.

Jäin siis pohtimaan, rupeaisinko chippailuoperaatioon ylipäätään vai en. Se tunkki oli edelleen kasaamatta ja asentamatta tuohon oikealle laidalle eikä se tällä menolla tulisi ikinä pääsemään kyytiin.