Vihdoin tässä pisteessä
Ketjujen kanssa oli enää pari pikku asiaa tekemättä. Keulan ketjupanssari oli noin 40% siitä mitä kaivattiin kun aiemmin kasaamani pätkä oli sen yhden telakengän verran liian pitkä. Kasasin siis toisen loppupaloista, jäljelle jäi vielä - tai enää - kaksi kenkää ja jokunen A/B-pinni.
Pohjamaalasin uuden pätkänkin mustaksi ja kuivattelin maalia kynäruiskulla. Seuraavaksi töhötin kaikkia ketjunpätkiä ruskealla (VMA 71077 Wood) epämääräisiltä etäisyyksiltä ja vähän sieltä täältä. En halunnutkaan mitään tasaista ja täydellistä kattavuutta, päinvastoin.
Sen lisäksi, että ketjuja olisi pitänyt maalata lisää vielä sivustakin, ne olisi pitänyt taiteen sääntöjen mukaan myös käsitellä tässä välissä grafiittikynällä, ennen asennusta. Halusin välttää sotkua, joten jätin tarkoituksella grafiittioperaatiot vähän myöhemmälle.
Ennen ketjujen asentamista liimasin kaikki telapyörät kiinni ja irrotin veto- ja palautuspyörät puljaamista varten. Jos olisin ajatellut tätä oikein kunnolla alunperin, olisin jättänyt palautusrullien asennuksen tähän vaiheeseen. Mutta kuten sanottua, ei minua ole yleensä fiksuksi moitittu.
Oikea ketju
Jommastakummasta ketjusta oli aloitettava, nappasin vaunun näin päin joten ensimmäisenä asensin oikeanpuoleisen ketjun. Jostain syystä päätin yhdistää ketjun silmukaksi ja asentaa sen vasta sitten paikalleen. Taisin miettiä, että se oli helpompi kasata niin, varsinkin jos tässäkin olisi murtuneita liitoksia kuten ketjupanssarin etummaisessa telakengässä.
Suurin vaiva ketjun paikalleenpujottamisessa oli tietysti saada ketjun ohjainhampaat palautusrullien yli rikkomatta niitä tai lokasuojaa. Muovi oli sallivaa, joten aika pienellä stressillä ketju roikkui neljän rullan varassa ja kulki uloimpien telapyörien kautta. Loistavaa. Sitten asettelin vetopyörän ketjulenkkiin ja asensin sen omaan akseliinsa. Palautuspyörä jäi viimeiseksi, sen paikalleenkiskominen oli sangen helppoa ja ketjut asettuivat nätisti, aika tiukalla ne olivat eikä niissä ollut paljoa löysää. Tällai pyöriteltävällä mallilla se oli oikein hyvä, johonkin dioraamaan enemmän roikkuva ylälenkki olisi varmaan enemmän kotonaan.
Kyllä se vain näytti upealta!
Vasen ketju
Tieteen nimessä päätin, että kiinnitän ketjun päät yhteen tällä puolella vasta kun olin saanut ne pujotettua paikalleen. Odotin, että ketjujen vetäminen luonnollista tietä palautusrullien kautta olisi helpompaa ja nopeampaa kuin väkisin sivulta tunkeminen.
Olinpa väärässä. Noiden väli oli ahdas, mutta sen minä tiesin jo aiemmista koesovituksistani. Pinseteillä kiskomalla ja tökkimällä sain kihnutettua ketjun tuosta paluukierrosta läpi ja lenkille. Päiden yhdistäminen oli hippasen hankalampaa kun koko vaunu oli tiellä, mutta ei siihen silti kovin ihmeellistä aikamäärää uponnut. Suljetun ketjusilmukan aikaansaatuani laitoin telapyörän ja palautuspyörän aivan samalla idealla paikoilleen kuin äskenkin.
Hienoa hienoa, olin äärimmäisen innoissani! Kaikissa sivuprofiilikuvissa ja myös näissä allaolevissa maalaamattomat A/B-pinnien päät näkyivät kohtuullisen selvästi molemmissa ketjuissa. Ne pitäisi tietysti maalata vielä kuntoon.
Grafiitti
Rupesin ronkkimaan grafiittikynälläni vetopyörän hampaita, telaketjujen ohjauslärpäkkeitä (hampaita nekin kai olivat), sekä noita telapyörien puhtaaksihinkkaamia pätkiä. Artikuloitujen ketjujen kanssa tämä olikin normaalia kivempaa, koska ketjut liikkuivat vielä ja pääsin vähän piiloonjäävienkin paikkojen puolelle sotkemaan.
Ketjujen lisäksi tökin näitä paljasmetallisia työkaluja ja joitakin niiden reunoista. Koetin pitää jäitä hatussa, jottei kaikki kiiltäisi valossa.
Ketjupanssarin jäitin sitten omiin oloihinsa, se oli tuossa eikä ollut samoin kulunut kuin ajoketjut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti