Öljyvärejä, osa 2
En ollut vielä kokonaan valmis öljyvärien kanssa, mutta kaikkea en halunnut edes yrittää sotkea vaunun pintaan ennen telaketjujen asennusta. Nyt pääsin taas omaehtoisesta taukotilastani eteenpäin kohti voittoa.
Pakoputki ja ketjupanssari
Pakoputki kaipasi elämää. En ollut viimeksi turhan tyytyväinen vaaleaan laikkuefektiin, joten jätin sen tällä kertaa tekemättä. Sotkin pakopönttöä epämääräisellä tumman ruosteen (ABT070 Dark Rust) litkullani.
Tummalla ruosteella sotkiessani tökin sitä myös ketjupanssarin sisäpuolelle suunnittelemattomina töpötyksinä.
Jo seuraavana päivänä sotkin pömpelin päälle tuoretta ruostetta (ABT060 Light Rust) ensin satunnaisina täplinä ja sitten blendasin niitä tökkivällä liikkeellä. Tässä kuvassa maali oli vielä märkää mutta pinnan elävyys kyllä näkyi jotenkin, heijastuksesta huolimatta.
Nyt siihen ei sitten sopinut koskea muutamaan päivään. Ennen vaalean ruostelitkuni poissiivoamista tökin sitä taas ketjupanssarin pintaan, aika kevyesti tällä kertaa.
Maamaalia
Levittelin jo viimeksi maansävyistä öljymaalia panssariammeen alareunoille. Tein lisää samanlaista litkua ja tökin sitä sekä telaketjujen koloihin että sinne tänne ympäri vaunua. Blendasin sotkusta aika innokkaasti kaiken, tarkoitukseni ei ollut jättää isoja vaaleanruskeita laikkuja kannelle, katolle tai mihinkään, vaan antaa vähän lisäefektiä.
Vaunun takapuolelta näkyi nyt myös, että muistin vihdoin maalata takaheijastimen punaiseksi (VMA 72710 Bloody Red). Se olisi loppuvaiheessa ainoa kiiltäväksi jäävä osa.
Tässä viimeisessä kuvassa näkyi myös vastamaalattu tuoreen ruosteen määrä ketjupanssarissa. Päätarkoitukseni oli kuitenkin näyttää telaketjujen maalitku, joka asettuisi kyllä kuivuessaan.
Tunkki, korostuksia ja hiutaleita
Olin unohtanut tunkin kokonaan jo useaan kertaan, joten nyt kasasin ja maalasin sen rivakasti (mustalla pohjamaalilla ja metallipinnan tummanharmaaksi), puukahva ei päässyt tähän kuvaan. Koska en ollut alunperin fiksu - tai kuvittelin olevani ja erehdyin - siisteissä kiinnikkeissään sitä ei enää oikein voinut asentaa ilman vaunun moninkertaisia uudelleenmaalauksia. Se tulisi möllöttämään "vapaana" vaunun vasemman lokasuojan päällä.
Tunkin puukahvan maalasin vain yhdellä värillä, käytin AK1108 Hull Red:iä, jota olin käyttänyt aiemminkin. Noin pieneen en ruvennut enää tässä välissä kiroilemaan syyefektejä. Taisin tehdä tämän saman valinnan aiemminkin.
Kevyet chippaukset ja pultinpäiden korostuksia
Ajattelin tehdä jokusen poislohjeneen maalinjäljen ja siihen sopisi parhaiten tuo ketjupanssarin metallirima. Sekoitin siis hiekankeltaiseen noin 40% hiekka/norsunluuta (VMA71075 Sand(ivory)) vaaleampia lohkeamia varten.
Riman lisäksi tein pari maalinaarmua myös takarungon palkkiristilootaan, mutta en keksinyt suoraan fiksuja tai juuri nyt kivalta tuntuvia naarmupaikkoja. Ajattelin sitten käyttää samaa maalia lisäkorostuksiin, jälleen Yövuorosedän juttuja muistellen. Tökin kevyesti kaikkia yläpuolen pultinpäitä ja muutamia muitakin kalikoita, kuten tornin kylkiluukkujen yläpuolilla olevia vauhtikaiteita ja mitä tuossa nyt tuli kohdalle.
Vaaleiden jälkien kuivuessa sekoitin tummanharmaaseen punaista ja maalasin syvemmät nirheämät sillä. Näitä ei tosiaan tullut kovin montaa, en halunnut vaunun olevan kovin kärsinyt.
Vaunun keulapäässä intouduin tekemään vielä pari jälkeä lisää ajatellen, että vaunulla kumminkin ajettiin päin sitä sun tätä kun näkyvyys oli epäoptimaalinen. Ei noita silti montaa tullut, vetopyörien suojapanssareihin pari ja muutama lisää alalaitoihin. Olin ehkä turhan varovainen, mutta kuten sanottua, halusin pysyä aisoissa.
Kyllä se nyt rupesi olemaan siinä maaleineen.
Mattalakkakerros ja puolihimmeät päälle
Jokusen päivän mittaisen maalinkuivattelun jälkeen sudin ympäri vaunua ultramattalakalla (AK183 Ultra Matt Varnish) valmistaakseni sen viimeisiä silauksia varten. Kuvat napsin kun vaunu oli lähes kokonaan kuiva. Loppu oli taas lähellä!
Takapään heijastinlasin ja kuskin periskoopin ulosnäkyvän pinnan (johon en sitten maalannut heijastusefektiä alalaitaan) käpistelin Vallejon kirkkaalla lakalla (70510 Gloss Varnish) ja paljaat metalliosat puolihimmeällä (70522 Satin Varnish) sillä kuvitelmalla, että ne heijastaisivat valoa luonnossa vähän eri tavalla kuin maalattu panssarivaunu.
Koneöljyä
Tein vielä kaiken päälle moottorirasvalitkua (ABT160 Engine Grease) ja levittelin sitä tunkinkin päälle kaatuneeksi sotkuksi, yhdelle telapyörälle ja panssariammeen ihmeaukoista valuvaksi mömmöksi. Ihan vain vähän vaihtelua tuomaan.
Pigmenttejä kauniiksi lopuksi
Käytin jo ikääntyneestä Tamiya Weathering Master -setti A:sta vaaleaa hiekkaa applikaattorin harjapäällä sinne tänne, lähinnä alarunkoon ja telapyöriin. Tiedä nyt sitten, miten tuo erottui vai käytinkö sitä ihan väärin.
Kohtuullisen ennalta-arvattavasti sotkin myös Carbon Black -pigmenttiä tinnerin kanssa ohueksi litkuksi ja käytin sitä panssarivaunukanuunan suujarruun, molempien konekiväärien piippujen päihin sekä pakoputkeen.
Tässäkö se nyt sitten olikin? Järkkyä ajatellakin, vastahan minä tämän ostin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti