Panzer IV pintatekstuuri

Yövuorosedän jekkuja testaamassa

Jonkun kerran mainitun työslackin miniatyyrienmaalauskanavalla kollega kyseli T-34:ni tornista, olinko tehnyt sen pintatekstuurin yövuorometodilla ja kehui tehneensä joillekin omille WH40k-nappuloilleen betonilattiaa sillä, ja että metodi oli sangen helppo.

Rohkaistuin kokeilemaan kahta eri tapaa tehdä terästekstuuria.

 

Metodi 1: nesteliimaa ja tönkkö pensseli

Koska kaikki uudet kikat pitäisi testata jossain näkymättömissä tai helposti piilotettavissa paikoissa, aloitin tornin vasemmasta etukulmasta. Minulla oli yksi surkeakuntoinen ja kauan käyttämättäollut,  aika jäykkäkarvainen sivellin, jonka olin heittämässä pois mutta joka sai suorittaa viimeisen palveluksensa.

Levitin pensselilläni liimaa yhdelle panssaripinnalle kuin maalia ja jätin sen hetkeksi vaikuttamaan. Sitten tökin pensselillä muovin pintaa kohtuullisen mielivaltaisesti. Liiman pehmentämä muovipinta otti iskuista sen verran osumaa, että sen pinta vääristyi kevyesti. Kun efekti näytti toimivalta, jatkoin tätä ympäri tornin pystyseiniä ja tykin kilpeä.

Tornista siirryin täynnä työkaluja olevaan runkoon ja tein siinä mitä tila antoi myöten. Tässä ensimmäisessä kuvassa oli liimapinta muovia pehmentämässä. Toisessa kuvassa oli tökkimisen jälkiä vertailua varten. Kävin myös panssariammeen kyljet läpi, vaikkei niitä tulisi pahemmin näkemään valmiista mallista.

Kävin innokkaasti myös etu- ja takapanssarit läpi. Vaakatasoisia (tai vaakatasoisehkoja) pintoja en käsitellyt.

Tässä viimeisessä kuvassa ruskea sävy tuli ikivanhan pensselin epäpuhtauksista, joka rupesi ilmenemään vasta lopussa.  Kuvittelin, että seuraavana päivänä, kuivuttuaan, mallini olisi ollut taas mattapintainen mutta väärin. Liimakäsitellyt alueet jäivät kiiltäviksi, mikä oli vähän hämmentävää, mutta ei vaikuttanut lopputulokseen.

Metodi 2: nesteliimalla ohennettu kitti

Vaunun käsittelyn olisi voinut jättää tuohon ja olisin ollut tyytyväinen, mutta prototyyppaillessani halusin kokeilla seuraavaakin vaihetta. Minulla ei tosin ollut Kovac'n suosittelemaa Tamiyan kittiä vaan Mr Hobbyn Mr White Putty -kittiä, josta en ikinä ole pitänyt turhan paljon kun se rupesi kuivumaan sillä millisekunnilla kun se oli kosketuksissa ilman kanssa ja se kuivui todella nopeasti. Luotin vähän siihen, että ohentamalla se ei kuivuisi ihan niin törkeän nopeasti.

Plöräytin metalliselle purkinkannelleni kittiä ja sotkin siihen pensselillä nesteliimaa. Koska kitti oli niin äkäistä asettumaan, käytin enemmän liimaa, jotta saisin sen jotenkin maalimaiseen ja pensselillä levitettävään paksuuteen/ohuuteen.

Liimakittiefekti kuivuneena

Liimakittiefekti hiomisen jälkeen

Keulassa varoin menemästä yli, joten lopputulos oli varovaisempi kuin mitä kokeneempana olisin saattanut koettaa. Vähän innokkaampana olisin saattanut käydä myös radistin konekiväärin suojakilven ja kuskin periskooppisuojan vähän painokkaammin, mutta ajattelin että ykkösyrityksen kanssa oli parempi olla liioittelematta.

Oikealla puolella varoin antennisysteemiä ja luotin siihen, että ykkösvaiheen pintakuviointi toimi itsessään eikä erottunut tästä niin vakavasti.

Vasemmalla kyljellä oli myös melkoinen kasa roinaa varottavana, joten keskityin niihin paikkoihin mihin oli turvallista tökkiä liimakittitököttiä.

Näistä muista kuvista ei mitenkään ilmennyt, että pienen kuivattelun jälkeen hioin kaikkia pintateksturoimiani pintoja hienolla hiomakalikalla poistaakseni isoimmat kököt. Tällaisenaan tuo näytti aika oudolta, mutta olin luottavainen maalauksen voimaan.