Pohjalaatta
Jos Pahkis ei kerran seisoisi käpälillään, niin minä liimaisin sen paikalleen. Visiostani en ollut tinkimässä. Ei sillä, että olin projektin alussa ollut tekemässä alustaa tällekään lennokille, mutta toisaalta, tämä oli ehdottomasti se alunperinkin kaikkein vakavimmin lähestymäni kone koko neljän sarjassa.Idea
Joku oli ehdottanut aikoja sitten, josko kiitoradan pätkä olisi hyvä alustaidea. Minusta se kuulosti heti oikein hyvältä. Olin ruvennut miettimään tausta-ajossa mahdollista toteutusta, vaikka en ollut siinä vaiheessa saanut konettakaan kasattua, saati sitten huomattua, että rynnäkkökoneestani tuli muotopuoli pyrstöistuja.Minulla oli muistaakseni vielä ainakin yksi MDF-levy jäljellä. Sivelisin kalikan päälle ohennettua puuliimaa ja sirottelisin päälle Woodland Scenicsin Ballastia sopivasti. Mielikuvani (= arvaukseni) mukaan tuosta syntyisi sopivanlainen pintatekstuuri, jonka voisi ruiskumaalata hyvin tummaksi harmaaksi.
Jostain syystä valkoiset kiitoratamerkinnät eivät kuulostaneet tähän teemaan sopivilta, joten tekisin keltaiset. Tai sitten toteuttaisin molempia, miten googlen kuvahaku nyt palauttaisi kivoimman näköiseltä kiitoradalta. Maalausjärjestystä ja maskausta mietin myös, olisiko parempi maalata ensin katko- ja täydet viivat vaiko pohjaväri. Päädyin tässä vaiheessa siihen, että noudattaisin tavallisten teiden maalausjärjestystä eli valmiille asvaltille maalataan merkkejä. Jos se oli ok maailman eri lentokenttien huoltoväelle, niin kai se nyt Projektimutinoillekin kelpaisi. Näin toimiessa ei olisi suunnaton harmi, mikäli kaikki merkinnät eivät olisi ihan täydellisesti umpeen maalattuja, vaan tietystä rosoisuudesta olisi ehkä tunnelmallistakin hyötyä.
Kuvia selaillessani kekkasin, että jos vehje olisi parkissa, se tarvitsisi myös kiilat (chocks) renkaittensa etu- ja takapuolille. Ehkei parin (4-6) kiilan scratchbuildaaminen olisi minun kyvyilleni liikaa...
Referenssejä
Selailin erinäköisillä hakusanoilla jotain aiheeseen liittyvää. Onhan noita merkkejä nähty koneiden ikkunoista ties miten, mutta enhän minä tällaista lähtisi millään mutulla kasaamaan. *köh*
Toteutusyritys
Kaapissa olikin kaksi MDF-levyä. Ensimmäinen niistä oli aivan liian pieni ja toinen taas huomattavasti isompi, jopa siinä määrin, että ounastelin sitä aivan liian suureksi. Vaan koesovittaessani se näytti sittenkin ihan sopivalta.
Ennen liiman kanssa puljaamista katsoin koneelle sopivan asennon ja merkkasin lyijykynällä renkaiden paikat. Nämä jättäisin paljaiksi, jolloin renkaiden liimaaminen alustaan tulisi olemaan mahdollisimman helppoa ja suurialaista. Tämän jälkeen maalarinteippasin reunat suojaan niin, etten välttämättä sotkisi liimaan mitään ylimääräistä.
Pintatekstuuri
Ohensin puuliimaa vähän vedellä ja levittelin liejua ympäri alustaa. Pyrin jättämään renkaiden paikat mahdollisimman pitkälti puhtaiksi. Mitä vähemmän turhaa saastaa alustan ja renkaiden väliin jäisi, sen paremmin voisin luottaa mallin pysymiseen paikallaan.
Heti, kun alusta näytti hyvältä, kaadoin sen päälle mehevän annoksen Woodland Scenicsin vaaleanharmaata hienoa putua (Ballast, Fine, Light Gray), tuttua Keisarillisesta T-65 -koelennosta. Tavoitetilanani oli saada ohuella liimakerroksella mahdollisimman tasainen pohja aikaan kivalla pintakuviolla. Vaan hätäkö siinä, jos lopputulos ei olisikaan saksalaisen insinöörin päiväunelmista, sillä kyse ei ollut kiitoradasta vaan ennemminkin jostain pysäköintialueen kulmasta.
Jätin laatan asettumaan yön yli. Seuraavan alkuillan tarkistuksessa huomasin, että pohjalaatta kärsi laillani pälvikaljusta, joten paikkasin tekeleen ja jatkoin seuraavana iltana.
Kakkositeraation lopputulos oli vallan kelvollinen. Tekokenttäni pinta ei ollut mikään biljardipyötämäisen tasainen, mutta kuka väitti, että pahkis oli toimimassa täydellisesti hoidetuilla kentillä, eikä esim. aktiivikäytöstä poistetulla ja vähän oman onnensa nojassa olleella kentänkuvatuksella? Rupisuus sopi teemaan.
Maali
Keskiviikkoillan alkumaalailusta nyt ei ollut mitään järin ihmeellistä sanottavaa. Räimin Vallejon harmaan pohjamaalin ensin (Surface Primer, Grey) ja sen päälle ruikin kaikista eri suunnista ja monesta kulmasta hyvin tummaa harmaata (VMA 71052 German Grey). Sakemanniharmaan päälle ruiskuttelin epämääräisellä kuviolla eri kulmista mustanharmaata (VMA 71056 Black Grey), jota ole yleensä tupannut käyttämään kumirenkaita varten.Miksi en nyt käyttänyt mustanharmaata päävärinä? Siitä yksinkertaisesta syystä, että sitä oli kovin vähän jäljellä, enkä uskonut, että se olisi riittänyt. Eikä muuten olisi riittänytkään, pohjamaalin peruspeittoon upposi aika hyvä määrä maalia, kiitos pinnanmuotojen. Näin tuo mustanharmaa oli tuomassa lähinnä lievää sävyvaihtelua muka-asvaltilleni.
Torstain session aloitin teippailemalla taksiväylän keskiviivaa johonkin toivottavasti edes etäisesti tunnistettavaan malliin. Suoran viivan asemesta päätin, että taksituslinja menisikin hassussa kulmassa pohjan poikki, eikä myöskään keskeltä. Kai minä jotain dynaamisuutta tavoittelin.
Tällaisella pikatestailulla näytti kivalta. Vetäisin maalarinteippipätkät laajemmaksi peitoksi suojaamaan yliroiskumiselta, ihan kaiken varalta. Latasin kynäruiskuun oletettavasti ihan liian ison määrän keltaista (VMA 71002 Medium Yellow) ja rupesin maalaamaan.
Keltaiseni ei vaikuttanut aiemmilla käsinmaalaussessiolla ihan oikeanpaksuiselta, vaan ihan liian laihalta. Olin vähän huolissani maalausta aloittaessani, sillä väri tuntui vain huljahtelevan eikä ottanut jättääkseen kunnon jälkeä tuohon tummanharmaaseen pintaan. Vaan kun sitkeästi posotin eestaas, jälki alkoi vihdoinkin näkyä.
Loppujen lopuksi tuhrasin koko maaliannoksen tuohon, kovin paljon vähempi ei olisi riittänyt kelvolliseen peittoon ja lisä olisi ollut vain turhaa toistoa. Vähän pelkäsin, että maalin ohuuden ja alustaan ampumani määrän takia se olisi levinnyt täysin hallitsemattomasti. Jatkoin siis vähän aikaa pelkän ilman ruuttaamista ruiskun läpi siinä toivossa, että maali asettuisi aloilleen. Revin teipit samantien irti Badgerin puhdistettuani, jotteivät eritoten maalarinteipit jämähtäisi ja repisi mitään pois vaivalla valmistellusta pohjalaatastani.
Nättihän siitä tuli! Taaskin maalipinnan epätasaisuus oli vain hyvä asia tavoittelemani mukarealismin näkökulmasta. Mietin vähän, että tuon laatan reunan voisi maalata käsin eriväriseksi, vaikkapa mustaksi. Tosin hetken netissä aikaa tärvättyäni ja summittaisia värikoodeja konvertoituani allaolevan kuvan värikarttalaskuri ehdotti oliivinvihertävää. Jäin miettimään ratkaisumallia.
 |
| Kunhan testailin |
 |
| Yösika? |
Ihan valmis tämä ei vielä ollut. Mietin vähän, että käyttäisin pienen määrän hiekkapigmenttiä (minulla oli muutamaakin eri sorttia) tuomaan fiilistä pohjalaattaan. Ikään kuin sitä juuri näkisi tuon koneenhirviön alta. Niin ja ne kiilat, ne minun piti vielä tehdä.
Kiilat
Olin laiska renkaiden kiilojen kanssa. Leikkasin pätkän valurangasta ja pätkin sen kuuteen tasamittaiseen osaan. Iskin ne teipinpalan päälle ja maalasin ensin saksalaisten tummankeltaisella (VMA 71025 Dark Yellow). Vähän myöhemmin tuhrasin päälle vielä sipaisun aiemmin usein mainittua medium yellow'ta. Ideana oli pitää ne kirkkaina, mutta silti taksitusviivasta selkeästi poikkeavina.
Tuohon alimpaan kuvaan pääsi myös anakronisesti hassu pommi, joka oli valokeilassa jo viime viikolla. Tein näitä kahta viimeistä työvaihetta aikalailla ristiin rastiin, kun pommilastin ja ripustimien kanssa puljaaminen kävi hetkittäin hermoilleni. Lievästi sanottuna.
Säistystä
Vihdoin ehtiessäni töpöttelin asvalttipinnalle Tamiya Weathering Master -paletista (ITEM87079) tavallista hiekkaa (Sand). Pahimpien asvalttiröpelöiden ympärille enemmän, tasaisemmalle pinnalle vähemmän, tarkoituksenani oli jäljitellä tuulen tuoman hiekan kasautumista. Ehkä se onnistui, ehkä pilasin koko tekeleen. Tämän jälkeen maalasin kalikan ulkoreunat mustalla (VMA 71075 Black). Aiemmin ehdotettu hailakka vihreä olisi minusta hypännyt silmille väärällä tavalla ja korostanut pohjalaatan reunoja kaiken muun kustannuksella.
Kasaanlyöntivaihe
Rutinoita koneen liimaamisesta kiinni pohjalaattaan ei oikein voi venyttää. Turautin vähän erikeepperiä noihin kolmeen renkaanpaikkaan ja painoin mallin kiinni. Sen jälkeen asemoin rakennelman niin, että takasiivet olivat tuettuna ja pyrstöistujani ei kykenisi keikkaamaan taaksepäin. Hetken mielijohteesta pistin pyykkipojan kiinni tikkaisiin vastapainoksi. Tämä oli jo riittävä, mutta varmuudeksi pistin maskiteippirullan lisäpainoksi. Olisi meinaan ehkä ärsyttänyt, jos tuo olisi valvomattomana sittenkin heilahtanut ja nostanut nokkansa.
Muutaman tunnin päästä liimasin kiilapalatkin renkaiden ympärille. Päälaskutelineet olivat yllättävän haasteelliset, kiitos kaiken romumäärän, mutta pinseteillä kaikki sujui kuin jalattoman tanssi.
Hämmentävää. Siinä se nyt oli, valmiina. Jos nyt jotain tekisin, niin hiekkapigmenttejä saattaisin hienosäätää, mutta katsoo nyt.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti