TODO-listani paisuu

Viime perjantaina ilahduin, kun HLJ ilmoitti pistäneensä tilaukseni liikenteeseen.
Tänään ilahduin vielä enemmän, kun FedExin jannu soitti ja kyseli koska saisi toimittaa pakettini. Toivat sen töihin, mukavaa :) Työkavereilla oli ainakin hauskaa.

Mukavasti kainalossa kannettava aski ei onneksi painanut yhtä paljon kuin päivän toinen kilke, mutta siitä lisää pykälän verran myöhemmin.

Hämmentävästi nuo sisältä löytyneet boksit eivät olleet samankokoisia, mutta eivätpä nuo rakkineetkaan ole ihan samaa kokoa niin kai ne askit tehdään sopiviksi. Noista nimistä ei ole mitään syytä välittää, koska noita käsitellään BattleTech-universumin alkuperäisen setin kiellettyinä ("Unseen") laitteina. Vasemmanpuoleisen on yksi suursuosikeistani, Marauder IIC, oikeanpuoleinen Warhammer IIC. C tulee luonnollisesti Klaanivariantista, mistäs muualtakaan. Mitään Sisämaailmojen romuja ei tueta, ellei sitten pelaamista varten. Pelinappulat ovatkin sitten pelitarkoitukseen eikä niinkään keräilytarkoitukseen, joten niitä voi pykätä miten tarve tai fiilis vaatii.

Aika vähillä osilla nämä tullaan kasaamaan, mutta eiväthän nämä mitään detaljoituja Panzereita olekaan. Saas nähdä, ehtisinkö saada toisen tai peräti molemmat valmiiksi Model Expo 2011:een mennessä. Toivoa sopii.

Ihan työn alla olevaan projektiinkin sain tehtyä jotain. Kuten aiemmin taisin marista, renkaiden keskiöitä lukuunottamatta yritykseni näytti enemmän hedelmäturronilta kuin sotakoneelta. Uusiksi siis pitää maalaaman. Muistin eilen, että näin mallailuaiheisissa RSS-feedeissäni aiemmin aika mielenkiintoisen kaavion mutta en sitten löytänyt alkuperäistä kuvaa malliksi. Tämä on samanlainen, mutta kuvana epäselvempi ja synkempi. Idea on silti sama. Juuri ennen tämän postauksen kasaanraapustelua kävin maalaamassa epäonnistumiseni yli Dunkelgelbillä. Onneksi en ollut tärvännyt tuohon kauhean paljon aikaa.

Niin, tuo alussa mainitsemani 10kg:n paketti. Sain vihdoin reilut kaksi viikkoa sitten itselleni postitse lähettämäni the Complete Calvin and Hobbes Collectionin. Kyllä sitäkin sai taas odottaa... lievästi kolhittuna. Tuskin haluan tietää, mitä kaikensorttiset logistiikkaihmiset tekevät matkalaukuille ja postipaketeille kun ne ovat aina ihan tuusannuuskana. Pääasia on silti se, että kokoelma on vihdoin siellä missä pitääkin:

Tuon lisäksi viisastelijoiden tuoma Fallout New Vegas syö aikaa. Kaiken muun kummallisen ohella on kiva käydä aavikolla leipomassa enemmän ja vähemmän viattomia ohikulkijoita lättyyn sledgehammerilla 8) Edellinen Fallout söi ykköskerralla sen 103 tuntia peluutteluaikaa, tämä on parin ekan session jälkeen jo lähempänä kymmentä tuntia, enkä ole kuin vasta alussa... Eikä kiehtovien pelien tulo ole vieläkään loppunut, alustojakin on kaksi ja molemmille ihan erityyppistä roinaa.

Eipähän lopu tekeminen kesken. Hyvällä tavalla.

Uusi vuosi, lisää tekemistä

Vuosi vaihtui ja loma loppui.
Matkalaukutkin tulivat vihdoin perille asti arvokkaine sisältöineen tänä yönä, vain kolme vuorokautta meidän jälkeemme. Taas.

Espanjanpukki toi sentään jouluna pari uutta mallia, toinen on Revellin X-Wing easykit, joka ei virallisesti vaadi maalia tai liimoja. Saas nähdä, millainen sekin on. En ole ennen terroristien laitteita tehnytkään, olen pysynyt Keisarillisen Lain oikealla puolella. Vaan mistäs pukki tuon olisi tiennyt? Eikä tuo haittaakaan, rakentelu on kivaa.

Toinen taas on Tamiyan SdKfz 251/1, muutaman äijän kera. Niitä varten piti sitten hommata maaleja, että saa ihon maalattua, vanhat Citadelin litkut kun ovat kuivuneet vuosia sitten. Luotan vakaasti siihen, että Tamiyan puolitelavaunu on mukavampi rakentaa kuin taannoinen Panzerwerfer. Olisikohan ollut Trumpeterin tai Italerin laite ja karmea sittenkin.

Pistin toki Hobby Link Japaniin tilauksen vetämään, eikä sitäkään ole tullut mietittyä kovin pitkään. Ehkä vain toista vuotta. Macrossista rakkaaseen BattleTechiini 1:1 kopioidut Marauder ja Warhammer mittakaavassa 1:100 ovat siis tulossa työlistalle, kunhan joku saa ne postiin.

Toki nuo OmniMech-minitkin pitäisi tehdä valmiiksi, ne ovat olleet kohta kaksi vuotta tekeillä. Jostain naurettavasta syystä en ole saanut aikaan. Uudet dremelinpalatkin odottavat töihinpääsyään. Kyllä tämä tästä vielä...

Eipähän lopu tekeminen kesken :)

Aika loppui kesken

Ei riittänyt aika, kesken jäi flakki. Ensi vuonna sitten valmiiksi, ei tuota kannata ruveta hosumalla tuhoamaan.

Jatkoin naamiokuvion tekemistä vihreällä maalilla ja samoilla sapluunoilla. Renkaiden keskiöt onnistuivat ihan loistavasti - muut osat taas eivät. Lokasuojat ja kilvenpalat näyttävät enemmän homeiselta leivältä kuin naamioidulta sotakoneelta.

Huokaus.

Idea on silti toimiva, mallinetta on vain parannettava sopimaan paremmin maalattavien palasten kanssa. Ei tämä mikään mittava tappio ollut, lisätyötä se vain vaatii. Eikä välttämättä kauhean paljon sittenkään. Jos muistan, pistän kuvalliset todisteet ensi vuonna mukaan.

Tyystin ohi koko blogatuksen aiheen: huomisyönä lähtee lento johonkin aivan muualle, saas nähdä tuoko iso pässi mitään harrasteluun kelpaavaa vai onko kaikki hommattava taas itse :) Hyvinsyöminen (todennäköisesti myös ylensyöminen) on kohdeleveyksillä fakta, ainakin tällaiselle perinnejouluruokia kevyesti karsastavalle.

Olkoon tuleva vuosi aktiivisempi kuin tämä - itse kullekin 8)

Läiskäkamoyritys

Sain alkuviikolla vihdoin päähäni idean siitä, että tuo kesällä aloittamani ilmatölkki ei ehkä olekaan täydessä iskussa. Vaihdoin sitten purnukkaa koskemattomaan ja kas kummaa, tuorehan puhalsi myrskytuulen lailla kun entinen oli lähempänä keuhkotonta tupakoitsijaa. Jos nuo hupenevat tuohon tahtiin (ja jos roiskiminen jatkuu kivana), kompura lienee aika hyvä idea, kunhan ei ihan naurettavia maksa.

Pääasia, että dunkelgelbit ovat kunnolla pinnassa ja ettei pohjamaalia paista mistään. *köh*

Otin sitten ihan toteuttaakseni tuon viimekerralla miettimäni "mottle camo"-viritelmän ja pyödälläkin oli sopivasti muutama pahviläpyskä. Tämän mallin fotoetsipalojen suojapahvejahan ne ovat, melko isoja tähän tarkoitukseen mutta ei vara venettä kaada. Tuo miete pitää paikkansa vallan tehokkaasti kun minun kokeellisista viritelmistäni on kyse. Jos tuo näyttää edes puolisiedettävältä ja pitää puhtaaksitarkoitetun osan mallista puhtaana, voin kutsua ideani toteutusta peräti voitokkaaksi. Testasin aluksi ruskealla ja ehkä huomenna vihreällä, jollei tuota koko paskaa tarvitse taas vetää ensin keltaiseksi. Ehkä olisin voinut pitää kärkeä pienemmällä, tuo näkyy roiskineen aika isolle alalle:

Aloitin renkaiden keskiöistä, näytti mainiolta. Pienestä voitosta rohkaistuneena rupesin samantien säätämään tykin kilpien ja kuljetusalustan lokasuojien kanssa. Niissä ei näyttänyt ihan yhtä hyvältä, mutta katsoo nyt, miten tuo vihreä tulee sekaan:

Pieniä roiskeita on havaittavissa, jotkut läiskät eivät ole ihan sitä mitä ajoin takaa, mutta toisaalta tämä oli ensimmäinen yritys ja renkaita lukuunottamatta kaikki palikat olivat vähän erikoisempia. Kyllä tämä testailulla ja jatkokehittelyllä (parikymmentä iteraatiota ehkä?) johonkin kelpaa :)

Lopuksi otin sitten siveltimen kauniiseen käteen ja rupesin mustamaalaamaan putkia - taas. Tuon sudin joutunen heittämään mäkeen tai jättämään säistämispuuhasteluun, mitään siistintarkkaa tuolla harakanpesällä ei tee enää se legendaarinen Erkkikään vinkumatta. Ai niin, olinhan minä muistanut lisätä nuo aikanaan unohtamani suojalevyt noiden putkien kohdalta. Kuvassa nekin näkyvät, joskin valitsemastani kuvakulmasta pari tuuttia peittää toisensa vähän omituisesti. Eivätpä nämä olekaan finaalikuvia vaan juuri tänne tilanteen mukaan napattavia wip-kuvia joten väliäkö sillä tässä vaiheessa. Samasta syystä näitäkin vain croppaan ja skaalaan pienemmäksi enkä oikein muuta.

Kauniiksi lopuksi tykinperkele toisesta kuvakulmasta, josta perinteisesti näkyy, ettei putkien sisällä ole tarpeeksi maalia. Miten näin pääsee aina käymään?

Jos saan tuon viikonloppuna "valmiiksi" niin kuin hulluissa kuvitelmissani odotan, niin hyvä. Muuten jää ensi vuodelle. Jännittävää!

Pirkkaniksejä ja maalia pintaan

Sain sitten eilen pohjamaalattua tuon mallin uudelleen (kuten oli alunperin tarkoituskin). Koska parvekkeella on ihan liian pimeää ja kylmää tähän aikaan vuodesta, päätin, että keittiössä voi maalata tuolla ruiskuttimella. Eiväthän nuo Vallejon maalit haise juur' lainkaan, toisin kuin spraymuotoinen pohjamaali.

Kuvassa on toki tykinkuvatus juuri ennen pohjamaalauskorjauksia. Päädyin tukemaan nuo vihonviimeiset fotoetsilärpäkkeet OmniMech-projektien kanssa hyväksi havaitulla pikaliima + erikeepperi -kombolla. Toiseen palaan pikaliimaa ja toiseen kevyt erikeeper-huntu, kun ne lyö yhteen niin koko mössö jähmettyy aika pikaisesti (tällä päästään eroon siitä, että pikaliima kuivahtaa ennen kun palikkaa saa kiinni tai sitten "ei pikaisesti" eli palikat lerppuvat miten sattuu vaikka miten koettaa puristaa niitä kiinni). Samoin tuo erikeepperi tuo vähän lisäkontaktipintaa noiden naurettavan pienten metallilättyjen olemattomiin paksuuksiin... Näyttää ehkä vähän vähemmän siistiltä jos mallia katsoo huonosta kulmasta, mutta onko sillä nyt niin hitonkaan väliä, jos sen mallin saa kerran kasattua tuosta hyvästä? :P

Ensin piti raivata tilaa pöydälle, sitten kaivaa kaikki krääsä kuten ilmapurkki, hengityssuojain ja maalausboksi esille. Jotain oli vielä hukassa. No se ruisku tietysti. Takaisin vaatehuoneeseen penkomaan. Onneksi näin pienessä kämpässä ei mitään voi hukata kauhean pahasti (terveisiä sot.passilleni, missä ikinä oletkaan "helposti löydettävissä).

Olin päättänyt, että FlaKista tulee pääasiassa dunkelgelb, muutamalla naamioraidalla, jotka sotkisin lähinnä kilvenpaloihin ja kuljetuskalustan lokasuojiin ja renkaiden keskiosiin. Isoimpiin yksittäisiin osiin siis. Kun keltainen on ehkä parin maalauskierroksen jälkeen ok, maalaan nuo tykinputket taas mustiksi ja koetan kehittää jonkunlaiset sapluunamaisuudet camoraitoja varten. Finescale modelerin rss-feedin kautta törmäsin yhteen Luftwaffe-kuvioon liittyvään ideaan jota voisi koettaa toteuttaa.

Loppuromut:

Homman jujuna on sapluuna, joka pidetään irti mallista lyhyen matkan päässä ja sen avulla saadaan kevyt, pehmeäreunainen kuvio aikaan. Näin siis teoriassa ja gurujen tekeleissä. Minä en ole guru, kuten on jo saatu todeta.

Tässähän rupeaa olemaan kiire saada tämä tekele kasaan tämän vuoden puolella, viimeiset puolitoista viikkoa kun menevät ulkomailla ja jouluviikolla itselläänkin on matkaan liittyvää arpomista siihen malliin, että hokkuspokkus. Ehtiihän tässä vielä.

Kiroillen eteenpäin

Fotoetsikilven kanssa on saanut taas vääntää mielettömästi. Plaah. Kai se tästä vielä, vaikka heikolta näyttääkin.

Rupesin sitten ohessa pykäämään tuota kuljetuskilkettä kun noiden metallilirpakkeiden asettuminen on niin tolkuttoman hidasta. Eipä se ole kovin pitkälle edennyt sekään, mutta onpahan ollut jotain puolinäkyvää tekemistä.

Kuvia en malttanut ottaa, kun rupesi harmittamaan tuo hitaus. Ehkä ensi viikolla sitten.

Vihastuttavia ja ihastuttavia

Fotoetsiosat.
Voi elämä, kuolema ja pari välitilaa, millaisia kilkkeitä ne ovat. Mainioita sikäli, että ne ovat yksityiskohtaisempia ja ohuempia kuin vastaavaa käikälettä esittävät muoviversiot, sopivat siis skaalaan paremmin. Eikä isompien palikoiden kanssa ole ikinä mitään hämminkiä: kaikensorttiset ritilät, kahvat ja suojalevyt ovat oikein näppäriä ja suht' mukavia käpistellä.

Mutta nuo puolitoista milliä kertaa puolitoista milliä -napit, jotka pitäisi saada vielä taivuteltua parilta sivulta 90º kulmaan ja sen jälkeen kiinni mallin johonkin kulmaan kun liimapinta-ala on jotain mitätöntä. Tai hippasen pidemmät mutta puolet kapeammat lirpakkeet, jotka nekin taivutellaan jonkun mokkulan ympäri (tässä tapauksessa ensinmainitunkaltaiseen läpyskään kiinni).

Kiroillenhan tuo yleensä menee ainakin johonkin suuntaan. Enemmän tai vähemmän kieroon vääntyneinä, minä kun en omista tarkkuustyöhön soveltuvia työkaluja - vielä. Näistä tämän setin PE-paloista osa on lentänyt sormista "ka-zing!" johonkin lattialle, kun koetin väännellä niitä paikoilleen. En ole vieläkään löytänyt. Enkä tule löytämäänkään, kun kerran lopetin etsimisen ja annan imurin hoitaa unohdukseen pudottamisen.

No niin, nyt on vedetty henkeä, raportointi jatkukoon.
Alkuviikosta näppäilin nuo ammuslippaiden pidikkeet kasaan (hankalahkoa puuhaa), pari välilättyä taisi mennä vähän vinoon, ehkä niitä saa vielä tarpeen vaatiessa oiottua. Muuten väitän, että tykärit ovat koheltaneet ne rikki, kaikkihan tietävät millaista väkeä ne ovat ;)

Seuraavaksi iskin käteni suuntauskoneistoon. Sen kanssa ei käynytkään mitään kauheaa, rakentelu oli mukavaa ja sillai. Mitä nyt tuo tähtäin (fotoetsiosa sekin) on tippunut irti noin viidesti, siksei se ole tuossa kuvassakaan mukana:

Tämän illan puolella olenkin tuskaillut edelleen noiden naurettavan pienten läpysköiden kanssa ja muutaman vipstaakin kuivuessa kasasin tykin jalustan (kokeilin vielä, että tuo laite ylipäätään menee siihen. Meni. Hyvä.
Tuossa on kuivumassa ylöstaitettu tuoliteline, kaipa nuo ovat lataajien tuolit. Vasemmanpuoleinen saa odottaa vuoroaan ihan rauhassa, noita osia ei nimittäin ole suunniteltu erikseen kiinnitettäviksi, joten saa nähdä miten omat mengelöintini ovat tuhonneet kiinnitysmahdollisuudet.

Tuo laite muuten näyttää tässä vaiheessa todella omituiselta, mutta se johtuukin pääasiassa siitä, että pelkästä pohjaväristä ei saa silmällä kunnon otetta. Niin ainakin uskottelen itselleni.

Meninkin viimeksi uhoamaan, että tämä on kohta valmis :P

Pala kerrallaan

Sainpa sitten parin päivän aikana kasailtua (hyvin) vähän tuota kilkettä.
Vaan eipä tuohon kovin kauaa taida muutenkaan mennä, on sen verran vähäosainen, että maalikuvion arpomiseen mennee enemmän aikaa kuin kaikkeen muuhun.

Siinä taas niitä kuuluisia viimeisiä sanoja... ehkä pääsen katumaan jo seuraavan kierroksen aikana?

Eipä noissa kuvissa sen ihmeellisempiä ole kuin putket on saatu kiinni korokoneistoon ja itse tykin osien osuus lyöty enempivähempi kasaan. Pääasiassa tuo rakkine kun näyttää olevan sivun ja koron hallintaan liittyviä kilkkeitä (paremmin tällaisia tykkejä tuntemati veikkaan, että sivua ohjataan noilla polkimilla):

Muistaisi taas, mikä tuohon peräosan reikää peittämään oli tulossa niin tuo kuva häiritsisi ehkä vähän vähemmän. Noista astinlaudoista piti leikellä parit läpät irti, näyttää onnistuneen ainakin siedettävästi.

Pääsin jo fotoetsiosienkin kimppuun. Noihinkin pitäisi saada jotain rimoja vielä kiinni, mutta odotetaan nyt ensin, että noista bokseista kuivuu liimaus ensin.

Huomasinpa vasta kuvasta, että oikean ja vasemman puolen tuubiparit osoittavat vähän eri suuntiin. Asialle pitänee tehdä jotain:

Hieno siitä tulee 8)

Uutta putkeen

Tässä on jäänyt maalailu ja muu mielenkiintoinen projisointi aika vähille kun on pitänyt arpoa joululoman lentomatkojen kanssa. Tuloksena on siis uuden projektin kevyt ja hidas alku.

Projekti on siis Trumpeterin 1/35 20-millinen, neliputkinen FlaK38-it-tykki. Trumpalta olen rakentanut aiemmin Nebelwerfer 42:n, joka Italerin karmeasta 15cm Panzerwerfer 42 auf Schwerer Wehrmachtsschlepper-mallista poiketen oli loistava. Nebelwerfer on ehkä parhaiten onnistuinein mallini, ehkä saan puskettua siitä kuvia tännekin jossain vaiheessa.

Vaan itse asiaan. Boksi ennen virallista avaamisoperaatiota:

 

Ja setin sisältö:

On siinä muutama ihan järkevän näköisesti järjestetty ranka ja kolme arkkia fotoetsipalikoita. Saas nähdä, mitä niidenkin kanssa käy kun noin isojen lättyjen kanssa ei ole vielä tullut pelattua.

Napsin ensin parit selkeästi erilaiset osat irti (putket ja niiden kiinnityskalikat) ja marssin parvekkeelle pohjamaalaamaan kaikkia muita paloja huonossa valaistuksessa. Osat ovat rangoissaan kiinni, joten kaikkia niitä joutuu vielä fiksailemaan ennen oikeaa maalausta. Ajattelinpa vaan olla laiska ja tehdä kerralla muuten ison ja vaivalloisen työn, noiden sprayaus irrallaan on hermojaraastavaa.

Sitten iskin innokkaat sormeni jo viime viikolla valusaumoista puhtaaksiviilailtuihin tykinputkiin ja maalasin peräkappaleet mustanharmaalla. Minulla kun on vähän sellainen fiilis, että jos noita nimenomaisia osia ei maalaa suunnilleen valmiiksi heti alkuvaiheessa, niitä ei saa ikinä korjattua kunnollisiksi. Minun taidoillani ainakaan.

Tämä tästä tältä erää, ehkä prokkis saa taas tuulta purjeisiinsa kun se on saatu aloitettua. Voi toki olla, että näillä valonmäärillä kaikki oleellinen jää viikonlopuille, ei tuolla parvekkeella näe tarpeeksi enää töiden jälkeen. Meinasin hoitaa valtaosan maalauksesta taas ruiskuttimella, kun sain tuoreen purkin ilmaakin tuliaisina tuossa syksyllä. Eikä mitään opi harjoittelematta. Yllättäen.

Projektin 3/2010 päätösjulistus

Sturmpanzer IV / amerikkalaisten sanastossa Brummbär, ensimmäinen tankkiprojektini vuosiin (ja melkeinpä ainoa pienoismalli reiluun viiteen vuoteen) on nyt oikeasti Valmis. Vaunu on heitetty hyllyyn kuvien ottamisen jälkeen. Niissä kuvissakin oli toki parantamisen varaa, samoin kuin tuossa rottelossa. Mutta tää on tätä ja kai ne joskus hallitut mukataidotkin palaavat tekemällä. Ehkä.

Taidan rutista aikalailla samoista asioista, mutta siihen minulla on taipumusta, ei mitään uutta sekään.

Anyway, napsin tuossa perjantaina nipun kuvia isolla kameralla (D300), kun taivas oli pilvetönnä ja luonnonvaloakin oli tarjolla. Ei sitä tarvinnut siis kauaa odottaa edellispostauksen jälkeen. Yllättäen tuokaan määrä syksyistä myöhäisiltapäivän luonnonvaloa ei auttanut kovin pitkälle. Vaan jos olisin odottanut aurinkoista viikonloppua, puhuttaisiin kai ensi vuoden helmikuusta.

En minä kehtaa postata kuin parikolme hassua kuvaa noista uusista, sama käikälehän tuossa edelleen on. Ovat vaan olevinaan vähän vähemmän "work in progress":

 

Jos joku ihmettelee, mitä helvettiä tuo A + w noissa isoimmissa Schürtzenien lohkoissa tarkoittaa, syy on ihan mallin itsensä historiassa: tekele tuotiin outona nörttimatkamuistona Asturiasista ja sikäläiseen historiaan taas kuuluu sangen oleellisena osana Cruz de la Victoria, symmetrinen risti, jossa on jotain minkä minä tulkitsen alfaksi ja pikkuomegaksi (ja kas, wikipediaa tässä samalla lukiessani voin todeta olleeni oikeaksi). Ajattelin siis liittää hankintapaikan jotenkin tähän retaleeseen ja mikäs sen parempi kuin jo alunperin kutakuinkin oikeanmuotoiseen ristikuvioon parin kirjaimen lisääminen olisi aika oiva keino hoitaa muistelomerkintä.

Mikäli muistaisin yhtään paremmin, miten Condor-legioona rähelsi Espanjan sisällissodassa, koettaisin arpoa kasaan taustatarinan siitä, miten vaunumiehistö on ollut jo tuolla mukana. Mutta enpä nyt saanut aikaan vielä tässä vaiheessa. Katsellaan sitten vuoden nelosprojektin kanssa, muovinpalojen historia kun on sama, vuosi vain on tämä eikä edellinen.

 Tämä bloginkuvatus on muuten ylittänyt harhakuvitelmani siitä, miten jaksan tämän kanssa näppäillä. Postauksia on kertynyt jo toistakymmentä ja jokaviikkoisen lässytyksenkin olen saanut pidettyä! Järkyttävää tällainen. Olen kai tullut vanhaksi.

Niin ne kaksi muuta projektia: ensimmäinen oli se puoli vuotta nielaissut videotykkihyllyn asennus ja toinen oli huhtikuussa aloitettu ja paskottu natsiufo (Haunebu II Gerät), mutta ei niistä sen enempää...