Talveen valmistautumista

Kaiken muun puuhastelun ohella ehdin sotkea vaunua vähän tuossa yhtenä iltana. Olin kovin utelias näkemään, miten tuo aikoja sitten taiteilemani naamiokuvio koki valkopesun ihanuuden. Heti maalauksen jälkeen näky oli vähän erikoinen, mutta pienen tuokion jälkeen näytti paremmalta.

Hetkessä eläen

Tarkoitushan oli saada aikaan taas "tilanne päällä"-henkinen talvipinnoite. Ehkä ukot saivat yllättävän lumisateen niskaansa keskellä Ranskan maaseutua ja joutuivat sutimaan laihaa maalia tölkkinsä pintaan? Ennen uutta sotkua tilanne jäi tähän:

Projekti palasi raiteilleen

Näin muutaman viikon rakentelutaukoni aikana olen käyttänyt muutamankin tuokion jatkoaskelien miettimiseen. Jätin aiemmin erinäisiä paloja (työkalut ja sen sellaiset) irralleen sillä ajatuksella, että saan rungon talvimaaliin paljon siistimmin. Tietysti tuo aiheuttaa pientä päänraaputtelua noiden työkalujen kohdalla: miten ne saa paikalleen siisteimmin ja sen jälkeen talvinaamioitua ilman, että kaikki leviää tuossa liimausvaiheessa. Päätin, että "kyllä se siitä" ja rupesin tekemään jotain muuta.

Ketjuja

Jotain muuta kulkee nimellä telaketjut. En ole muistaakseni käpälöinyt näitä Dragonin Magic Tracksejä aiemmin ja ovat ne nyt ihan erilaiset kuin esim. Tamiyan palaketjut. Aloitin kevyesti latomalla molemmista ketjuista jonoon sen määrän, joka tulisi olemaan kosketuksissa maahan. Kun noiden pätkien toimivuus on todennettu, jatkanen roikkuvan osan parissa ja koetan niiden jälkeen arpoa kasaan nuo etu- ja takaosat.

Kissan tassut hädintuskin alkuvaiheessa

Vanha outo tapa

En ole koettanut koota palateloja tällä tavalla, joten kiroilu tullee kuulumaan ohjelmaan. Pääpointtini on olevinaan se, etten yritä toistaa ratkaisua, jossa arvaan valistuneesti ketjujen kokonaispituuden, pistän palat jonoon ja levittelen liiman. Pienen asetusajan jälkeen tässä lähestymistavassa tuleekin se hämärin osuus, jossa puoliksi jämähtäneet eli hätäisesti ja vaivoin yhtenä pysyvät ketjut kietaistaan paikoilleen ja toivotaan parasta... Ehkä parissa isossa pätkässä kasaaminen (ja ajoissa maalaaminen) toimii paremmin.
Tai no, olen minä muutamat palatelat saanut ihan siististi toimimaan noinkin, ettei se ihan kelvoton tapa ole ollut. Vähän hankala vaan.

Sotavasaralla naamaan

Kipinä

Olen aikojen kuluessa tehnyt pieniä syrjähyppyjä Warhammer 40,000 -maailmankin puolelle. Koko pienoismallailuun sun muuhun johtanut "maalataan pieniä juttuja"-innostus alkoi todenteolla joskus lukioaikoina, kun kaverini Joose esitteli maalaamiaan Hero's Quest -pelinappuloita ja toisen kaverini Mikan kanssa mietimme, että samaa voisimme soveltaa omien Space Crusade -nappiemme kanssa. Pojat eivät kauaa jaksaneet, mutta itse olen jossain mielessä edelleen samalla tiellä.

Peli on minulla edelleenkin kaapissa ja napit ovat muistaakseni ihan kauhean näköisiä, mutta ehkä siitä voisi ottaa jotain kuvatusmuotoista todistusaineistoa niin näkee, mistä on suunnilleen lähdetty. Osa palikoista oli kyllä niin kauheita ja rumilla (ainoilla omistamillani) maaleilla vedeltyjä, että olen joskus uudelleenmaalannut osan niistä. Tuskin silloinkaan kauhean hyvin :)

Syvemmälle vajoaminen

Vaikka SC:ssä olikin aikamoinen määrä erilaisia pelinappuloita sörkittäväksi, ei niistä ihan mielettömän pitkään ollut iloa. Kävin sitten ajoittain Fantasiapeleissä hakemassa lisää sörkittävää ajankuluksi. Muistaakseni mukana oli jotain imperiaaliukkoja, mariineja ja ihan asenteen (plus se kelpasi esim. kohteeksi pelilaudalle tyhjän tai pariblippisen huoneen sijasta) vuoksi Basilisk-telakanuuna.

Jossain välissä, muistaakseni Dawn of War -naksuttelun innoittamana investoin pari hilua metalliseen Dreadnought-vekottimeen. Niillä on liekinheittimet ja ne pieksevät vihollisia ympäri tannerta - miten sellaisesta voisi olla pitämättä? Warhammer-universumista sen syvemmin tietämättä otin turvallisen suunnan: Blood Angels -mariinichapteri(?), joihin yksi Space Crusaden kolmesta tiimistä kuului jo muutenkin.

Punainen sotakone

Muistikuvani tästä vekottimesta ovat hatarat, mutta sen muistan kyllä vallan mainiosti, että oikean käden kiinnisaaminen oli työn takana. Sovitinpalaset eivät vaan käyneet yksiin ja jouduin sekä siistimään tappia että kaivertamaan reikää isommaksi. Edellämainitusta syystä johtuen kainalo irvistää, mutta sainpa sille sentään vähän erilaisen asennon. Muistaakseni tuohon ylöskohotettuun käteen sai iskettyä jonkun jannun paiskottavaksi aika hauskan näköisesti.

Pohjamaalasin tuon härvelin ensin mustalla ja sudin sitten päälle Citadelin Blood Rediä erinäisiä kerroksia. Tarttumakourat ovat kai jonkunlaista Revellin copper-metallimaalia, metalliosat ja kulumat muistaakseni Chainmailia tai Mihtril Silveriä, kumpaa silloin satuinkaan omistamaan. Pakoputket ovat Tin Bitziä, joka oli uusi kokeilu itselleni tuossa vaiheessa. Left Torson ja Right Torson vihreä on vain roiskaus Green Inkiä ja valkoiset luu-, siipi- ja pääkallopalat ovat ensin kuivasivelty metalliefektillä ja sen päälle kuivasivelty Skull Whiteä. Näin suunnilleen.

Pohja on ensin pohjustettu mustalla ja sen jälkeen yksinkertaisesti kuivasivelty jollain Citadelin harmaista. Hatarien muistikuvieni mukaan minulla oli tasan yhtä sorttia silloin. Kallo(t) ja hylsyt samoilla maaleilla ja tempuilla kuin Dreadnoughtinkin vastaavanväriset.

Niin ja noita siirtokuvia vetelin pintaan niin, etteivät jää vahingossakaan liian vähäisiksi. Minusta tuo tekele onnistui aika mainiosti kokonaisuutena, vaikken näistä yhtään mitään tiennytkään - enkä tiedä oikein vieläkään. Savunheittimet pistävät silmiin kuvassa, mutten muista, teinkö niille jotain kuvien ottamisen jälkeen. Pitääpä katsoa, onko tuo möhkäle vielä jossain tallessa vai ei. Torsoa en sitten liimannut lantioihin kiinni, koska halusin pitää kiinni mahdollisuudesta torsotwistata kuvia varten. Enkä minä ollut tuolla mitään ikinä pelaamassa.

Koristeellinen lopputulos

Kuvat ovat kyllä kauheita, mutta sille minä en oikein voi mitään enää tässä vaiheessa. Luulen vähän, että alkuperäinen ideani oli ottaa paremmat poseerauskuvat jossain välissä. Tai sitten en vaan välittänyt. Koettakaa kestää.

Tällaista sekavuutta tällä kertaa. Ensi viikoksi koetan saada jotain aikaan Jagdpantherini suunnalla. Olen sanonut samaa itselleni jo pari viikkoa, mutta kyllä minä joku päivä olen oikeassa ;)

Dioraama: Kiusanhenget

Idea

Sain mielestäni upean idean erinäisiä vuosia sitten, kun aloitin BT-miniatyyrien kanssa puljaamisen. Kaikessa yksinkertaisuudessaan se kuului näin: Elementaalien swarmaama Atlas. Klaanimielisenä teeman tarkentaminen ei ollut kovin vaativaa, eikä minikonfliktin osapuolienkaan kanssa tarvinnut montaa hetkeä rutista.

Osapuolet ja taistelutanner

Klaani oli luonnollisesti Jade Falcon, Galaksi Gamma ja Klusteri 3rd Falcon Talon - se sama, johon nuo muutkin Klaanitölkkini kuuluvat. Vastapuoleksi kelpuutin ComStarin Com Guardit ja siitä päästiinkin helposti ja hauskasti tuhannesti kirottuun Tukayyidin taisteluun. Com Guardien Kolmas Armeija - jonka purkkeja maalasin myös introboksin nappuloista vuosia myöhemmin - oli jotenkin hyvältä kuulostava ajatus. 3rd Falcon Talon Clusterin värimaailma taas oli valittu jo aikoja sitten koko Klusterin rakentamista silmällä pitäen ja siten myös sangen tuttu.

Toteutus

Ykkösvaiheena oli luonnollisesti Atlas-mörön kasaaminen mukavaan asentoon. Jostain syystä ideaani kuului olennaisena osana se, että sillä olisi kädessään jonkunmoinen astalo, jolla yrittää piestä Elementaaleja. Atlas itse ei ollut kovin ongelmallinen sen jälkeen, kun sain hieman huteran jalka-lantio -osaston kasaan. Jätin kädet (siis ne, mitkä vaativat 'Mechissä Hand Actuatorit) viimeiseksi, jotta saisin puunrunkoni sopivaan asentoon.

Ennen maalailua otin vielä pihdit, poran ja muuta vastaavaa esille. Näillä kaivertelin parit lommot ja nakerteet erinäisiin paikkoihin, joissa halusin nähdä miten viisi tonnista Elementaalia on tehnyt vahinkoa satatonniseen BattleMechiin.

Atlas

ComStarin joukkojen maalikuvio ei jätä paljoa arvottavaksi. Sudin ensiksi koko roskan mustaksi ja sen jälkeen tummanharmaasta vaaleanharmaan kautta valkoiseksi siten, että koetin aina jättää edelliskerrosta näkyviin. Kaikensorttiset suuaukot ja niiden ympäristöt säistin mustalla, jalkoja tuhrin vastaavasti ruskealla. Vaurioalueet toteutin alkeellisesti ensin mustalla tuhrimalla ja osumakohdan metallimaalilla maalaamalla. Ei se ihan noin mene kauneimmin, mutta en tiennyt parempaa tapaa tuossa vaiheessa.
Silmiin koetin toteuttaa ensimmäistä kertaa väriliukumaa (jeweling) vihreästä vaaleaan. Sekään ei ihan mennyt niin kuin elokuvissa, vaikka miten koetin noudattaa tutoriaalin ohjetta... Eipä sen helppoa luvattu olevankaan.

Koetin hulluna saada tunnukset maalattua käsin. Vasempaan hartiaan väkersin jotain ComStarin tunnuksen näköistä. Ehkä tuosta prötöstä saa hyvällä tahdolla nähtyä jotain tai jos tietää, mitä se on esittävinään, mutta muuten? Ei oikeastaan. Oikeaan lonkkaan, ties minkä kalikan pintaan, koetin saada Kolmannen Armeijan tunnuksen: oksalla nököttävän haukan. Jooei. Esittävä taide ei todellakaan ole minun alaani.

Nikseilyä

Puunrungon toteutin vauhdikkaasti topsipuikon putkesta. Monikäyttöisiä peijakkaita nuo topsipuikot, sanon minä, muutamankin tykinputken niistä väsänneenä. Pienellä liiman ja viilan yhteispelillä ja laikukkaalla maalailulla koetin saada aikaan jotain puunrunkomaista, vaikka mäntyä niin oksista ei tarvinnut huolehtia.

Yksi rakentaessa mieleentullut hassu idea oli laittaa yksi Elementaali ampumaan Atlasta SLaserillaan polveen. Kairasin Elementaalin toisen käden pyssykän suuaukkoon pienen kuopan pätkälle katkaistua klemmaria ja liimasin paikoilleen. Myöhemmin maalasin klemmarinpätkän punaiseksi ja koetin vähän väriliu'uttaa jatkamalla punaista valkoisella sen minkä uskalsin. Jostain syystä en halunnut vaaleanpunaista lasersädettä tekeleeseeni. Lopuksi kiinnitin säteen loppupäähän palasen revittyä ja kevyesti mustalla ja harmaalla sotkettua vanua osumaa merkitsemään.

Elementaaliparvi

Elementaalit maalasin entiseen 3rd Falcon Talon Clusterin tapaan: ensin koko retale vihreäksi, sitten päälle harmaata naamiokuvioiksi. Päälle kuivasivelyt oleellisilla väreillä. Kypärän visiiri kiiltomustalla (olisikohan ollut jo kuivunut Citadelin Black Ink?) ja SRM2-laukaisimen aukot mustalla muuten vaan. Kaikkien Elementaalien SRM2-pakettien etureunat saivat jadevihreän (Vallejon Jade Green) raidan, kuten yksikölle on tunnusomaista. Point Commanderin panssariin vetäisin irokeesimaisen jadevihreän raidan päästä niskaan, jotta jannun tunnistaisi jotenkin tuosta mellakasta.

Jamppojen valmistuttua iskin ne satunnaisiin ja mielestäni asiallisiin paikkoihin ympäri Atlasta. Yksi kiipeää takajalkaa pitkin ylöspäin, toinen on tekemäisillään jotain ikävää selkäpaketille, kolmas taiteilee oikean hauiksen tienoilla ja neljäs vaanii niskassa pahat mielessään. Sakaran ykkösmies/nainen sai luvan olla se, joka ei vielä ole kohteen niskassa vaan töräyttää viimeisen parvihyökkäystä ennakoivan laukauksensa vihollisen polveen.

Pohja

Koetin alunperin saada Atlaksestani normaalinkin pelinappulan ja iskin sen heksapohjalle. Dioraamaa varten otin käyttöön jostain satunnaisesta WH40k -raskasasenappulasta jääneen ympyräpohjan, johon kasasin jonkunnäköistä maastonmuotoa. Jätin heksapohjalle tilan niin, että sen saisi ehkä irti ja takaisin näppärästi Atlas-peluuttelua varten.
Tajusin toki myöhemmin, ettei se ehkä olekaan järkevää parveilevien Elementaalien takia. Lisäksi tuo polvea laseroiva kaveri aiheuttaisi aina ongelmia säteensä kanssa. Loppujen lopuksi tästä tuli pysyvästi pelikelvoton taideteos, mikä ei sinänsä haittaa koska se oli ihan odotettavissa.
Pohjan pinta on sellainen kuin nämä tuppaavat aina itselläni olemaan: hiekkapohja, satunnaista viherkasvustoa siellä täällä ja tässä oli kaverina vielä kosteikkoa / lätäkköäkin (Vallejon Still Water). Helppo tehdä ja ainakin minusta tuollainen maasto toimii ihan mukavasti.

Minusta se oli kiva.

Sumua silmille

Arkistojen kätköistä 

Etsin aikanaan pienen iäisyyden Nebelwerferin mallia 1:35-mittakaavassa, löysin sellaisen puolivahingossa jotain ihan muuta (muistaakseni neukkujen D-30 -haupitsia skaalassa 1:35) Combat Modelsilta tilatessani. Eihän moisesta voinut kieltäytyä niin pistin tilaukseen. Siinä vaiheessa historiaa en ottanut "vaiheessa"-kuvia vaan pelkkiä "tällanen tästä ny tuli"-otoksia tuttujen kiusaamiseen.

edit: Löysin kuvan boksista, lisätty 23.9.2013

Mietteitä

Putkien suuaukkojen säistäminen onnistui mielestäni vallan mainiosti. Ainakin olin itse kovin ylpeä niistä, kun sain tuon valmiiksi. Innostuin vielä askartelemaan jostain langasta laukaisimen johdonkin, joka näytti ihan tarpeeksi vakuuttavalta kun laukaisimen löi 88FlaK36-tykärin käsiin.

Tuohon maailman aikaan (2001) maalailin vielä emalimaaleilla ja olemattomilla työvälineillä. Eikä noita mallejakaan ollut kauhean montaa tehtynä ja maalattuna tuossa vaiheessa. Nebelwerfer taisi olla vieläpä ensimmäisen kolmen, neljän 1:35 -skaalan mallin joukossa, aloitin nimittäin 1:72-tankeilla.

Lomallaaaargh

Näin kolmiviikkoisen loman toisella viikolla huomasin, ettei tässä ole aikaa kaikkeen epäoleelliseen. Nukkuminen on kivempaa. Vaunu saa siis odottaa seuraavaa maalausvaihettaan ehkä viikon, pari, riippuen siitä, millä tolalla asiat ovat siinä vaiheessa kun meinaan jatkaa.

Täytteeksi tarjoan sekalaista höpinää Minecraft-puuhastelustani. Innostuin jossain välissä testaamaan modeja (TMI, Redpower, IC ja BC) ja tuloksena tuloillaan on (= tulee olemaan) outo linnoitettu kylä, jonka alla on komentokeskus. Kasalla vipuja saa säätää linnakkeen päävirtoja, katuvaloja ja ties mitä - yksittäisissä taloissa on sitten omat valokatkaisijansa. Kuulostaa ehkä tylsältä, mutta sen tekeminen on mukavaa. Eikä satunnainen 'craftailu vaadi maalien kanssa puljaamista epämääräisin aikaikkunoin :)

Paremmat talot ja tori

Köyhemmät talot, ampumarata ja kirjaston nurkka

Ehkä tuosta maanalaisesta bunkkerista saisi kaivettua tunnelin ja vedettyä junaradan kauniiseen ICBM-siilooni...

Kansallisuuden mustavalkoinen tunnustus

Palkkiristien aika

Kovin on ollut kiireistä tämä aikani viime viikkoina. Nappasin silti itseäni taas vaihteeksi niskasta kiinni ja sudin palkkiristit vaunun kylkiin ja takabokseihin. Käsin, kuten tapanani on. Tällä kertaa päädyin tekemään pienen pieniä merkkejä, ihan vaihtelun vuoksi.

Ajanpeluuaika käy vähiin

En minä voi kauaa pelata aikaa tämän näppäilyn kanssa, joudun kohta käymään noiden loppuosien kimppuun. Pitää vielä vaan vähän arpoa, missä järjestyksessä ne ja talvimaali tulevat työjonoon.
Todennäköisesti väärässä sellaisessa.

Teräskissan terästassut

Lyhyen ytimekästä viestintää tälle(kin) viikolle. Maalasin renkaiden reunat käsin ja löin kaikki vetopyöriä lukuunottamatta paikoilleen. Seuraavaksi pikkusälää ja talvinaamiointi.

Tämän on kyllä oltava ennätyslyhyt postaus omassa historiassani...

Vauhdikas naamiointi

Potkua persuksille

Otinpas itseäni vihdoin niskasta kiinni ja rupesin maalaamaan ihan tosissani tätä retaletta. Pohjamaaluuttelun viimeistelyyn ei montaa nokantuhausta mennyt, mikä oli ihan kiva juttu tässä vaiheessa projektia...

Vauhdissa napattu kuvatus pohjustetusta tekeleestä

 Yksinkertaista ja helppoa

Ajattelin, että yksinkertainen lähestymistapa on se paras. Mukamas. Joka tapauksessa, aiemmista sakemannilaitteista poiketen ajattelin pistää värimaiseman vaunun pintaan eri järjestyksessä. Jotenkin tuo edelliskertojen "Dunkelgelb alle ja loput päälle" tuntui huonommalta kun sitä vertaa viimeisen mallin "vihreä pohjalle ja käkkyrät sen päälle"-lähestymistapaan.

Ehkä toinen värijärjestys tosiaan oli parempi tai olin vaan oppinut jotain jossain välissä ihan huomaamattani. Tai sitten Lifecolorin maalit olivat parempia. Kokeilemallahan se selviäisi!

Maalit koneeseen ja koneesta vaunuun

Ykkösrundi

Vallejon Verde Panzer sai mitä suurimman kunnian päästä pohjakerrokseksi. Olin jossain menneisyyden vaiheessa innostunut laimentelemaan tuota vähän enemmän kuin olisi tarvinnut, joten litku oli vähän laihaa. Muutamalla kerroksella ongelmasta päästiin, joten ei suurta vaivaa siitäkään.

Vihertävä elämys

Kakkosrundi

Jotenkin tuntui luontevimmalta iskeä ruskeat (Vallejon Marron Panzer) raidat seuraavaksi pintaan. Niillä saisi jonkunmoisen kuvionkin aikaan hienoksi aluksi. Tämän päälle olisi näppärä vetää loput raidat, joilla muotoa rikottaisiin vähän räikeämmin.

Ihan vänkä se näinkin on, mutta vähän köyhähkö

Kolmosrundi

Itsestäänselväksi lopuksi täytinkin maalisäiliön Dunkelgelbillä, jota Vallejon veikkoset kutsuvat Amarillo Panzeriksi, omista erikoisista syistään. Tämän maalin kanssa oli vähän hämminkiä, kynäruisku sylki ajoittain pieniä osittain kuivuneita maaliklimppejä pihalle. Perkele.
Lopputulos ei siis jäänyt ihan siisteimmäksi, mutta syy on omani. Isoilta osin maalirunnut tuntuvat myös olevan aina parhaimmillaan takaosassa vaunua ja epämääräisimmillään keulassa - mallista riippumatta. Tässä lienee taas selkeä itsetutkiskelun ja vankan lisäharjoittelun paikka.

Oikea kylki leluitta

Vasen kylki niin ikään leluitta

Pieni osa esim. vasemman kyljen hassuudesta johtuu siitä, että koetin väkisin ampua kuvion pintaan vaikka järkevämpänä olisin pitänyt ruiskunsiivoustauon. Kuten sanoin, omaa kohellustani tämäkin oli. Joka tapauksessa, maalipinnan hassuus tai epätäydellisyys ei ole tässä projektissa huippuoleellista. Senkin lisäksi, että naamiokuviot ovat sellaisia kuin miksi joku ne menee maalaamaan, tämän päälle tulee se pahamaineinen talvikerros. Joten... kyllä se tästä.

Taustalla kuhisee

Ilman tämän ihmeellisempää mainintaa: maalasin minä noita muitakin palasia. Telapyörät tulevat vielä vaatimaan käsinmaalailua, mutta muuten nekin ovat valmiina. Jees.

Pohjavihreää

Tämä on sitten taas kuvaköyhä postaus, kun en ole ollut kovin muistavainen tuon askeleiden ikuistelun kanssa viime aikoina Roiskittuani pohjamaalin oleellisiin paikkoihin ja sohellettuani taistelutilan sisäseinät mukavan valkoisiksi tykin peräosineen kaikkineen, löin palat kiinni ja myhäilin.

Ärrinmurrin

En myhäillyt kauaa, sillä keula irvisti vähän. Toki olisin saanut siirrettyä irveen peräosaan, mutta siellä railojen jemmailu on hippasen haastavampaa, joten sai jäädä nenälle. Pläjäytin kittiä onkaloalueelle ja levittelyn & tasoittelun jälkeen jätin kuivumaan hyväksi aikaa omiin oloihinsa.

Tänäiltana otin ja hioin rivoimmat röpelöt mäkeen ja pyyhin pinnat puhtaaksi. Jostain syystä en halunnut pientä pölyä maalipintani alle. Ultrajännittävästi suihkinkin seuraavaksi noin 60% pinnoista German Tank Greenillä. Loput huomenna tai sitten kun ylipäätään ehtii, saa nähdä. Niin ja se mahdollinen korjailu, jos tuohon jäi jotain ärsyttävänkokoisia aukkoja, jotka huomaan perinteisesti vasta maalin kuivuttua.

Ja sitten?

Vihreän pinnan valmistuttua sohin epämääräisen naamiokuvion ruskealla ja dunkelgelbillä pintaan, ehkä yritän taas onneani kansallisuustunnusten sun muiden kanssa. Tai no, yritän, se on jo tiedossa.

Tämän osuuden jälkeen pistän telaroippeet kasaan ja totean, että "se on melkein tässä".

Ylimielisen julistuksen jälkeen onkin oiva aika sotkea lisää eli käydä melkein kymmenen vuoden tauon jälkeen vesivärien kimppuun. Jos vaikka onnistuisin pykälän verran paremmin tuon talvipinnan kanssa. Mietin jopa hetken, että pitäisikö tälle yrittää ihan pohja tehdä, mutta katsotaan nyt, mitä tästä tulee. Etukäteen en uskalla edes harkita vakavammin.