Pienellä AT-ST-tehtaalla

Ohjaamo

Tiedustelutalsijanakin tunnetun vekottimen rakentaminen aloitettiin ohjaamosta. Ensin vehkeen katolle iskettiin  mikälie jäähdytyslaitteen kotelosto, sitten katon miehistöluukku turvakaiteineen. Kiinnittämisensä jälkeen kaide piti taas taivuttaa irti katosta, johon se oli tietenkin painunut. Näyttipähän käytössä vääntyilleeltä!

Seuraavaksi kävin oikean kyljen kimppuun ja asentelin pari ensimmäistä panssarilevyä paikoilleen. En nyt suoraan muista, millainen perus-AT-ST oikeasti oli, mutta ehkä tämä oli joko näyttävämpi (kyllä) tai sitten joku lisäpanssaroitu versio - tai sitten aiemmat (vanhat) AT-ST:ni ovat olleet aliyksityiskohtaisia. Jälkimmäinen arvaus ei välttämättä ollut kaukana todellisuudesta.

Sotakoneen yleisilmettä parantavien palojen jälkeen pääsin rakentamaan oikean puolen asetta: kranaatinheitintä. Näiden pyöreiden ja pyöreähköjen tötteröiden kanssa suurin ongelma on aina ollut juuri niiden muoto. Kai tuosta jotain voi olla tunnistavinaan.

Rakennusjärjestys kiersi vastapäivään, asensin siis keulaan lisäpanssarilevyjä. Jotenkin olisi ollut hauskaa, jos ikkunaluukut saisi auki, mutta se varmaan jäisi muovimallin harteille. Sillä edellytyksellä tietysti, että moisen löytäisin.

Vasen poskipuoli eteni tasan samalla tavalla kuin oikeakin, mitä nyt paukkurauta oli erilainen. Tähän asennettiin siis kevyt kaksiputkinen E-web -blasteritykki. Kuvastakin näkyy, että vasen kylki oli vielä auki ja syystä x se tulisi olemaan auki aikalailla loppuhetkille asti.

Lantio

Seuravaana ohjelmassa oli lantiokompleksi. Senkin kasaanlyömisen ohje oli vähän hassu, oli helpompaa asentaa tietyt osat koko läpyskän ollessa vielä auki. Kun olisin taas tajunnut tuonkin vähän aiemmin, olisin päässyt parin palan kanssa vähän helpommalla.

Pientä kitinäähän tämä taas oli. AT-ST:n nivel eli se häkkyrä, joka tuli tornin ja lantio-osan väliin oli tässä mallissa todellista ehkä lievästi helpompi rakentaa. Tötterö oli lievästi ahtaanpuoleinen parissa kohtaa ja kielekkeiden kiinnitaivuttaminen ei ehkä onnistunut ihan täydellisesti jokaisen kohdalla. Kai se silti kasassa pysyisi.

Joko en vaan osannut tai sitten jossain oli jotain outoa, kun oikean lantionpuolen kiinnityskiekko pisti reisiosan ihan mielettömän jyrkkään kulmaan verrattuna (rakennusohjeen kuvissa samankaltaiseen) vasemmanpuoleiseen vastikkeeseensa. Muistaakseni kiekot olivat symmetrisiä ja kolmipiikkisinä niitä ei yksinkertaisesti voinut asentaa "väärin" tai niin minä ainakin kuvittelin. Olin tässä vaiheessa vähän skeptinen oikean jalan tulevaan asentoon.

Koivet

Olin siis asentanut myös vasemman reiden että lantiokalikan takalevyn kiinni jo nyt välittämättä siitä, että ne olisi ohjeen mukaan pitänyt iskeä paikoilleen vasta koko oikean jalan jälkeen. Jalkaa kasatessani olin aika vakavasti huolissani siitä, että saisin sen vahingossa väännettyä niin luokille, ettei mistään tulisi enää mitään.

Joko syy oli kotiolojen lämpötilassa tai pienissä, heppoisen oloisissa osissa, mutta oikean jalan rakentaminen pelkästään seuraavien kahden kuvan verran veti sormet aika hikisiksi. Olin myös jättänyt onnistuneesti mielettömän määrän sormenjälkiä kaikkiin osiin, joten loppuputsailua ei sopisi unohtaa.

Seuraava neljän kuvan setin aikaansaaminen söi sekin noin kolme varttia. Kaikkien näiden pienten, pienten alikokonaisuuksien kasaaminen oli yllättävän hidasta. Toisaalta tämä oli ehkä yksityiskohtaisin MEM-mallini tähän mennessä. Oikean jalan toinen puolisko kasaantui samalla rutiinilla kuin ulkopuolikin, joten ehkä vasen jalka menisi rutiinilla.

Onnekseni tähän asti rakennettu jalka meni reiteensä kiinni ihan ongelmitta. Koristelevy myös ja jalan lisäpanssarilevyt. Hoksasin tuon nilkan jännepalan (kolmas kuva alla) vasta kun olin rakentanut koosteosan kasaan ja asentanut sen paikalleen. Näin se konteksti taas hukkui yksityiskohtia ihan liian läheltä katsellessa.

Jalkaa toisen eteen

Siirryin vasemman jalan kokoamiseen. Nyt tiesin aika tarkkaan, miten tuo eteni ja mitä paloja kulloinkin kaivattiin. Sain lähes koko jalan kasaan ja kiinni torsoon alle kolmessa vartissa. Aikaa meni siis hyvin reilusti alle puolet siitä, mitä ensimmäisen jalan kanssa tärväsin yhteensä.

Nyt laitoin loput panssarilevyt ja nilkkakilkkeet paikoilleen. Tietenkään kaikki ei voinut mennä putkeen, vaan vasemman nilkan jänteeseen poikittain kuuluva kalikka katkesi kahtia, kun se vääntyi liikaa kehikosta irrottaessa. Jämät eivät luonnollisestikaan pysyneet kiinni paikallaan, vaan putosivat pois. Nurinaa.

Paluu komentokapseliin

Päätykki

Tornin tai komentokapselin rakentamiseksi pääsin vihdoin talsijan leukaan asennettavan tuplatykin (Taim & Bak MS-4 twin blaster cannon) kimppuun. Tietynlaisesta rimpulamaisuudestaan huolimatta tuon rakentaminen oli suorastaan kivaa!

Tykkimoduuli asennettiin tornin lievästi taitellun pohjalaatan etureunaan roikkumaan. Toinen putkista oli päässyt vähän vääntymään, mutta suoristelun jälkeen se näytti ihan kelvolliselta. Kunhan tuota ei katsonut suoraan sivusta, tietysti.

Takakansi kiinni

Tornin takapanssarilevyyn tuli asentaa pari jäähdytyslaitetta tai miksi noita nyt spekseissä joskus kutsuttiinkaan. Erityisesti noiden tuulettimien askien kanssa oli tulla harmaita (-mpia) hiuksia, kun ne olivat kovin, kovin rimpuloita. Katsokaa nyt vaikka.

Viimeiset kiroukset

Ilmeisesti näissä on aina joku kohta, jonka vain on vaadittava itkua ja hampaidenkiristelyä. AT-ST:n tapauksessa se oli kotelon kiinnittäminen omaan pohjaansa. Myönnän, että melkein teki mieleni heittää koko rötväle seinään ja vauhdilla sittenkin.

Hieman rauhassa hengiteltyäni sain rottelon kasaan. Tästä eteenpäin projekti ei olisi enää voinut mennä pipariksi. Kiinnitin talsijan nilkat tarmokkaasti kiinni pohjalevyyn ja kas, jalkojen ohjeista poikkeava asento ei sittenkään osoittautunut minkäänlaiseksi ongelmaksi. Aika jees.

Kun sotakone seisoi tiukasti jalantyngillään, niihin piti vielä liittää jalat varpaineen. Tämä olikin yllättävän konstikasta, sillä jalkapadien muoto oli lievästi sanottuna jännittävä. Sain toisen varvassaksileikkuriyksikön osia taas melkein katki, niin heppoisia noiden taitteet olivat. Mikään muu ei enää silti hajonnut, vaan sain kaiken hengissä paikoilleen.

Ihan näköinen siitä kuitenkin tuli! Nyt oli hyvä mieli.

Projekti VIII/16

Metallimallien maailmassa

Jatkoin taas Metal Earth Modelsin mallilla. Kuten kehuin, sain tämänkin taannoisen syntymäpäiväni kunniaksi ja otin sen työn alle jonontyngän ohi.

Kuoresta paljastui jälleen perinteikäs kaksilevyinen osasetti ja Megatronin lailla kohtuullisen pitkät ohjeet. Ehkä nämä uudemmat ohjeet ovat vain yksityiskohtaisempia, eivätkä mallit monimutkaisempia? Ainakin minusta tuntuu, että arpomista oli tarjolla vähemmän.

Tästäkin tulisi epäilemättä kivaa! Voin vain toivoa etukäteen, etten tuhoaisi peukaloitani ihan kelvottomiksi, muka viisastuneena. Mukamas.

Megatron

Jaloista se lähtee

Muutamasta vyöni alla olevasta MEM-sarjan mallista ehkä lievästi viisaastuneena en taitellut kaikkia palikoita heti ohjeen mukaisesti, vaan kiinnitin lisäkilkkeet mahdollisimman helpossa asennossa ja suljin kotelot vasta sitten. Tuollainen lähestymistapa oli huomattavasti hermojasäästävämpi, kunhan maltoin katsoa osien asennot huolella niin, etten joutuisi irrottelemaan 90° tai 180° -asennuksia.

Noita reisipalasiin tulevia polviniveliä (nuo kiekot) rakentaessani onnistuin telomaan vähän itseäni. Paksuushan tuli rullalle väännetystä liuskasta, jonka sulkeuduttua siitä törötti kaksi kiinnityslirpaketta ylös ja alas. Pidin tuota "seisomassa" peukaloani vasten samalla kun puristin tuota pyöreää kantta kiinni niin, että sain väännettyä ensimmäisen kiinnityskielen kiinni. Painoin sitten vähän turhankin voimakkaasti, kun yht'äkkiä tunsin toisen kielekkeistä painuvan mehevästi peukaloni sisään.

Ensimmäisen koiven kasaamiseen meni aikalailla 40 minuuttia. Toinen valmistui samaan pisteeseen asti kotvasen nopeammin, vaikken sen kummemmin väijynytkään aikarautaani.

Joskus jo rakennettu palikasto oli sen verran tilaavievä, ettei kaikkien kiinnityskielekkeiden kiinnitaittaminen ollut ihan niin siistiä kuin olisi saattanut toivoa. Pääsääntöisesti taitoin kielekkeet litteäksi, mutta muutamassa paikassa aavistelin, että kiertämällä suljettu olisi tiukempi ja parempi. Parissa kohdassa ei ollut tilaakaan kuin kiertoon ja silloinkin piti varoa naarmuttamasta naapuripintoja.

Lantiokompleksiin kiinnitetyt jalat tulivat aika miehekkääseen haara-asentoon ihan itsestään. Jouduin vääntämään niitä kiinni aikalailla, kun löin jalat kiinni jalustaan. Mikään ei natissut, joten en  huolestunut turhaan.

Allaolevan kuvan perusteella olisi voinut kuvitella, että tässä oltiin Rifleman-BattleMechin kimpussa. Jostain syystä rakennusohje käski tämän alatorso-osan jälkeen siirtymään johonkin aivan muuhun.

Aseistus

Pääsin rakentamaan Megatronin asemuodon piippua. Tuubin rullaaminen onnistui aika siististi, se jopa jäi pyöreäksi. Pyssykän päätypalan taittaminen meinasi mennä mönkään, kun rupesin kääntämään sitä ensin nurinpäin, mutta tajusin sentään ajoissa. Suurin ongelma oli saada tuo tekele pujotettua putken yli kaikista töröttävistä lirpakkeista huolimatta.

Torso

Yllättävästi seuraavaksi siirryttiin rakentamaan torsoa ja päätä. Megatronin kuuppa osoittautui odotettua huomattavasti monimutkaisemmaksi kyhättäväksi. Ongelmia se ei silti aiheuttanut ja valmistui nätisti.

Pään jälkeen kasasin piipulle jonkinsorttisen pidikkeen ja asensin sen Megatronin vasempaan lapaan. Tämän jälkeen sain iskeä pään paikoilleen ja rintakehän kiinni lanteisiin. Aika ripeää ja ongelmatonta touhua kaikenkaikkiaan.

Aseistus, osa II

No nyt. Asemuodon tähtäin oli robottimuodon mahtava käsivarsitykki. Onnistuin jotenkin, täpinöissäni tietysti, koheltamaan vähän. Käänsin tuon suppilon muotoisen osan väärin päin eli pinnoitetun puolen ulospäin. Hassu juttu sinänsä, että lopuksi kaikki putkilot sinetöitiin umpeen, eikä ulkopuolisia tekstuureja ollut ensinkään.

Päätin taas ottaa ja soveltaa ohjeita vähän itselleni sopivampaan muotoon. Lirpake kun ehdotti, että taittelisin boksin kutakuinkin kiinni ennen noiden tötteröiden ja putkien kiinnittämistä (ahtaassa tilassa se on aina vaikeampaa, siksi olen tupannut jättämään askit auki, kunnes niihin on saatu kaikki oleellinen kiinnitettyä).

Käpälät

Käsien rakentelu söi mehevästi aikaa, kiitos kaikkien yksityiskohtien. Nyrkkien kasaaminen oli pelkäämääni paljon helpompi osavaihe, melkeinpä suoraviivaisin kohta koko käsipalikassa. Ensin rakentamani oikea käsi oli puolestaan paljon simppelimpi kuin vasen, ehkä juuri sen takia, että koska tykki oli tulossa oikeaan käsivarteen, se ei kaivannut niin paljon muuta koristelua.

Tässäkin kohdassa poikkesin ohjeen rakennusjärjestyksestä oman etuni nimissä. Asensin tykin ensin oikeaan kyynärvarteen ja sitten vasta koko käden kiinni torson kylkiluukkuun, joka tietysti suljettiin viimeisenä. Ainakin minusta se kuulosti helpommalta ja vähävaivaisemmalta järjestykseltä. Vasemman käden asentaminen oli ihan yhtä ripeää kuin oikeankin. Ja kas vain, Megatron oli valmis.

Siitähän tuli aika siisti. Sormenjälkiä en jättänyt kovin paljoa, mistä taas sopi kai kiittää pintakuviointia, joka ei ollut yhtä altis sotkulle kuin kiiltävä tasapinta. Robo oli aika kookas, asia, jonka hahmottamista varten nappasin taas pari kuvaa perinteisen viisikymmensenttisen kanssa.

Projekti VII/16

Jo aikoja sitten mennyt syntymäpäiväni tarjosi muunmuassa pari Metal Earth Modelsin settiä. Toinen niistä oli Decepticonien johtaja, Megatron. Saattanette uskoa, että olin vallan riemuissani siitä!

Paketti paloineen

Totutusti pahvikuoresta löytyi kahden arkin verran palasia, joita väännellä niska jumissa ja ilmarajapinta kirosanoja väärällään. G1-transformerien tyyliin Megatron oli aika kantikas, joten pyöreiden muotojen karmeus ei olisi varmaan mikään ongelma. Kansitaiteen Megatronin asento oli vähän hassu, zombimainen. Toivoin, että vasemman käden asentoa saisi edes vähän säätää.

Ohjemeri

Tähtien Sota -malleista tämä setti poikkesi ohjeillaan. Näitä oli yhteensä peräti kahdeksan sivullista! Silmäilyn perusteella mistään kamalan omituisesta ei ollut missään välissä kyse. Hyvä näin, hyvä näin.

Valmista: Projekti VI/16

Kapu oli valmis, kun maalasin hatun etuyläreunaan vielä valtakunnankotkan. Parransänkeä en loppujen lopuksi lähtenyt tuhrimaan äiän leukaperiin. Viime silauksena sudin kutakuinkin koko ukon Vallejon puolikiiltävällä satiinilakalla ja kuivumistauon jälkeen tökin sekä kiikarien linssit että jotain roiskeenomaisia alueita ylhäältä alas suuntautuen kiiltävällä lakalla. Lopputulos oli ihan mainio.

Nappasin vielä pari hassua kuvaa kapusta sukellusveneensä tornissa kiikaroimassa. Tornin laitojen korkeus onnistui yllättämään, äijästä kun ei meinannut nähdä juuri mitään.

Kapun yksityiskohdat

Ihonvärivaivat

Aloitin ihon maalaamisen tälläkin kerralla sutimalla kaiken ihopinta-alan suklaanruskealla (VMA 70872 Chocolate Brown). Sen päälle maalasin kohtuullisen roimalla otteella tummaa ihonväriä (VMC 70927 Dark Flesh) ja lopuksi vähän kevyemmin, mutta en vieläkään järin kuivalla sivelyllä vielä keskisarjan ihonsävyä (VMC 70860 Medium Fleshtone). Tämä resepti toimi Deutsche Afrika Korpsin ukkojen kohdalla hyvin, niin miksi ei nytkin?

Olin innostunut antamaan ukolle valkean villapuseron, joka toisi vähän lisävaihtelua muuten niin synkkään hahmoon. Ylipäätään käytin tätä kuvaa mielestäni mallikkaana lähteenä tähän ukkeliin. Ihan noin tuimaa ilmettä en kyllä saisi aikaan, mutta noin yleensä kuvatus oli oiva.

Mulkosilmäillen

Maalasin jannulle silmämunat, tökkäsin ei-arjalaiset suklaanruskeat silmät kulmiin ja onnistuin näin saamaan aikaan aika epäluuloisen ilmeen. Takkiin tökin em. esimerkkikuvan perusteella nipun kultaisehkoja nappeja (VMC 70878 Old Gold), joista kuvaan oli ehtinyt 6/8. Sen kummempia merkintöjä takissa ei sitten olisikaan.

Kotsa päähän

Seuraavaksi kävin hatun kimppuun. Maalasin sen lipan, alareunat ja otsalohkoon vähän suuremman ympyrän kaikki mustalla (VMA 71057 Black). Loput uudelleenmaalasin valkoisen pohjamaalin päälle valkoisella (VMA 71001 White). Hippasen myöhemmin tuhersin lipan etureunaan ja otsaosaan aiemmin mainitulla vanhalla kullalla jotain laakerilehtiä tai mitä ne ikinä olivatkaan olevinaan. Kokardin keskelle tökkäsin vielä valkoisen täplän, jonka sisään koetin ujuttaa vielä pienemmän punaisen (VMA 71085 Ferrari Red) täplän. Kotsan esimerkkiä katsoin taas yllättäen googlesta, pääasiassa tätä kuvaa.

Tätä kirjoittaessani huomasin, että olin unohtanut valtakunnankotkan koppalakin otsapuolelta, joten se tulisi lisätä ennen pitkää. Olin myös mietiskellyt, että koettaisin tehdä jotain sänkiefektiä ukon leukaperiin, mutta en ollut ihan varma, tohtisinko.