Värikkäitä pohjamaaleja

Maalaustauko rakentelusta

Olin innokkaana ostanut paria erilaista pohjamaalia vanhan valkoiseni kaveriksi. Ajattelin nimittäin ne hyllyssä nähdessäni, että voisin pohjamaalata nuo osastot vähän sen mukaan, millaisiksi ne pohjimmiltaan tulisivat asettumaan. Samalla maalailisin noita osia, jotka olin jättänyt nimenomaan sitä odottaamaan. *köh* telapyörät *köh*

Ensimmäinen kierros

Ruuttasin kynäruiskuuni punaista pohjamaalia (VSP 70642 Pure Red). Ensimmäisten suihkausten jälkeen olo oli vähän outo, oli jotenkin perverssiä maalata panssarivaunua kirkkaanpunaisella. Pääsin outoudesta ohi, kun laajemmalla peitolla kuvio rupesi selkeytymään. Kaikki punaiset kertaalleen yhdeltä puolelta läpi käytyäni vaihdoin valkeaan pohjamaaliin (VSP 70627 Skeleton Bone), jolla suhautin vähän suurpiirteisemmin ne taistelutilan osat, jotka tulisivat olemaan myöhemmin kermanvalkoisia.

Moottorin maalasin tarkoituksella ensin ylösalaisin, koska yläpäästä oli parempi pitää kiinni pyöritellessä ja maalaillessa. Silti kansipuoli jäi tarkoituksella seuraavalla kerralla viimeisteltäväksi.

Bensatankkeja ja tiesmitä pumppuja ja potkureita maalasin samalla tavalla. Rupesivat näyttämään jo joltakin, vaikka eihän tässä niille tehty mitään muuta kuin annettiin pohjamaalia pintaan. Jotenkin se jo toi lisää syvyyttä pinnanmuotoihin.

Toinen ja kolmas kierros

Seuraavilla pohjamaalailukierroksilla jatkoin samalla kaavalla. Ensimmäisenä maalasin loppuun ne, jotka olin viimeksi aloittanut. Sitten kävin jo rakennetun vaunuosuuden ulkopuolen kimppuun ja jatkoin siitä telapyöriin ja muihin niiden lähelle valettuihin osiin.

Tässä ensimmäisessä kuvassa näkyi, miten olin maalannut vaunun ylärungon sisäpuolelta vaaleaksi, samoin kuin tuon ruodon, joka tuli kuskin ja radistin niskojen taakse. Aivan kaikkia paloja en ruvennut nyt pohjamaalaamaan valmiiksi, kun en ollut siitä, riittäisikö maali aivan kaikkeen ja jos ei riittäisi, koska ehtisin täydentämään varastojani.

Neljäs kierros

Tätä alivaihetta varten maalasin vielä vaunun ylärungon kauniin punaiseksi (aivan varmasti joku on jo maalannut panzerinsa punaiseksi ja lyönyt sen etukulmaan keltaisella kilvellä tanssahtelevan korskean Maranellolaisen oriin) ja tornin pääpalikan samoin. Aikamoinen kokonaisuus, kuten aiemmin mietiskelin.

Sisälattiaa

Pikkulisä

Kasasin ohjeen mukaan taistelutilan takaosan sisälattiapalan. Valtaosa lattialaatasta koostui isosta reiästä, jonka kohdalle tykkitornin lattia tulisi asettumaan. Vaunuunasennusvaiheessa huomasin, että vaunun runko oli vähän ahdas, enkä saanut sitä väännettyä turvallisesti auki tarpeeksi, jotta lattiapala olisi asettunut täydellisesti paikalleen. Siitä johtui laatan vasemmassa takakulmassa (kulkusuuntaan nähden) näkyvä ylimääräinen kulma.

Moottoritilassa näkyivät nyt kutakuinkin kohdillaan nököttävät, mutta asentamattomat moottori, jäähdyttimet sekä isot bensatankit. Ylärungon lyöminen tähän kiinni tulisi olemaan mielenkiintoista puuhaa.

Konetilan hörpöttimiä

Konetilan tukilaitteita

Moottorin takapäästä jäi asentamatta ainakin yksi suurempi moduuli, koska sitä ei yksinkertaisesti vain voinut asentaa vielä tässä vaiheessa. Rakensin sen valmiiksi pohja- ja perusmaalausta varten.

Jäähdyttimet ja tuulettimet

Kisumirrin takakannen potkurikompleksit koostuivat parista jäähdyttimestä ja niiden väliin asennettavasta potkurista. Jäähdyttimien ulkopuolille tuli parit kourut, jotka näin pikaisesti olettaen olivat korvausilman sisäänvetoa varten, kun roottori taas puhaltaisi kuuman ilman suoraan ulos. Nopeasti kasattuja ja siistejä vimpuloita.

Lisää ajoainetankkeja

145 litran tankit tuulettimien ja kylkien välissä olivat sangen nopeat kasata. Molemmat koostuivat kahdesta palasta ja asettuivat aloilleen nätisti. Tuossa taaemman tankeroisen oikeassa laidassa oli pieni reikä, rupesin miettimään, josko siihen tuli asentaa joku letku vai pitäisikö semmoinen kyhätä jostain ihan itse. Hmm.

Maybach HL 230 P 30

Malli mallin sisällä

Teräskissan sisällä piti olla jotain mikä pisti sen kehräämään. Tämä hyrskytin oli kuin oma mallinsa, sen verran monipolvinen prosessi moottorin rakentelu oli. Ennen koko tämän projektin aloittamista olin vilkuillut, mitä sen jo rakentaneet olivat aiheesta sanoneet. Lukemani perusteella päätin, että rakentaisin ja maalaisin tämän kasaan erikseen ja asentaisin vasta sitten vaunun perään.

Keskusmötikkä

Minä en tiennyt moottoreista tai niiden erikoisuuksista oikeastaan yhtään mitään. Rakentelu alkoi tuosta päämokkulasta, jonka sisällä oli jotain sylinteripömpeleitä ja jonka läpi kampiakseli kulki. Alku ainakin oli selvä, palat kiinni toisiinsa ja seuraavaa jonoon.

Siinähän niitä nippeleitä oli, etupäästään (vai takapäästään?) laitos tuli näemmä kiinni vaunun lattiaan pienillä tassuilla. Aika heppoisilta ne näyttivät, mutta insinööriin piti luottaman.

Tämä moottorin yläpäähän asennettava ihmehimmeli näytti vähän piilonaamalta, kuin kaasunaamaripäiseltä piirretyltä hahmolta. Kokonaisuutena se taisi olla se kikkare, jossa olisin kuvitellut kaikkien polttoaine- ja pakokaasuventtilien olevan, jos kyseessä ei olisi ollut V12-moottori. Kaipa tuossa jotain mekaanisia ajastimia oli. Tai jotain semmoisia.

Vee ykkönen

Toisen veen yläpäähän tuli jonkunmoinen pönttö, jossa oli varmaankin jotain voiteluöljyntäyttöjuttuja sun muita, ulkonäön perusteella. Putkien kanssa hämmensi se, että niiden asennuskulmat eivät olleet turhan selviä minulle.

Hemmetin hienoja pikkudetaljeja, tulisiko kukaan niitä näkemään enää asennuksen jälkeen? Tuskinpa.

Toinen puoli veemoottorin yläpäästä oli nyt siinä. Pääkalikan asennuskulma oli vähän arveluttava, mutta ei siitä ollut turhan selvää merkkiä missään, eikä nappuloiden haptinen palautekaan ollut turhan selvää.

Tämä seuraava kikkare oli oletettavasti pakosarjaan (katsokaa, muistin hienon termin) liittyvä putkenpätkä. Ellei tuo sitten ollut kokonaisuudessaan vaunun sisäpuolella majaileva osa pakoputkistoa, miltä se aika vahvasti näytti.

Toinen veekulma

Epäsymmetrisenä vempeleenä moottorin toisen yläkulman kasaaminen ei ollut juuri sen nopeampaa kuin ensimmäisenkään. Tässäkin oli aivan naurettava määrä kaikenmaailman mokkuloita, putkia ja vielä kapeampia putkia. Kaikki piti asentaa hienojen 3d-kuvien ja seuraavan askeleen (sekä maalausohjeen valmiin moottorin) kuvien ja arvausfiilisten perusteella. Henkilökohtaisesti olisin arvostanut selvempiä kuvauksia tai luotettavammin oikein asentuvien palojen yhdistelmää.

Kakkospakoputki oli vinkeästi erilainen kaveriinsa verrattuna. Näiden kanssa röpöttimestä rupesi vihdoin minullekin selkiämään, mihin suuntaan ja miten päin tuon piti oikein istua.

Pakoputken alle tuli kaikenlaisia jänniä kilkkeitä. Näistä olisi ollut ihan kiva tietää, mitä varten ne oikein olivat ilman, että joutui etsimään Keisari yksin tiesi ties mistä. Sylinterinmuotoiset palikat olivat nesteiden pyörittämistä varten, sen verran minä tiesin arvata, mutta vesiin ja öljyihin liittyvät fiksuudet eivät olleet tuosta minun silmilläni ymmärrettävissä.

Valmiihko moottori

Jokusen illan syötyään moottori oli ns. valmis, kun ilmansuodattimien kotelo oli asennettu. Tässä vaiheessa kävi ilmeiseksi, että V-sakaroiden kalikat eivät olleet täydellisessä 

Tietysti laitteesta uupui vielä jokunen letku, putki ja pumppu, mutta niitä ei voinut asentaa ennen kuin moottori oli omalla paikallaan.

Vaununsa takana

En ruvennut runnomaan vielä liimauksiensa kuivumista odottavaa moottoria koloonsa, vaan jätin sen kiltisti vaunun taakse poseeraamaan. Uskomatonta mutta totta, se olisi syömässä koko tuon tilan ja varmaan vähän lisääkin. Järkyttävä mörssäri.

Kardaaniakseli kavereineen

Ohjeen järjestys oli vähän erikoinen, olisin tietysti voinut olla seuraamatta sitä ja ihan vaan tehdä nämä palautuspyörät silloin kun kasasin vetopyörätkin. Tai sitten olisin voinut jättää ne maalia odottamaan palasina, niin kuin päätin tehdä telapyörien kanssa. Kaikkien käsittely samalla tavalla oli ilmiselvästi jonkun muun tapa kuin minun.

Voimansiirto

Koska moottori majaili vaunun pyrstöpäässä ja vaihteisto etupäässä, väliin tarvittiin jotain, jotta vempeleet voisivat keskustella keskenään. Pohjaan asennettiin ensin pari telinettä (kuvassa tuossa keskivaiheilla) tuleville mekaanisille komponenteille.

Askelten 15-16 motikka oli ilmiselvästi jonkunlainen asiaankuuluva kikkare. Minä kun en edelleenkään tiennyt asiasta oikeastaan mitään, oletin tämän olevan jonkunlainen vaihteiston esiosa, joka nyt jostain syystä oli erottamassa vaihdelaatikkoa ja moottoria toisistaan.

Moottorista tähän vastarakennettuun vääntö siirtyi ensimmäisellä akselinpätkällä. Laitos sijaitsi suoraan tornin jalustan alla, tämä tuskin oli sattumanvaraista.

Tässä välissä jätin seuraavan akselin odottamaan myöhempää vaihetta sillä välin, kun nyt rakenneltu oli liimautumassa. Seuraavaksi tuli rakentaa vaunun takatilaan pitkittäiset väliseinät moottorin ympärille. Ennen moottorin rakentamistakin. Huolestuttavaa.

Molempiin sivuseiniin piti rakentaa tämmöinen palautuspyörän akseliin kiinnitettävä ihmepalikka. Sen funktio ei käynyt kuvista ilmi niin ollenkaan, joten kasasin palikat, liimasin ne paikoilleen ja jätin töröttämään ohjeen osoittamalla tavalla.

Pitkittäisseinien asennot eivät näyttäneet niin preussilaisen jämäkiltä kuin mitä odotin. Tietysti tuo heppoisuus auttaisi tulevassa moottorin asennuksessa, muuten hajoaisi palasia ja saattaisipa se vähän kiroiluttaakin.

Moottorin sivuseinälevyjen asettuessa liimasin vaihteistokompleksin kiinni etulattiaan ja etummaisen kardaaniakselin sen ja välikäikäleen väliin. Asemoinnissa oli pientä häikkää, jos vaihteisto oli kiinnikkeissään kiinni niin vaihdelaatikon takapää taas ei, tai päinvastoin, ja samalla vaivalla akseli oli heikosti kiinni toisesta päästään.