21.12.2022

Avaruuslaiva kasaan

Kuin pikkulapsi

Ihan pikkujolppina en olisi varmaan kasannut kuin ukkelit, ehkä robotin ja jättänyt loput isille kasattavaksi. Siitä on jo hetki, kun noin tein, enkä saa itse nauttia puolestarakentamisesta varmaan enää kovin kauaa.

Alku

Klassinen punapukuinen avaruuslegoukkeli, perusnaamalla. Minulla oli näitä tyyppejä ties miten monta, useissa eri väreissä. Nyt niitä oli taas, uutuuttaan kiiltävinä. Olin jotenkin sanoinkuvaamattoman riemuissani tästä tyypistä. Robotti oli myös metka, perinteikäs muutaman palan rakennelma jolla oli kumminkin ehkä yllättävän paljon niinsanottua luonnetta. Tai sitten katsoin tätä niin vahvojen nostalgialasien läpi, että muilta kärähtäisi järki.


Tekniikkarunko

Galaktisen tutkimusaluksen runko lähti muodostumaan tekniikkalegopaloista. Tuossa ihan keskellä oli nokkalaskeutumistelineen putkisto, nuo takasivuilla olevat lootat jekuttivat minua. Kuvittelin, että päälaskeutumistelineet tulisivat niihin, mutta eivätpä tulleetkaan.



Kovimman ytimen jälkeen koko pohja peitettiin harmailla levyillä. Vain laskeutumistelineiden tassut ja nuo keskirungon repulsorimoottorit toivat vaihtelua. Eipä tätä oltu alhaaltapäin pahemmin katselemassakaan.

Aluksen paraatipuoli ei vielä paljastanut paljon mitään.

Pikkuhiljaa sisätilatkin rupesivat rakentumaan. Olin taas innoissani kun löysin lisää klassikkopalikoita, joita en ollut nähnyt missään muualla vuosikymmeniin.


Takaramppi oli vähän tiellä kun pyrstön sisäänpäinkääntyvää kulmaa kasassapitäviä heppoisenoloisia kalikoita löi paikoilleen. Edistymisen tuntu oli valtavaa tässä välissä, kun aluksen rakenteesta oltiin päästy selvästi jo ulkopinnan puolelle.


Nokka antenneineen

Tietysti paatin nokan kärjessä oli ylösskaalattu versio perinteikkäästä eteenpäinosoittavasta tupla-antennista (tai pakoputkista tai minä niitä ikinä käytettiinkään, myöhemmin niitä käytettiin tässäkin aluksessa mutta eri tarkoitukseen), jotka eivät missään nimessä olleet kenenkään leikeissä lasertykkejä tai mitään vastaavaa, ehei.


Keula sai myös hyvän annoksen greeblausta, tämä rupesi jo muistuttamaan Tähtituhoojaa. Ehkä syy oli aluksen muodossa ja harmaassa värityksessä.


Siivet ympäri alusta

Takapään kyljet olivat jo nätisti paneloidut, sama puuhastelu jatkui koko lopun aluksen kylkiä pitkin. Oikein näyttävät niistä tuli, greebliet jemmasivat samalla vaivalla myös erinäisiä saumoja sun muita.





Sisätilat

Tutkimusaluksen peräpäähän, avattavan rampinoloisen kalikan yläpuolelle, ilmestyi litteä sysimusta laatta. Laatta kellui vapaasti kourussa, aluksen keskipisteen puolella pari palikkaa esti sitä kuitenkin putoamasta ulos asti.


Kas vain, kahdelle tutkimusmatkailijalle löytyi myös sängyt, joissa voi koisia mukavasti happitankit selässäänkin. Kahden tehdessä töitä tai tiedettä toiset kaksi saattoivat olla lepovuorossa.

Lisää vanhoja suosikkipalojani. En muistanut, montako erinäköistä robottia rakensin joissa erilaiset postilaatikkoni olivat joko sen pää, kourat tai molempia.



Tietokoneita

Taas kerran olin täpinöissäni kun löysin tuttuja kuvioita. Olisipa minulla ollut noista perusnäytöistä tämmöisiä litteitä 2x2 versioita aikanaan, rakennelmani olisivat olleet paljon elegantimpia.

Asteroidsiako tuo oikeanpuoleisin näyttö oli pyörittämässä? Kuvatus myös antoi ymmärtää, että ehkä ne nokan tupla-antennit tai pitot-putket olivat sittenkin ehkä asteen, pari aggressiivisempia. Tuo pieni litteä 2x1 -laatta oli semmoinen, joita minulla oli jo aikanaan iso läjä kun niitä käytettiin paljon Blacktron-seteissä (ja M-Troneissa ja varmaan Ice Planeteissakin).

Avaruuslegotunnus! Litteä 2x4-laatta oli kyllä kätevämpi ja monikäyttöisempi kuin ne vanhat 3x6 -luiskapalat, mutta... olisin minä semmoisenkin kelpuuttanut. Tai pari.


Aiempi tietokonepaneeli päätyi ohjaamoon, ehkä ihan luonnollisesti kun toinen näyttö esitti taktista kuvaa. Tykkäsin suuresti pilottien väliin, vaakatasoon asennetusta aluksen tila -näytöstä. Tuplapeukut sille.

Tässä vaiheessa myös ei-piloteille oli kasattu istuinpaikat siltä varalta etteivät kaverit koisineet tai toheltaneet jotain muuta jatkuvasti. Ihan kohteliasta sekin.

Ilmalukko-ovi

Tieteentekoa (ja oletettavasti myös lepäämistä) helpottamaan aluksessa oli myös hieno Star Trek -henkinen sivuunliukuva ilmalukko-ovi. Koska koko sisätila-alue oli lievästi nokkaanpäin kalleellaan, takaseinänkin piti olla vastaavasti vähän vinossa.


 

Matkustamoon asennettin myös jokuset tietokonekonsolit ja joystickit ties minkälie säätämiseen. Samalla valmisteltiin myös yläreunat keltaisia avaruuskuomuja varten.



Kolmen suunnan ohjausraketit olivat nyt yksittäisten isojen kalikoiden sijasta tämmöiset ovelat ämpärisuuttimelliset kompleksit. Olivat ne nyt vähän näyttävämmät näin, ei sitä sopinut kiistää.

Rahtiovet ja peräpää

Matkustamon taakse aluksen takapäätä muodostamaan rakennettin isot L:n muotoiset seinät/ovet, joihin muodostui tarran tai printatun laatan sijasta upotuksella jekutettu alaspäin osoittava nuoli. Metka yksityiskohta.

Takaspoileri ainakin oli hervoton, ja vielä kosmisempi kun sen molemmat puolikkaat yhdistyivät. Melkein rakensin molemmat ovat samalla kerralla, mutta ajattelin kumminkin olettavani omiani niin menin kiltisti ohjeen mukaan yksi kerrallaan.



Moottorit

Ei rahtiovien kylkien hienosäätömoottoreilla mihinkään päästäisi, purtilo tarvitsi lisää rakettimoottoreita. Aluksen takapäähän pultattiin parit kookkaat moottoriröörit vauhtia antamaan.

Joku muukin saattoi saada näistä lisämoottoreista mieleyhtymiä kohta neljännesvuosisadan takaiseen Pimeän Uhkaan ja sen kiiturikisoihin. Jos nämä laittaisi vetämään pientä yhden hengen ammetta kaapeleiden perässä niin ne olisivat Mos Espan kisareitillä ihan kotonaan :p

Mieluummin minä kuitenkin länttäsin ne tutkimusaluksen siipien päälle. Kuvassa näkyi miten Projektiassistentti II oli laittanut valkopukuiset tieteentekijät kilpailemaan jossain lihaskuntotestissä, tai jotain.

Nämä olivat paljon näyttävämmät kuin vähän piiloonjäävät päämoottorit.


Avaruusmönkijä

Avaruuslaiva oli valmis, viimeisenä rakennettavana oli pieni kuuauto tai mönkijä. Yksinkertainen mutta toimiva. Katsokaa nyt miten tyytyväinen tuo kuskikin oli!



14.12.2022

Projekti VII/22

Lego 10497

Yhtenä päivänä ruokakaupassa olimme jakautuneet loppuvaiheessa kahteen ryhmään, minä päädyin kassajonoon ensimmäisenä. Puoliskoni tuli projektiassistenttien kanssa vähän myöhemmin, näytti löytäneensä Galaxy Explorer -lootan, jonka perään olin haikaillut jo jonkun aikaa. "Etkös sä halunnut tämän vai viedäänkö takaisin?"

Loota

Ei tietenkään viety takaisin. Onneksi (vai epäonneksi) niillä ei ollut myös Leijonaritarien linnaa. Projektimutinoiden taloudessa puolisoni ja Projektiassistentti I eivät ollenkaan arvostaneet klassikkoavaruuslegojen lookkia vaan olivat sitä mieltä, että tämä oli ruma kuin perkele. Harhaoppiset.


Ohjeista

Pelkästään ohjekirjan kansi hykerrytti kun ihastelin avaruuslegojen logoa. Olin vastaansanomattoman selvästi otollisinta kohderyhmää, näistä minä tykkäsin eniten silloin kun avaruuslegot olivat voimissaan. Myönnetään, että minulla ei ollut ikinä tämän originaaliversiota, eikä serkuillanikaan joilta perin hyvän osan legokokoelmastani.

Jos 6929:stä eli Starfleet Voyageristakin tehtäisiin uusi versio, hankkisin sen silmää räpäyttämättä. Alkuperäinen minulla nimittäin oli ja se oli mahtava. Siinäkin oli aluksen takapäässä avattava tila, johon jemmattiin roippeita.

Tätä avaruusteeman aikajanaa ihastellessa mietin, että tulivatko nuo kaksiväriset takit ja värikkäät visiirit jo tuossa vaiheessa? Kai ne sitten tulivat. Minulla oli myös joskus 90-luvulla melkein täysi kokoelma Ice Planet -settejä, pari pikkuaskia taisi jäädä väliin.

Hervoton määrä palikoita taas

Pari iltaa tähän varmaan uppoaisi ihan helposti. Riippuen ihan siitä miten paljon Projektiassistentti II tai kissat haluaisivat olla auttavinaan.

Jee!

8.12.2022

Valmista: Projekti VI/22

Aikakone DeLoreanissa

Tässäpä tämä, ensimmäisen Paluu Tulevaisuuteen -leffan lopusta "Tie? Sinne minne me menemme, emme tarvitse teitä"-kohtausta varten aseteltu aikakoneauto ja Lego Collector -sarjan nimikyltti siltä varalta että joku ei tiennyt mistä oli kyse. Jos mankeloin sitaatin pahasti, suokaa anteeksi, nämä eivät pyöri yleensä suomeksi muistoissani.

Vertailun vuoksi pistin kaikki kolme erilaista DeLoreaniani vierekkäin samaan asentoon, ovet auki sen takia kun tuo Metal Earth Modelsin DMC-12 oli pysyvästi oviaukinen. Playmobil-version ovet pysyivät paremmin auki kuin Legon, kuten kuvastakin näkyi. Vertailua varten vaihdoin Legoversion takapään plutoniumkeittimen takaisin, mutta en muistanut etsiä Playmobil-auton johdintankoa mukaan.




Lentomoodia varten aikakoneen alla oli muutama (4) läpinäkyvää 2x1 -palikkaa, joiden paikka piti vaihtaa niin että ne kannattelivat ajokkia vähän korkeammalla siltä pinnalta missä se milloinkin oli. Renkailla seisottaessa palikat piti siirtää niin että ne eivät raapineet vahingossa pöytää tmv. Erikoinen ratkaisu, mutta minua se ei häirinnyt.

Huijasin! Muistinhan minä sen koukun yhteen kuvaan hakea.

80-luvun ajokit

Nyt kun oltiin 1980-luvun lumoissa niin tietenkin minun piti napsia pari kuvaa aikakoneesta ja Optimus Primestä vierekkäin. Tietenkään ne eivät olleet läheskään samassa skaalassa.