Panzer IV pintatekstuuri

Yövuorosedän jekkuja testaamassa

Jonkun kerran mainitun työslackin miniatyyrienmaalauskanavalla kollega kyseli T-34:ni tornista, olinko tehnyt sen pintatekstuurin yövuorometodilla ja kehui tehneensä joillekin omille WH40k-nappuloilleen betonilattiaa sillä, ja että metodi oli sangen helppo.

Rohkaistuin kokeilemaan kahta eri tapaa tehdä terästekstuuria.

 

Metodi 1: nesteliimaa ja tönkkö pensseli

Koska kaikki uudet kikat pitäisi testata jossain näkymättömissä tai helposti piilotettavissa paikoissa, aloitin tornin vasemmasta etukulmasta. Minulla oli yksi surkeakuntoinen ja kauan käyttämättäollut,  aika jäykkäkarvainen sivellin, jonka olin heittämässä pois mutta joka sai suorittaa viimeisen palveluksensa.

Levitin pensselilläni liimaa yhdelle panssaripinnalle kuin maalia ja jätin sen hetkeksi vaikuttamaan. Sitten tökin pensselillä muovin pintaa kohtuullisen mielivaltaisesti. Liiman pehmentämä muovipinta otti iskuista sen verran osumaa, että sen pinta vääristyi kevyesti. Kun efekti näytti toimivalta, jatkoin tätä ympäri tornin pystyseiniä ja tykin kilpeä.

Tornista siirryin täynnä työkaluja olevaan runkoon ja tein siinä mitä tila antoi myöten. Tässä ensimmäisessä kuvassa oli liimapinta muovia pehmentämässä. Toisessa kuvassa oli tökkimisen jälkiä vertailua varten. Kävin myös panssariammeen kyljet läpi, vaikkei niitä tulisi pahemmin näkemään valmiista mallista.

Kävin innokkaasti myös etu- ja takapanssarit läpi. Vaakatasoisia (tai vaakatasoisehkoja) pintoja en käsitellyt.

Tässä viimeisessä kuvassa ruskea sävy tuli ikivanhan pensselin epäpuhtauksista, joka rupesi ilmenemään vasta lopussa.  Kuvittelin, että seuraavana päivänä, kuivuttuaan, mallini olisi ollut taas mattapintainen mutta väärin. Liimakäsitellyt alueet jäivät kiiltäviksi, mikä oli vähän hämmentävää, mutta ei vaikuttanut lopputulokseen.

Metodi 2: nesteliimalla ohennettu kitti

Vaunun käsittelyn olisi voinut jättää tuohon ja olisin ollut tyytyväinen, mutta prototyyppaillessani halusin kokeilla seuraavaakin vaihetta. Minulla ei tosin ollut Kovac'n suosittelemaa Tamiyan kittiä vaan Mr Hobbyn Mr White Putty -kittiä, josta en ikinä ole pitänyt turhan paljon kun se rupesi kuivumaan sillä millisekunnilla kun se oli kosketuksissa ilman kanssa ja se kuivui todella nopeasti. Luotin vähän siihen, että ohentamalla se ei kuivuisi ihan niin törkeän nopeasti.

Plöräytin metalliselle purkinkannelleni kittiä ja sotkin siihen pensselillä nesteliimaa. Koska kitti oli niin äkäistä asettumaan, käytin enemmän liimaa, jotta saisin sen jotenkin maalimaiseen ja pensselillä levitettävään paksuuteen/ohuuteen.

Liimakittiefekti kuivuneena

Liimakittiefekti hiomisen jälkeen

Keulassa varoin menemästä yli, joten lopputulos oli varovaisempi kuin mitä kokeneempana olisin saattanut koettaa. Vähän innokkaampana olisin saattanut käydä myös radistin konekiväärin suojakilven ja kuskin periskooppisuojan vähän painokkaammin, mutta ajattelin että ykkösyrityksen kanssa oli parempi olla liioittelematta.

Oikealla puolella varoin antennisysteemiä ja luotin siihen, että ykkösvaiheen pintakuviointi toimi itsessään eikä erottunut tästä niin vakavasti.

Vasemmalla kyljellä oli myös melkoinen kasa roinaa varottavana, joten keskityin niihin paikkoihin mihin oli turvallista tökkiä liimakittitököttiä.

Näistä muista kuvista ei mitenkään ilmennyt, että pienen kuivattelun jälkeen hioin kaikkia pintateksturoimiani pintoja hienolla hiomakalikalla poistaakseni isoimmat kököt. Tällaisenaan tuo näytti aika oudolta, mutta olin luottavainen maalauksen voimaan.

Panzer IV erilliset telaketjut

Artikuloidut kolmannen osapuolen irtopalatelaketjut

Otsikosta varmaan ilmeni, että en halunnut lähteä puljaamaan sarjan omien link & length -ketjunpätkien kanssa. Kautta aikain ensimmäisessä telaketjumallissani (Revellin 1:72 StuG III sianpäällä) oli tuommoiset enkä tykännyt niistä niin ollenkaan. Sain kai traumoja tai olin vain pitkävihainen.

Panzerwerk Design

Joskus aiemmin törmäsin youtubessa Panzermeister36:n katsaukseen 3d-tulostetuista ketjuista ja päädyin ihan niiden perusteella katselemaan paria eri valmistajaa. Tullauksen kanssa puljaaminen ei oikein napannut, joten ajattelin suosia sisämarkkinoita ja tilata puolalaiselta Panzerwerk designilta jotkin noista tarjollaolleista ketjutyypeistä (1 - 8). Muita tarjokkaita olivat T-Rex studios ja Tankcraft, joista jälkimmäisen nettikaupasta olivat Adam Mannin kanssa yhteistyössä suunnitellut telaketjut hävinneet kokonaan. Ei sitten, jollei raha kelvannut.

Tietysti olin mietiskellyt tätä jo pitkään ja pässiäisen '24 aikaan sain vihdoin ostohousuni jalkaan asti ja itseni nettikauppaan. Vaan useamman päivän ajan saitti palautti pelkkää HTTP503-virhettä eikä konsolilokeista ollut sanottavasti iloa. Kun manasin tätä ääneen, nettikauppa nousi pystyyn seuraavana vai sitä seuraavana päivänä kesken kaiken arpomiseni.

Ostoskorivaiheessa vasta kävi selväksi, että ainoa maksutapa oli paypal, jota vähän karsastin jos vain saatoin valita jotain muuta. Jätin sitten tämän odottelemaan ja katsoin kakkosvaihtoehtoani (spoileri: en valinnut sitä vaan tilasin nämä), jonka kuitenkin dokumentoin seuraavaan kappaleeseen ihan vain tarinan täydellisyyden nimissä.

Keväinen kalenteri oli kotona aika järkyttävä, joten sinä maanantaina kun kuriiri oli toimittamassa pakettia, aikaikkuna oli tietysti "illalla" eikä sinä päivänä voitu varmistaa että joku olisi ollut koko illan kotona. Hyväksyin sitten "haen itse bensa-asemalta sen sijaan että kantaisitte kotiovelle mistä teille maksettiinkin"-vaihtoehdon ja yhden päivän lisäviiveen, koska miksi nämä voisivat toimia fiksusti?

Parastahan oli, että loppujen lopuksi joku oli kotona mutta sitäpä ei tiedetty siinä välissä kun päätös piti tehdä :D

 

T-Rex Studios

Näilläkin oli tyyppi 3a -ketjuja tarjolla, joten rupesin katselemaan tarkemmin. Hinta oli edukkaampi ja nettikauppakin näytti toimivan.

Kuudellakymmenellä amerikanrahalla plus tullausrävellys ja alvi, tämä oli hyväksyttävissä. Mutta sitten tilauksen maksamisvaiheessa täälläkin ainoa vaihtoehto oli paypal.

Jos minä jouduin sitä käyttämään niin jättäisin ainakin tullausvaivat pois niskoistani, jos vain voisin. Vain tuon ajatuksen takia tarkistin vielä viimeisen kerran Panzerwerkin saitin ja hokkuspokkus, nyt se toimi. Muuten olisin tilannut T-Rexin ketjut ilman sen ihmeempiä mutinoita.

Resiiniketjut

Hain pakettini tiistai-iltana lähibensa-asemalta. Lootassa oli lyhyen ytimekkäät ohjeet ja kolme pussillista osia: telakengät sekä A- että B-pinnit niiden yhteenliittämiseen.

 

Ketjujen kasaamisoperaatio

Nuo kiinnityspinnit olivat kissan viiksikarvan paksuisia ja näillä nakkisormilla niiden kanssa puljaaminen oli jännää. Kasasin ketjuani linkki kerrallaan ensin lisäämällä uuden kengän, pitämällä sitä sormissani tiukasti ja sitten laittamalla kiinnitystapit/-akselipuolikkaat puolittain ja sitten painamalla ne tiukemmin kiinni pinseteillä kunnes ne päästivät pienen "raps"-äänensä.

 

Tietysti tuota ensimmäistä lyhyttä pätkää piti testata vetopyörän kanssa. Se istui kuin tehty.

Minulla oli oletettavasti ylimääräisiä telakenkiä, joten ajoketjujen lisäksi saatoin tehdä myös ketjupanssarin näistä.

 

Oikean telaketjun kasaamiseen meni kolmen illan rakentelusessiot. Arpomiseen ja pähkäilyyn meni oma aikansa, samoin leikkimiseen testailuun ja koesovituksiin. Alkuhidastelun jälkeen löysin hyvän rakentelumetodin ja ketjun kasaaminen nopeutui selvästi.

Vasemmanpuoleinen ketju eteni ja valmistui tietysti ripeämmin, kun olin jo keksinyt miten se parhaiten kasattiin.

Ehtiessäni kasasin vielä pätkän ketjua keulaan asennettavaksi. Tässä välissä en koesovitellut tarpeeksi, joten en huomannut tehneeni yhtä palaa liian pitkää pätkää. Telakenkiä ja pinnitappeja oli vielä jäljellä. Hamstrasin tietysti vainoharhaisesti kahta A/B-paria ketjujen yhteenliittämistä varten.

Panzer IV torni ja pitkä panssarivaunukanuuna

Loput rakenteluosuudesta

Vaunusta oli jäljellä enää torni ja telaketjut, niistä torni oli selvästi mielenkiintoisempi aihe ja rakennettava. Kaikki vaunumalleja rakentaneet olivat kenties samaa mieltä kanssani ja jolleivät olleet, olivat sitten eri mieltä. Makunsa kullakin.

Torni f2

Tornin käpistely alkoi F2-versiossa sillä, että etukulmiin liimattiin kurkistusluukulliset panssarilevyt, G-variantissa nämä olisivat olleet umpinaiset.

Samoin nuo muotista tulleet kulmat piti hävittää himmeliin. Veistelin niitä pois askarteluveitsellä ja hioin sitten loppukohoja pois. Lopputulos tuskin oli täydellinen, mutta parempi kuin jos olisin jättänyt tekemättä.

Liimausten kuivuttua liimasin luukut suljettuina torniin, en nähnyt kovin innostavaksi pitää auki luukkuja, joista näki sisään vain tykin peräpään ja ammottavaa tyhjyyttä. Pieniä lisäpaloja oli ihan mieletön määrä, onnistuin matkan varrella hajottamaan vain tuon fotoetsinuolen, joka oletettavasti näytti komentajalle, missä periskoopissa vaunun keulapää oli.

Samalla kun kasasin rimpuloita sivuluukkuja, kasasin myös tornin takapuolelle tulevan korin.

75mm panssarivaunukanuuna 40 L/43

Valintojen maailman lotto oli joskus tätä: hieno metalliputki oli tarkoitettu vielä pidempään G-malliin, eikä sitä voinut tunkea f2-malliin hyvällä omallatunnolla. Talteenhan tuo jäisi, joten menetys oli taas mitattavissa lähinnä ajassa.

Tykin kasaaminen oli sangen suoraviivaista, joskin parissa kohtaa heppoista hommaa. Peräkappaleen suojapalojen kapeat putket olivat aiheuttaa (lisää) harmaita hiuksia mutta kaikki sujui kuitenkin hyvin ja tykin peräpäästäkään ei kuitenkaan jäisi mitään näkyviin, joten miksi murehdin alunperinkään?

Nämä kaikki piti saada ihmisiksi yhteen ja jämerästi sittenkin.

Panssarilevyn äärilaitojen luukut olisi saanut avattaviksi, jos rakentaja ei olisi katkonut toista saranapalaa sitä rangasta irroittaessaan. Ja olisi saattanut olla innokas semmoiseen touhuun, jos sisällä olisi ollut jotain näkemisen arvoista.

Rakentelun lopputulos liikkui vielä, eli putken koroa saattoi muuttaa. Loistojuttu, vaikkei sitä ollut sen suurempaa tarvetta keikutellakaan.

Tykki torniinsa

Kanuuna istui torniinsa kohtuullisen kiltisti. Hankalinta tässä oli saada kaikki kolme pääosaa osumaan ja asettumaan yhtä aikaa paikoilleen: tornin kuori ja tykki kilpineen sekä pieni ja kosketuspinta-alaltaan kohtuullisen pieni tornin pohjapala.

Komentajan kupoli

Viimeinen osakokonaisuus oli vaunun komentajan periskooppikokoelman sisältävä kupoli. Ohjeen mukaan periskooppipäitä oli kahta vaihtoehtoa, näemmä avoimet ja suljetut. Olivatko nämä kaikki tai ei mitään -vaihtoehtoja vai saiko niitä suljeskeltua mielensä ja tarpeen mukaan? Oletin, että sai tehdä miten teki, mutta päätin että sisätilattomalle vaunulle kaikki luukut ja vastaavat olivat suljettuina. Mukava ja ennenäkemätön vaihtoehtosetti kumminkin.

MG-telinettä konekivääreineen tässä ei ollut, mutten ikävöinytkään sitä.

Olin kevyesti huolissani siitä, mahtuiko torni runkoon ja kestikö se painamisvääntämisoperaation. Turhaan huolestuin.

Koesovittelua

Tietysti tätä piti koesovitella pyörineen päivineen taas eri kulmista. Kasasin pinon roippeita, kuten ne jerrykannut, vaunun päälle testimielessä.

Oivalliseltahan se näytti, ainakin minun silmiiini. Ketjut ja erinäiset maalikerrokset enää puuttuivat. Eli melkein valmista, vai mitä?