Loput rakenteluosuudesta
Vaunusta oli jäljellä enää torni ja telaketjut, niistä torni oli selvästi mielenkiintoisempi aihe ja rakennettava. Kaikki vaunumalleja rakentaneet olivat kenties samaa mieltä kanssani ja jolleivät olleet, olivat sitten eri mieltä. Makunsa kullakin.
Torni f2
Tornin käpistely alkoi F2-versiossa sillä, että etukulmiin liimattiin kurkistusluukulliset panssarilevyt, G-variantissa nämä olisivat olleet umpinaiset.
Samoin nuo muotista tulleet kulmat piti hävittää himmeliin. Veistelin niitä pois askarteluveitsellä ja hioin sitten loppukohoja pois. Lopputulos tuskin oli täydellinen, mutta parempi kuin jos olisin jättänyt tekemättä.
Liimausten kuivuttua liimasin luukut suljettuina torniin, en nähnyt kovin innostavaksi pitää auki luukkuja, joista näki sisään vain tykin peräpään ja ammottavaa tyhjyyttä. Pieniä lisäpaloja oli ihan mieletön määrä, onnistuin matkan varrella hajottamaan vain tuon fotoetsinuolen, joka oletettavasti näytti komentajalle, missä periskoopissa vaunun keulapää oli.
Samalla kun kasasin rimpuloita sivuluukkuja, kasasin myös tornin takapuolelle tulevan korin.
75mm panssarivaunukanuuna 40 L/43
Valintojen maailman lotto oli joskus tätä: hieno metalliputki oli tarkoitettu vielä pidempään G-malliin, eikä sitä voinut tunkea f2-malliin hyvällä omallatunnolla. Talteenhan tuo jäisi, joten menetys oli taas mitattavissa lähinnä ajassa.
Tykin kasaaminen oli sangen suoraviivaista, joskin parissa kohtaa heppoista hommaa. Peräkappaleen suojapalojen kapeat putket olivat aiheuttaa (lisää) harmaita hiuksia mutta kaikki sujui kuitenkin hyvin ja tykin peräpäästäkään ei kuitenkaan jäisi mitään näkyviin, joten miksi murehdin alunperinkään?
Nämä kaikki piti saada ihmisiksi yhteen ja jämerästi sittenkin.
Panssarilevyn äärilaitojen luukut olisi saanut avattaviksi, jos rakentaja ei olisi katkonut toista saranapalaa sitä rangasta irroittaessaan. Ja olisi saattanut olla innokas semmoiseen touhuun, jos sisällä olisi ollut jotain näkemisen arvoista.
Rakentelun lopputulos liikkui vielä, eli putken koroa saattoi muuttaa. Loistojuttu, vaikkei sitä ollut sen suurempaa tarvetta keikutellakaan.
Tykki torniinsa
Kanuuna istui torniinsa kohtuullisen kiltisti. Hankalinta tässä oli saada kaikki kolme pääosaa osumaan ja asettumaan yhtä aikaa paikoilleen: tornin kuori ja tykki kilpineen sekä pieni ja kosketuspinta-alaltaan kohtuullisen pieni tornin pohjapala.
Komentajan kupoli
Viimeinen osakokonaisuus oli vaunun komentajan periskooppikokoelman sisältävä kupoli. Ohjeen mukaan periskooppipäitä oli kahta vaihtoehtoa, näemmä avoimet ja suljetut. Olivatko nämä kaikki tai ei mitään -vaihtoehtoja vai saiko niitä suljeskeltua mielensä ja tarpeen mukaan? Oletin, että sai tehdä miten teki, mutta päätin että sisätilattomalle vaunulle kaikki luukut ja vastaavat olivat suljettuina. Mukava ja ennenäkemätön vaihtoehtosetti kumminkin.
MG-telinettä konekivääreineen tässä ei ollut, mutten ikävöinytkään sitä.
Olin kevyesti huolissani siitä, mahtuiko torni runkoon ja kestikö se painamisvääntämisoperaation. Turhaan huolestuin.
Koesovittelua
Tietysti tätä piti koesovitella pyörineen päivineen taas eri kulmista. Kasasin pinon roippeita, kuten ne jerrykannut, vaunun päälle testimielessä.
Oivalliseltahan se näytti, ainakin minun silmiiini. Ketjut ja erinäiset maalikerrokset enää puuttuivat. Eli melkein valmista, vai mitä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti