Panzer IV yksityiskohdat

Pensseli käteen ja sutimaan

Malli oli tällä hetkellä lähinnä yksi suuri kellertävä massa ja siitä piti päästä eteenpäin. Kansallisuustunnukset sun muut piti ainakin tehdä nyt, etteivät ne pääsisi unohtumaan. Metalliosien kanssa meinasin jatkaa hyväksi kokemallani tavalla ja maalata ne tummanharmaiksi. Puuosat, joita ei ollut kamalan montaa, olivat taas isompi kysymysmerkki, mutta odotin niiden valmistuvan siedettäviksi erinäisten vaiheiden jälkeen.

Palmuja ensiksi

Sapluunoistani pieninkään DAK-palmu ei sopinut niin keskelle tornia kuin mitä ohjekirjasen maalausohje sanoi, joten haistatin ohjeelle pitkät ja siirsin rehun tornin etukulmaan.

Oikean kulman palmukuvio onnistui hyvin. Vastaavasti vasemman reunan vihannes taas vuoti yli, en ollut huolehtinut sapluunapalan tiiviydestä tarpeeksi hyvin. Se meni siis uusiksimaalattavaksi.

Näitä ei tullut kuin torniin. Hyvä niin, sillä tilaakaan ei juuri ollut. Kakkosmaalauskierroksella vasemmankin torninkyljen pikkuruinen natsipalmu asettui pintaan, jopa paremmin kuin kaverinsa.

Palkkiristit, osa 1

Wehrmachtin palkkiristejä tuli kolme: kylkien etualoille ja perälevyyn.

Sapluunani eivät olleet kaikissa paikoissa tarpeeksi hyvin malliin painettuina, vain pyrstön merkki oli suoraan hyvä. tuon oikean etureunan versio ei ollut nätti, mutta mustalla keskiristillä se saattaisi parantua tarpeeksi.

Parastahan tässä oli se, että kun paljon myöhemmin maalasin mustat ristit, kyljen merkintä parantui selvästi mutta takapään meni ihan ketuiksi (koska siellä ei ollut tilaa kohdistussuorakulmapalalle, en myöskään maalannut niitä edes samalla viikolla) ja jouduin maalaamaan sen päälle hiekankeltaisella.

Palautusrullat ja telapyörät

Valkoisten merkintöjen kuivumista odotellessa kuminharmaa (VMA 71315 Tire Black) oli ehkä päivänselvä valinta kumiosien maalaamiseen. Aloitin ulommista telapyöristä, sitten kävin palautusrullat läpi ja lopuksi maalasin sisemmät telapyörät. Käytin vähän epäoptimaalista pensseliä, jonka spock-haarasta syntyi muutama ärsyttävä yliveto korjausmaalattavaksi. Huokaus. Joskus minä vielä oppisin.

Kuminharmaan korjausmaalaaminen ei ollut iso homma. Palautusrullissa oli vielä pari alimaalattua kohtaa, joten ne piti vielä täydentää.

Työkalut yms maalaamaton metallinen

Rupesin käymään eri metalliosia läpi RLM66-tummanharmaalla alkaen radistin konekivääristä ja oikean etukulman erinäisiä työkaluja, kuten kirveen, käynnistyskammen ja tuon tiesmikälieraudan.

 

Oikealla kyljellä oli myös radioantenni, josta maalasin sotkemista välttääkseni vain saranan. En ollut ihan varma antennin väristä, joten en lähtenyt keulimaan ennen lisäankattamista. Antennikourun alla majaili lapio ja taaempana jonkunsorttinen pultinväännin, joka varmaan kävi hankalassa tilanteessa myös lähitaisteluaseesta.

 

Peräpäästä maalasin pakoputkipöntön ensimmäisen kerroksen.

Vasemmalta kyljeltä ehdin spockahtavalla pensselilläni maalata tuon maalaussession aikana vain osan päällimmäisestä S-koukusta, lenkkiavaimen, pätkän sorkkarautaa, vähän toista pultinväännintä ja leikkurien metalliosan. Noita kaikkia piti vielä täydentää myöhemmin, samoin piti miettiä, millaisen tunkkituen halusin koettaa maalata tällä kertaa. Vaahtosammuttimen tiesin jättää pohjaväriin.

Tarkempaa metalliosien maalausta varten vaihdoin seuraavana päivänä pienempään pensseliin ja jatkoin palojen näpertämistä. Edelleen puun väri oli päättämättä ja siten aloittamatta oikeastaan kaikissa puisissa paloissa, ajattelin tällä kertaa tehdä kaikki samanlaisesta puusta. Sitten noiden leikkurien kahvat piti maalata punertaviksi ja bakeliittipäät toisenlaisella tummanharmaalla.

 

Paljasta terästä maalatessani kävin tässä välissä läpi telien lehtijouset kauttaaltaan. Näistäkään tuskin näkyisi mitään kun koko laitteisto oli paikoillaan, mutta tulipahan tehtyä.

Puuosat

Hankalimpia vaiheita minulle ovat olleet puuosat. Nappasin taas AK:n lämpimät puusävyt -settini ja päätin kokeilla tynnyriesimerkin puuta kolmella värillä: tummin (AK11108 Hull Red) syiksi, keskimäinen (AK11351 Wood Base) perussävyksi ja vaalein (AK11115 Light Earth) korostuksiksi.

Aloitin maalaamalla tunkkipalikan puuosat, kirveen ja lapion kahvat sekä vielä sen tajutessani vasemman takalaidan putkirassaimen puuosat. Puumaalien kanssa puljatessani nappasin punertavinta maalia (AK11106 Mahogany) leikkurien kahvoiksi, se oli tarpeeksi punertavaa niiden perusväriksi.

Kuivumistauon jälkeen vedin maalasin puun perusväriä kaikille puuosille. Koetin jättää tummaa näkyviin mutta kuten aina, ainakin tässä välissä jälki oli kovin arveluttavaa. Taas maalin kuivumista odotellessani korjausmaalasin paljaita teräsosia uusiksi tai paremmin, kuten kirveen terän aiemmin odottamaan jättämäni alueen. Maalasin myös tunkkipalikan metallikilkkeet ja putkirassaimen metalliliitososat, joita en tällä kertaa ajatellut maalata pronssisiksi.

Metalleja maalatessani kävin tarkistamassa, oliko periskooppeja näkyvillä. Toisin kuin Jagdpanzer IV:ssä, tässä niitä ei pahemmin ollut, joten maalasin vain kuskin etulasin tummanharmaaksi. Radistin konekivääri oli jotenkin liian hailakka, joten sotkin RLM66:een kuminmustaa vielä vähän tummempaa harmaata saadakseni ja maalasin piipunpään sillä.

Tein vielä korostuksia vaaleimalla maalilla. Ehkä noita pitäisi vielä sivellä tummimmalla puumaalilla ennen litkutuksia. Hm.

Pähkäillessäni maalasin putkirassaimen suojahupun tummanvihreällä (VMA 71019 Camouflage Dark Green). Se vaatisi ehkä toisenkin kerroksen, tai vaihtoehtoisesti vaaleammalla vihreällä kuivaharjauksen.

Palosammutin näytti vähän tylsältä kokonaan hiekankeltaisena, mutta toisaalta tummanharmaana (yleisen haeskeluni/lueskeluni perusteella ne olivat joko rungonvärisiä tai tummanharmaita) se olisi kuin taas yksi noista työkaluista. Tämä olisi kyllä ihan oikeanlainen ratkaisu mutta maalattavana kovin tylsä :D

Puuosien räikeyttä kaitseakseni maalasin niihin päälle uudemman kerran tumminta ruskeaa syiksi, kuten hippasen aiemmin pohdiskelin. Tämä tuntui olevan ihan hyvä temppu, nyt nuo vaaleat eivät hyppineet silmille ihan niin paljon. Leikkurien kahvojen päiden bakeliittinupit maalasin kuminharmaalla joka oli tarpeeksi erilaista harmaata kuin teräsosien tummanharmaa.

Sisätornissa sittenkin

Illan maalaussessioni oli muuten valmis, mutta minulla oli vielä muutama minuutti aikaa, joten kävin sittenkin sorkkimassa tornin sisälle. Maalasin kolmesta periskoopista osan tummanharmaaksi. Samoin maalasin lukon manuaalisen avaamis-/sulkemisvivun, jotta se erottuisi jotenkin. Lukon itsensä maalasin teräksiseksi (VMA 71065 Steel). Edelleenkään näitä ei ollut tarkoitus ikinä nähdä, joten omaksi huvikseni minä näitä tunkkasin.

Palkkiristit, osa 2

Painin mielessäni jonkun aikaa laiskuuteni ja tavoitteideni kanssa. Pidin ideasta iskeä palkkiristi myös vaunun peräpäähän, varsinkin kun vasemmasta kyljestä se jäi pois tilanpuutteen takia.

Eniten aikaa meni kulmaraudan paikan löytämiseen, kun en voinut aloittaa sillä niin että olisin saanut palkkiristin keskipisteen suunnilleen kohdalleen, joten asetin sen ulkoristisapluunan avulla ja sitten teippasin ulkoristisapluunan vainoharhaisen tiukasti kiinni ja vetelin (surkeaa) maalarinteippiä melko avokätisesti ympäriinsä. Valkoista maalia tarvittiin alle yksi tippa ja sekin kuivui varmaan jo ilman puhaltelua.

Samantien vaihdoin tilalle keskiristisapluunan aivan yhtä hullulla suojateippauksella, taas käytin peräti yhden tipan maalia ja sekin oli enemmän kuin tarpeeksi. Nyt näytti hyvältä.

Kas kummaa, kun rauhassa ja huolella tekemällä kaikki meni yhdellä hurauksella nätisti (ja silti nopeasti) nappiin. Kuka olisi uskonut?

Sovitustestaus

Nyt oltiin jo siinä tilassa, että säistys oli seuraava isompi askel ja sitä varten ajattelin kirkaslakata koko käkättimen. Säistystäkin piti miettiä vähän etukäteen ja koska halusin päästä panssariammeen kylkiin käsiksi ilman sen suurempia huolia, telaketjut ja -koneisto piti pitää vielä irrallaan vaunusta.

Viimeistelin tämän vaiheen projektista räimimällä kirkasta lakkaa (Vallejo 70510 Gloss Varnish) ympäri tornia, runkoa ja telapyöriä (ne pysyivät kiltisti aloillaan teippikyhäelmässäni). Tämän pitäisi auttaa seuraavaksi tehtävän öljylitkutuksen kanssa, jos olin saanut aikaan kelvollisen lakkakerroksen.

Panzer IV pohjamaalaus ja perusväri

Kirkkaanpunainen pohjamaali

Koska minulla oli vielä punaista pohjamaalia (VSP 70624 Pure Red) jäljellä, käytin sitä sillä oletuksella, että se ei vääntäisi päälletulevaa kellertävää maalikerrosta niin kylmäksi kuin musta pohjamaali ehkä tekisi. Saatoin tietysti olla ihan väärässä kuvitelmieni kanssa.

 

Olin tietysti todella utelias näkemään, miten tekstuuripelleilyni pärjäsi maalipinnan kanssa. Ensisilmäyksellä sehän näytti kivalta!

 

Telaketjuni saivat myös ensimmäiset pohjamaalikerroksensa, mutta mustana (Vallejo 74602 Black). Onnistuin, kuten kuvasta näkyi, puhaltamaan (tai kolauttamaan) yhden ketjunpätkän irti.

Vähän myöhemmin meinasin vain napauttaa pätkät yhteen, mutta liitoskohtia oli murtunut niin etteivät ne enää tarranneet kiinni toisistaan. Kyhäsin siis uuden samanmittaisen pätkän ja yhdistin sen valmiiseen pätkään, irronneen ajattelin käyttää lyhyenä irtopanssarina.

Afrikkajoukkojen hiekankeltainen

Deutsches Afrikakorps oli mielikuvissani aina tummankeltainen, joissain esimerkkikuvissa niiden vaunuilla oli keltavihreitä naamiokuvioita. Mietin hetken, josko lähtisin keltavihreään naamiokuvioon, mutta päätin sitten pitäytyä perusmielikuvassani.

Kierros 1

Maalasin sekä vaunun rungon, tornin että pyörät Dunkelgelbin sijasta hiekankeltaisella (VMA 71028 Sand Yellow). Telapyöriä en maalannut kääntöpuolelta, vaan ne saivat jäädä punaisiksi ruostesuojamaalia kuvastamaan samoin kuin vaunun pohjan. Veto- ja palautuspyörät toki maalasin molemmin puolin.

Hassu juttu, jos tuo appelsiinipinta olisi maalauksen tulos niin olisin pahoillani mutta kun se on tehty pintaan tarkoituksella niin olinkin tyytyväinen.

Tässä alaetukulmassa efekti oli kyllä enemmän neukkuvalua kuin siistimpää panssaria. Itsepä rupesin testailemaan. Valokuva taas kerran paljasti maalauskatveita paljon paremmin ja tehokkaammin kuin silmäni, tuo vasemman laidan punastus ei nimittäin iskenyt omiin silmiini ollenkaan.

 

Kierros 2

Maalasin palat toiseenkin kertaan hiekankeltaisella, ohuina kerroksina eri kulmista niin että katvealueita ei enää pitänyt jäädä. Telaketjut saivat nekin uuden (tai, korjauspätkän ollessa kyseessä, ensimmäisen) kerroksen mustaa pohjamaalia.

Sisätilahuijaus

Siltä varalta, että jostain kolosta näkisi sittenkin vaunun sisälle, päätin maalata yleisrajat sinne muodon vuoksi. Vaunun rungon lattia ja alapuoli sai jäädä punaiseksi, yläpuolen maalasin valkealla (VMA 71119 White Grey).

Tornin sisäpuolen maalasin kokonaan valkealla. Jos innostuisin, saattaisin maalata käsin tykistä lukon ja ehkä jotain yksityiskohtia, mutta en ajatellut tuhrata niihin sen ihmeemmin aikaa kun vaunun sisään ei ollut tarkoitus nähdä. Korkeintaan ottaisin tällaisen valokuvan dokumentoinnin täydellisyyden takia.

Tummanharmaan alku

Ehtiessäni latasin kynäruiskuun tummanharmaata (VMA 71055 Black Grey RLM66) ja maalasin telaketjuni sillä. En ajatellut säistää ketjuja kovin ankarasti, pehmeän grafiittikynän kaveriksi ajattelin korkeintaan jotain hiekkaefektejä.

 

Tummanharmaalla suihkiessani maalasin vähän sävytystä tykin suujarrun alueelle ja koaksiaalikonekiväärin panssarikuorelle. Eivätpä näyttäisi ihan suoraan Vomagin tehtaalta tulleilta enää.

Yleinen perusmaalaus oli tässä, seuraavaksi pääsisin yksityiskohtien pariin. Nyt en unohtaisi tunnisteita ennen sotkemista.

14. vuosi

Uusien asioiden testailun vuosi

Kulunut vuosi on tosiaan ollut kaikenlaisen uuden testailun esimerkki. Pääsin alkuun öljyväreillä pelleilyn kanssa, rohkenin kokeilla linssiefektejä, ja jopa hyppyrakettien suuttimia. OSL ja NMM ovat sentään vielä pysyneet poissa työpöydältäni, mutta ne nyt olisivat muutenkin ehkä enemmän kotonaan enemmän fantasiateemaisissa maalailuissa.

https://deathgenerator.com/#mi1

Öljymaalit

Kyllä vain, kehuin öljymaalien kanssa puljaamista jo vuosi sitten, nyt vuotta myöhemmin ne tuntuivat istahtaneen mukavasti projektiprosesseihini. Tietysti niiden kanssa oli vielä kosolti opeteltavaa, enkä käyttänyt niitä kovin erikoisesti, mutta tilaa oli.

Linssit

Tämän touhun aloitin innokkaasti Raskaan Tähteni lukuisten kuolemansädettimien kohdistuslinssien kanssa ja jatkoin siitä riemastuneena Morgan Kellin Archerissa ja tietysti myös Doomguy Urbien ja Grendel A:n kanssa. Hulluna hetkenäni kokeilin myös harmaasävyistä linssiefektiä miinanpurku-T-34:ni valonheittimen pinnassa. 

Koristeena tämä oli häkellyttävästi kivempaa ja toimivampaa kuin olin ikinä uskaltanut kuvitella. Oma vaatimustasoni oli tietysti vähän matalampi kuin kovan luokan maalareilla, mutta olin itse tyytyväinen.

Ei-aselinssejä, kuten vaikka etäisyysmittareita, kameroita, tiesmitälie varten olevia linssejä varten piti vielä keksiä joku väri. En halunnut niiden sekoittuvan pikavilkaisulla S/M/L-laserien tai PPC:iden linsseihin. T-34:n lampussa käyttämäni harmaa olisi muuten hyvä, mutta se ei taas juuri erottuisi todennäköisistä harmaista alueista 'Mechien pinnoissa. Tai ehkä erottuisi, kokeilemallahan sekin selviäisi.

Chippaus tai naarmut

Itsetehtyä naarmuttelua uskalsin kokeilla neukkuvaununi pinnassa, kun miinanpurkaja innosti teemana julmempiin kolhuihin ja sen sellaisiin. Tämäkin oli mielettömän kivaa ja jopa rentouttavaa touhua, isoin ongelma oli koettaa pitää innostuminen rajoissa niin, ettei lopputulos näyttäisi meteorisateessa kulkeneelta.

Satuinpa lukemaan / kuuntelemaan / katsomaan jonkun muun mallarin juttuja ja hän kehui aina tekevänsä kehämäisiä runtuja vaunun yläpintaan, tornin alle kuvastamaan alle tai väliinjääneitä kiviä tai muita marsuja. Koin tämän validoivan oman ideani, ettei se voinut ihan kelvoton olla kun joku muukin kehui ääneen tekevänsä samaa.

Pinnanmuotojen tunkkaus

Tämä nyt sattui olemaan juuri äsken testattavana, joten tässä välissä sen käyttäytymistä maalin kanssa ei vielä ollut todennettu. Ensifiilis tästä oli se, että pelkkä pensselillä töpöttely saattaisi riittää omiin normaaleihin tarpeisiini. Kakkosvaiheessa tuo nopeasti kuivuva kitti kuivui aivan liian nopeasti, joten sen kanssa työskentely ei ollut turhan luottamusta herättävää. Ehkä kokeilisin ohennetun pakkelin menetelmää jollain toisella (ja tuoreemmalla) kitillä ennen kuin tuomitsisin metodin itselleni kelvottomaksi.

Maalipinta tietysti kertoisi paljon enemmän prosessin toimivuudesta kuin paljas muovi. Tulevaisuutta ei tietenkään voinut tietää etukäteen, mutta tässä vaiheessa uskoin että olisin tämän suhteen hieman viisaampi mutinoitten 15-vuotispäivänä.

Panzer IV pintatekstuuri

Yövuorosedän jekkuja testaamassa

Jonkun kerran mainitun työslackin miniatyyrienmaalauskanavalla kollega kyseli T-34:ni tornista, olinko tehnyt sen pintatekstuurin yövuorometodilla ja kehui tehneensä joillekin omille WH40k-nappuloilleen betonilattiaa sillä, ja että metodi oli sangen helppo.

Rohkaistuin kokeilemaan kahta eri tapaa tehdä terästekstuuria.

 

Metodi 1: nesteliimaa ja tönkkö pensseli

Koska kaikki uudet kikat pitäisi testata jossain näkymättömissä tai helposti piilotettavissa paikoissa, aloitin tornin vasemmasta etukulmasta. Minulla oli yksi surkeakuntoinen ja kauan käyttämättäollut,  aika jäykkäkarvainen sivellin, jonka olin heittämässä pois mutta joka sai suorittaa viimeisen palveluksensa.

Levitin pensselilläni liimaa yhdelle panssaripinnalle kuin maalia ja jätin sen hetkeksi vaikuttamaan. Sitten tökin pensselillä muovin pintaa kohtuullisen mielivaltaisesti. Liiman pehmentämä muovipinta otti iskuista sen verran osumaa, että sen pinta vääristyi kevyesti. Kun efekti näytti toimivalta, jatkoin tätä ympäri tornin pystyseiniä ja tykin kilpeä.

Tornista siirryin täynnä työkaluja olevaan runkoon ja tein siinä mitä tila antoi myöten. Tässä ensimmäisessä kuvassa oli liimapinta muovia pehmentämässä. Toisessa kuvassa oli tökkimisen jälkiä vertailua varten. Kävin myös panssariammeen kyljet läpi, vaikkei niitä tulisi pahemmin näkemään valmiista mallista.

Kävin innokkaasti myös etu- ja takapanssarit läpi. Vaakatasoisia (tai vaakatasoisehkoja) pintoja en käsitellyt.

Tässä viimeisessä kuvassa ruskea sävy tuli ikivanhan pensselin epäpuhtauksista, joka rupesi ilmenemään vasta lopussa.  Kuvittelin, että seuraavana päivänä, kuivuttuaan, mallini olisi ollut taas mattapintainen mutta väärin. Liimakäsitellyt alueet jäivät kiiltäviksi, mikä oli vähän hämmentävää, mutta ei vaikuttanut lopputulokseen.

Metodi 2: nesteliimalla ohennettu kitti

Vaunun käsittelyn olisi voinut jättää tuohon ja olisin ollut tyytyväinen, mutta prototyyppaillessani halusin kokeilla seuraavaakin vaihetta. Minulla ei tosin ollut Kovac'n suosittelemaa Tamiyan kittiä vaan Mr Hobbyn Mr White Putty -kittiä, josta en ikinä ole pitänyt turhan paljon kun se rupesi kuivumaan sillä millisekunnilla kun se oli kosketuksissa ilman kanssa ja se kuivui todella nopeasti. Luotin vähän siihen, että ohentamalla se ei kuivuisi ihan niin törkeän nopeasti.

Plöräytin metalliselle purkinkannelleni kittiä ja sotkin siihen pensselillä nesteliimaa. Koska kitti oli niin äkäistä asettumaan, käytin enemmän liimaa, jotta saisin sen jotenkin maalimaiseen ja pensselillä levitettävään paksuuteen/ohuuteen.

Liimakittiefekti kuivuneena

Liimakittiefekti hiomisen jälkeen

Keulassa varoin menemästä yli, joten lopputulos oli varovaisempi kuin mitä kokeneempana olisin saattanut koettaa. Vähän innokkaampana olisin saattanut käydä myös radistin konekiväärin suojakilven ja kuskin periskooppisuojan vähän painokkaammin, mutta ajattelin että ykkösyrityksen kanssa oli parempi olla liioittelematta.

Oikealla puolella varoin antennisysteemiä ja luotin siihen, että ykkösvaiheen pintakuviointi toimi itsessään eikä erottunut tästä niin vakavasti.

Vasemmalla kyljellä oli myös melkoinen kasa roinaa varottavana, joten keskityin niihin paikkoihin mihin oli turvallista tökkiä liimakittitököttiä.

Näistä muista kuvista ei mitenkään ilmennyt, että pienen kuivattelun jälkeen hioin kaikkia pintateksturoimiani pintoja hienolla hiomakalikalla poistaakseni isoimmat kököt. Tällaisenaan tuo näytti aika oudolta, mutta olin luottavainen maalauksen voimaan.