Rakettihenkilökunnan maalaus

Taas uusi lähestymistapa

Spoilasin tätä operaatiota jo aiemmin, kun kynäruiskutin ukot tätä askelta valmistellessani. Mitään uuttahan tässä ei sinänsä ollut, slapchop - tai slap chop - oli jo laajasti tunnettu kuvio. Minä en vain ole koskaan testannut kontrastimaaleja, joten joutuisin tekemään jotain vähän eri tavalla. Kotikutoinen maaliresepti tietysti kasvatti mahdollista ongelmakenttää, mutta tätä se nyt oli.

Ennen aloittamista kuivaharjasin ukot vielä erikseen valkoisella. Kynäruiskutukseni kattavuus ja peittävyys eivät olleet kaikkien viiden kohdalla ihan niin hyvät kuin mitä kaipasin.

Ihonväriarpajaiset

Kaivoin todella vanhoja ihonvärimaalejani, jotka olivat postausten perusteella käytössä ainakin vuonna 2016 A-10:n ja sukellusveneen kapteenin maalauksissa. Vallejo Model Colorin Dark Flesh tai Medium Fleshtone olivat molemmat jopa nestemäisessä muodossa, valitsin tätä elämystä varten välimallin lihasävytteen. Idea oli tehdä oma filtteri eli todella ohueksi ohennettua maalia ja sutia sitä kevyesti ukkelin pintaan niin, että ohuilla kerroksilla allaoleva mustavalkoinen tarjoaisi kaiken sävytyksen ja filtteri vain värjäisi pinnan.

Ensimmäinen Medium Fleshtone -kierros (VMC 860) sai ukkojen naamat kyllä näyttämään aika painajaismaisilta heti maalauksen jälkeen. Tuskin ne kuivuessaan sen paremmalta näyttäisivät mutta idea oli tehdä useampi kerros, joten tämä ei vielä kamalasti ahdistanut.

Nahkasaappaat

Muistin, että minulla piti olla jossain suklaanruskeaa, mutta kissat olivat taas nukkumassa säilöntäalustan päällä, joten käytin AK Interactiven mahonkia (AK11106 Mahogany) testatakseni. Enkä ollut varma siitä, oliko VMC-maalini sekään edes edes hitaasti valuvaa sorttia.

 

Sinänsä yhden kerroksen perusteella ihan kiva väri saapasteluun, mutta Heer ei ehkä käyttänyt tuommoisia. Siispä piti etsiä sitä suklaanruskeaa, jonka ihan varmasti näin juuri viime viikolla.

Seuraavana iltana löysin suklaanruskeani (VMC 70872 Chocolate Brown) ja ohensin sitä uusiksi kenkäpinnoiksi. Ei tuo mahonkinen alkuväri haitaksikaan ollut, veikkasin. Mielikuvani sotilassaappaista oli tosin aina vain mustanpuhuva, mutta jos nyt menin ohjeiden mukaan enkä säveltäisi ihan kaikkea itse.

Univormupohdiskelua

Kamppeet näyttivät toppausten ja saumojen perusteella olevan kaikilla ihan talviset. Mietin, että kun aloitin paljaasta ihosta ja sormet näyttivät minusta käsiltä, eivät sormikkailta, saisivat olla sitten kevättalvella touhuamassa viimeisillä hangilla. Sitä tukemaan voisin koettaa tehdä jannuille talvimoodiin käännetyt takit ja housut naamiokuviomoodiin - tai ehkä fiksummin juuri toisinpäin kun lumi oli maassa ja tummat puut oksineen ylempänä. Refekuvat tosin esittivät kanttipäät jatkuvalla syötöllä, 50/50-tilanteessa, tummat alla ja valkea yllä että varmaan erottuisivat.

Vaikeahan tuo naamiokuvio olisi käsin joka tapauksessa, mutta jos sitä olisi vain toisella puolella, eikä molemmilla. Ilman haastetta tämä olisi ehkä liian tylsää, joten...

Takki - Splintertarn

Aloitin talvitakin maastopuolen maalaamisen ohentamalla ensin hiekankeltaista (VMA 71028 Sand Yellow). Levittelin litkuani ympäri takkeja ja jätin valkeat kääntöpuolet sekä allaolevien kenttätakkien pinnat rauhaan. Joko tämä oli ihan vähän liian ohutta tai sitten juuri sopivaa, aika näyttäisi. Lisäkerroksia tarvittaisiin.

Halusin todentaa naamiokuvioideani toimivuuden tai typeryyden, joten ensimmäisten takkien kuivuttua ohensin vihreää (VMC 70942 Light Green). Tein erinäisiä muotoja ympäri takkeja suoraan hiekankellertävien päälle ilman sen suurempaa suunnitelmaa.

Ruskeita laikkuja varten ohensin uudemman kerran suklaanruskeaa ja jatkoin samanlaisella epämääräisten alueiden ja väkästen maalailulla.

Ykköskierroksen perusteella taisin ohentaa vihreää ja ruskeaa ihan vähän liian vähän. Hiekankeltainen osa tarvitsisi ainakin yhden maalauskierroksen verran voimistamista, nuo toiset eivät välttämättä ollenkaan.

Asetakit

M/41 asetakin tuli olla kenttäharmaa (vihreänharmaa värisävy) ja samanvärisillä kauluksilla aiemmasta vihreästä poiketen. Noista ei paljoa kauluksia enempää näkynyt, joten se ei ollut kovin iso operaatio. Oletettavasti. Päätin maalata takit ohuella vihreällä, kun suoraan oikeaa väriä ei ollut enkä luottanut sekoitustaitoihini ja niiden toistettavuuteen.

Herra B:n takki oli ainoa, joka näkyi näin näppärästi. Muilla oli lumipuvun takit paljon tiukemmin supussa, mutta tylsähän tämä olisi jos kaikki olisivat olleet samoja. Tätäkin vahvistaisin parilta nappulalta toisella maalikerroksella.

Takki - lumipuoli

Maastotakkien kääntöpuolista ei paljoa näkynyt, joka ukolla oli vähän omanlaisensa tapa pitää takkia päällään. Valtaosalla lähinnä kauluksista oli ulospäinkääntyneenä osa valkoisesta talvinaamiosta, joten niistä oli helpointa aloittaa. Ne, joille olin päättänyt maalata hupun ulospäinkäännetyksi oli tietysti valkeat huput ja toisilla ei jäänyt juuri mitään ylimääräistä maastohupun takaa pilkottamaan.

Housut - lumipuoli 1

Kun olin saanut takit maalattua ja ne olivat kuivuneet tarpeeksi, pyöräytin ukkelit toisinpäin ja maalasin heille housuja. Ensimmäinen kerros ei välttämättä vielä ollut tarpeeksi peittävä, mutta yllättävän hyvin tuo reilusti ohennettu valkoinen silti muutti figuurien oloa.

Kypärät

Stahlhelmin piti olla periaatteessa viherharmaa. Talvitilanteessa ne oli myös jotkus maalattu valkoisiksi, joten sitä olisin varmaan lähtenyt toteuttamaan jollen olisi päättänyt, että ukkojen asujen lumipuoli oli maata ja naamiokuvioitu puoli horisonttia vasten. Jääköön tuo miete siis omia tulevaisuuden hakujani varten kertomaan, että kyllä minä jotain joskus mietinkin. Tietysti joku (tai pari) noista kundeista saattaisi saada ihan vaan huvin vuoksi valkoiseksi tuhratun kipon.

Maalasin kypärät takkien kanssa samalla maalauskerralla, kahdella maalikerroksella. Käytin rutkasti ohennettua tummaa harmaata (VMA 71048 Dark Sea Grey) ja mietin, että loppuhuipennukseksi voisin vetää päälle yhden seitinohuen kerroksen vihreää. Tässä kuvassa tuo kolhiintunut tummanharmaa toimi kyllä minusta oikein mainiosti. Kuva oli napattu ensimmäisen maastotakkikierroksen jälkeen.

Ennen kun maalasin asetakkien kaulukset, käytin ohutta vihreääni kypäriin. Tiedä nyt sitten, tuliko tuosta fiksua vai näyttivätkö ne nyt vain sateessa uitetuilta ja sammalta kasvavilta.

Vyöt sun muut rensselit

Maalasin vöitä kolmeen otteeseen, kolmannen kierroksen jälkeen olin tyytyväinen nahkavöihin. Periaatteessa nuo soljet olisi voinut jättää tuollaisiksi, mutta halusin korostaa niitä. Maalasin solkipalat ohuella VMA-kylmänharmaalla ja korostin niiden reunoja ja tuota keskiosan kohokuviota todella kevyesti VMA-teräksellä.

Waffenfarben-laatat eli aselajipalikat maalasin tykärinpunaisiksi laatoiksi M41-takkien kauluksiin sikäli kuin niitä näki ja mihin pensselillä yletin. Kuten tästä kuvasta näkyi, näppäryyteni ei enää juuri riittänyt niiden harmaiden II-kalikoiden maalaamiseen kauniisti.

Kypärien leukahihnat meinasin ensin maalata samalla ohennusmäärällä, mutta totesin ensimmäisen hihnanpuolikkaan jälkeen, että selvästi vähemmän ohennettu musta toimi tarpeeksi hyvin. Ei noissa enää juuri ollut sitä alkuperäistä esivarjostusta alla näkyvissä muutenkaan, joten efektin hyödyt olivat nollassa.

Heittimenjohtajan tiukkaan syynätty rannekello sai ensin mustan pohjan. Mustan kuivuttua maalasin kellon rungon teräksellä.

Aivan lopuksi maalasin tuohon mustan kellotaulun, viisareita en välttämättä rohjennut koettaa enää maalata tuohon tuhruun. Mistään numeromerkinnöistä ei ollut toivoakaan, se oli kyllä selvää.

Otin sitten vielä seuraavana iltana hetken aikaa ja maalasin pari ohuen ohutta valkoista viivaa kellotaulun päälle. Sitten kun muistaisin vielä laittaa siihen kirkkaan lakan päälle niin hyvä tulisi.

Housut - lumipuoli 2

Maalasin kaiken muun jälkeen lumihousutkin toiseen kertaan. Ohensin tällä kerralla maaliani selvästi vähemmän, varjot tuntuivat silti jäävän kiltisti olemaan. Nyt ukkojen lumikamat olivat aika hyvät lumipuvun osiksi, tietystikään ne eivät maastossa ja tulikomentojen aikana jäisi noin puhtaiksi.

Silmät

Piti noille kai jonkunlaiset naamatkin maalata. Vinkkien perusteella silmänvalkuaisilla ei ollut näissä skaaloissa ja kuvakulmissa mitään virkaa, joten maalaisin vain pienet täplät kaikkien simmuiksi. Valitsin kolme väriä ihan vaan vaihtelun vuoksi: vihreäksi Goblin Green, ruskeaksi Chocolate Brown ja siniseksi Electric Blue. Kysyin, halusiko Projektiassistentti II valita ukkeleiden silmät ja hän jakeli päätöksiä oikein mielellään.

Napsin pari lähikuvaa tuoreeltaan maalatuista silmistä ennen ylivalumien siistimistä. Kuvat olivat karmeita, joten en näyttäisi niitä tässä. Maalasin vielä ukkojen neniä, leukoja ja poskipäitä vähän erisävyisellä ihonvärillä. Lopuksi kuivaharjasin suut ja korvannipukoita suklaanruskealla pienten korostusten tekemiseksi.

Välitestikuvassa ukot vaikuttivat ihan toimivilta, joten saatoin julistaa heidät tässä käytännössä valmiiksi. Säistyshän tästä koko roskasta oli vielä kokonaan tekemättä, joten ei huolta, eivät he noin puhtaiksi jäisi.

Parilta äijältä oli tipahtanut jossain välissä kypärä pois, ja olin turauttanut ne takaisin kiinni pikaliimalla etten tuhoaisi muoviliimalla maalauksiani. En ollut siivonnut ylipursunneita liimoja pois, joten kahdella otsalla oli ylimääräisiä kökköjä, selvimmin se näkyi kelloaan vahtaavan herra E:n oikean silmän yläpuolella. 

Kekkasin sitten huijata ja maalasin epämääräisen muotoiset kököt valkoisiksi ja julistin ne sideharsotukoiksi, molemmat olivat saaneet sirpaleista haavoja päihinsä. Ehkä he molemmat saisivat nauttia puhtaista siteistä, tai sitten säistäisin nekin kuvottavan näköisiksi. Se selviäisi myöhemmin.

Herra A, asettaja

Mustavalkoinen alkutilanne:

Säistämätön välitila:

Herra B, ammusmies 1

Mustavalkoinen alkutilanne:

Säistämätön välitila:

Herra C, ammusmies 2

Mustavalkoinen alkutilanne:

Säistämätön välitila:

Herra D, säätäjä

Mustavalkoinen alkutilanne:

Säistämätön välitila:

Herra E, heittimenjohtaja

Mustavalkoinen alkutilanne:

 

Säistämätön välitila:

Raketinheittimen puinen lavetti

Yövuorosedän öljymaalipuuefektin kopiointiyritys

Periaate tässä metodissa oli aika simppeli. Alustana oli valkoiseksi tai valkeaksi maalattua muovia, johon oli ennen maalaamista vedetty metalliharjalla kevyitä uurteita esittämään puun syitä. Erilaisilla ruskeilla ja harmailla (lähdevideossa oli käytetty mustaa ja tummanharmaata) tökittiin täpliä maalattavaan levyyn. Sitten kaikki ne blendattiin syidenmukaisilla siveltimenvedoilla ja nautittiin lopputuloksesta.

Mustaa öljymaalia minulla ei ollut, joten valitsin niistä mitä minulla oli. Käytin neljää ruskeaa ja yllätysbonuksena vaaleanharmaata:

• ABT002 Sepia
• ABT092 Ocher
• AT170 Light Grey
• ABT093 Earth
• ABT130 Dark Mud
  

Ensimmäinen öljymaalaussessio

Tökin parilla hammastikulla kasan öljyväripisteitä ensimmäisen lankkuni päätyyn. Vähempikin täplämäärä olisi varmaan riittänyt, mutta edellinen täpläfiltteriyritykseni oli parin vuoden takaa ja silloinkin tunkkasin jo naamiokuvioitua panssarivaunua, enkä koettanut saada jotain uutta tyhjästä.

Parin sutaisun jälkeen lopputulos oli vaaleanruskea lankku. Tökin vielä pari tummaa lisätäplää ja blendasin ne, koska tämä välitulos oli vähän turhan yksimuotoinen. Parasta öljyvärien kanssa pelaamisessa oli aina vain se, että jos lopputulos ei täysi miellyttänyt, jatkosäätäminen oli helppoa ja hauskaa.

 

En ollut pettynyt siihen, miltä ensimmäinen puupala näytti tai miten sen maalaaminen öljyväreillä sujui. Jatkoin siis seuraavien rimojen maalaamista, yksi rima ja sen pinta kerrallaan.

Tässä välissä piti tietysti päättää, mitä ihmettä oikein ajoin takaa. Joko lähes kaikki puut olisivat niin samanlaisia kuin mitä onnistuisin maalaamaan, tai sitten ne olivat kukin mitä olivat ja lavetti olisi kasattu niistä puunpaloista mitkä kasaajalla tai kasaajilla oli käden ulottuvilla. Päätin valita "köyhällä ei ole varaa valita"-linjan ja maalasin melkeinpä kaikki puunpätkät ominaan.

Onnistuin maalaamaan kutakuinkin koko lavetin yhdellä pitkällä istunnolla. Tuo rakettikasettien puolen alimmainen poikkipuu oli se mistä pidin kiinni, joten sen maalaisin erikseen kunhan muut olisivat kuivuneet edes kosketuskuivaksi. Märkä maali kiilsi aikalailla, mutta yleisilme oli ihan kelvollinen heti tuoreeltaan.

Kaksi päivää myöhemmin kiilto oli vähän asettunut, mutta ei se vielä kuiva ollut. Tästä kuvasta syyefekti erottui paremmin.

Mietin, että myöhemmin voisin koettaa käyttää jotain tummempaa maaleistani ja maalata oksanreikiä ja sensemmoisia pieninä pisteinä ja < -kulmina. Kevyellä blendaamisella niistä voisi saada aikaan lisää puumaisuutta. Jäisi nähtäväksi, innostuisinko noin paljon.

Toinen öljymaalaussessio

Viikkoa myöhemmin maalasin puuttuvat ääripääiden maata vasten tulevat puurimat. Alkuperäinen maalinpintani ei ollut vieläkään täysin kuivunut, mutta tarpeeksi tätä varten.

Rajoitin tällä kertaa maalini kolmeen: Earth, Dark Mud sekä Sepia. Rimat maalasin pelkästään maan ja tumman mudan täplillä, niiden jälkeen tökin yksittäisiä pikkupisteitä seepiaa ja jokusen oksankaaren. Näin kapeissa paloissa < . > -kuviot eivät säilyneeet turhan hyvin. Testaisin näitä myöhemmin uudelleen isommilla pinnoilla.

 

Nyt jätin lavettini saunaan kuivumaan ainakin viikoksi. Ehkä kahdeksi.

Kun tarpeeksi aikaa oli kulunut, mattalakkasin puurakennelman muutamassa osassa. Käytin ensimmäisenä taas supermattalakkaa, mutta saattaisin uudelleenpeittää sen vielä puolihimmeällä lakalla. Pääasia tässä välissä oli se, että öljymaalikerros oli nyt suojassa.

Raketinheittimen yksityiskohtia

Vihdoin maalaamassa

Nyt päästiin kivempaan osuuteen tässä operaatiossa. Kasaaminen oli, kiitos fotoetsihässäkän, hippasen turhauttavaa joten pohjamaalaus oli jo iso mielialaa parantava toimenpide. Yksityiskohtien maalaaminen oli sitä vieläkin kivempaa.

Vihertävät raketit

Meinasin käyttää sinitarraa kaikenlaiseen kiinnipitoon, mutta olinkin heittänyt sen rutikuvana pois. Johan sekin oli 23 vuotta vanhaa, ettei kai ihmekään. Käytin sitten korvikkeena muutamaa vanhaa pyykkipoikaa ja sudin raketit vihreiksi (VMA 71022 Light Green).

Ääripäiden kuivuttua maalasin loputkin osat vihreiksi. Rakettimoottorien suuttimet maalasin ihan kurillani tummanharmaiksi, etteivät olleet kaikki pelkkää vihreää. Ennen näiden asentamista arkkuihin ne pitäisi lakata, siirtokuvittaa ja mattalakata päälle. En ollut vieläkään investoinut siirtokuvaspesifisiin litkuihin, joten vedellä mentiin.

Rakettikasetit

Tämä ratkaisu ei varmaan yllättänyt ketään: aloitin metallisten raamien maalaamisen tummanharmaiksi (VMA 71055 Black Grey RLM66) pätkä kerrallaan. Osaa jouduin korjailemaan useamman kerran, hankalat väliköt kun eivät olleet ottaneet pohjamaalia täydellisesti eikä sitä huomannut kuin joistain erikoisemmista katsomiskulmista. Tästäkin kuvasta näki esimerkiksi oikeanpuoleisen lootan vasemmassa alalaidassa paljaahkoa metallia.

Kaiken muun maalaamisen seassa paikkamaalasin lootia ensin mustalla sieltä mistä paljas tai paljaahko metalli paistoi silmiin. Raamit maalasin tummanharmaalla en mitenkään täydellisyyttä etsien ja pätkä kerrallaan. Näitä sai vielä tunkattua vielä monen askeleen verran, jos jotain kolhuja tai sen sellaisia tarvittaisiin. Tällä rakentelujäljellä lisäkolhut eivät ehkä olleet kovin tarpeellisia.

Asentokoesovitus

Tuota satunnaisesti valitsemaani rakettilaatikkoa oli hankala saada asemoitua ukkojen käsiin. Tai sitten kädet olivat huonosti asemoituja silloin kun ne liimasin. Testasin vain, miltä tämä touhu tässä tilanteessa näytti.

 

Puuoperaation alustus

Mustan pohjamaalin päälle räimin valkeaa (VMA 71119 White Grey), jotta minulla olisi mahdollisimman hyvä alkupiste puun sävyjä varten. Valkoinen pohja oli se, mitä viimeksi linkkaamani videopätkä ehdotti.

Henkilöstöprosessi

Valkoisella maalilla ja kynäruiskulla touhutessani valmistelin myös kaikki viisi muoviukkelia. Röpötin yläkulmista alaspäin valkoista, ideana oli toteuttaa valo-varjoalueet näin ja sitten sutia oikeat värit ohuen ohuina kerroksina. Tai sitten käyttää kontrastivärejä, joita en ollut koskaan kokeillut tai hankkinut, joten niistä ei ollut tällä kertaa kyse.

Kokeilin taas, miltä lootan kansikuvan summittainen jäljittely tuntui:

Siirtokuvat

Siirtokuvatuksia tuli neljä. Aloitin kirkaslakkaamalla (Vallejo Gloss Varnish) raketit kahdessa osassa, jotta ne olisivat yhdenmuotoiset.

Kirkkaan lakan kuivuttua leikkelin molempien rakettityyppien siirtokuvat irti, varalle jäi vielä yksi kumpaakin siltä varalta että räveltäisin. Vaihteeksi näistä ei tullut paha mieli, vaan siirtokuvat asettuivat kiltisti paikoilleen.

Siirtokuvien asetuttua lakkasin raketit jälleen kahdessa osassa, tällä kerralla AK Interactive Super Matt -lakalla.

Äärimmäisen hauskasti kolme raketeista mahtui pikasovituksen perusteella Packkisteihinsa, yksi ei mitenkään. Tai tarkemmin, yksi Packkiste ei pystynyt vastaanottamaan yhtään raketeista. Tämä yksi raketti olisi sitten se, joka loppujen lopuksi möllöttäisi maassa tunkattavana.

Olisi saattanut ihan vähän ärsyttää, jos useampi olisi jäänyt arkustaan ulos. Raketit näyttivät jo tässä kelvollisilta, arkut kaipasivat vielä säistämistä ja kai minä noille raketeillekin vielä jotain keksin.

Lavetti heitinarkkuineen pohjamaaliin

Mustuuden ytimessä

Olin saanut tarpeekseni fotoetsipalojen kanssa kiroilusta, joten heti saatuani heitinlootat kasaan rupesin miettimään maalausoperaatioita. Pohjamaalista, Vallejon mustasta sellaisesta, se taas alkaisi. Siihen tämä varma osuus sitten loppuikin, heti seuraavalla askelmalla oli jonossa lisää kysymyksiä.

280mm ja 320mm raketit

Räimin raketit kolmessa osassa mutta pidin, kuten välikuvasta näkyi, rakettimoottorin suutinpäästä kiinni nitriilihanskat kädessä. En ehtinyt pyöräyttää niitä toisesta päästä enää yhdessä maalailusessiossa mustiksi, joten ne jäivät odottamaan seuraavaa vapaata hetkeä loppumaalaustaan varten.

Nämäkin piti loppujen lopuksi maalata vihreiksi, rakettimoottorin suuttimia lukuunottamatta. Tässä välissä itseäni kiinnosti idea siitä, että olisiko rakettitötterö eri matskua ja siten myös -väriä kuin taistelukärki kuorineen. Sitä piti selvitellä, ennakko-odotukseni oli kuitenkin "yks ja sama".

Henkilökunta

Maalasin ukkelit muutamassa erässä heidätkin, ensin yhdeltä puolelta ja jätin kuivumaan muita paloja pohjamaalatessani. Karusellin pyörähdettyä ympäri flippasin äijät ympäri ja töhötin toiselta puolelta. Viimeisellä pikahumauksella korjasin auki jääneet kohdat, mikäli niitä oli.

A-teline A-tarvikkeille

Puuräkki oli tosimaailmassa se, josta aloitin, mutta eipä sillä kuvien ja tekstin kannalta mitään väliä ollut. Ukkeleiden lailla puurakennelma sai maalit niskaansa kolmella kierroksella.

Kotitekoinen syyefektini ei erottunut tästä kuvasta, mutta sen säilyttäminen oli pääsyy, sille miksi rupesin pohjamaalaamaan ruiskulla enkä pensselillä. Puun maalaaminen oli taas se seuraava karmiva osuus, mutta mietiskelin kevyesti yhtä yövuorosedän ("I Made A Diorama From Google Street View!" marraskuulta 2023, linkitettynä kohdasta 22min 11sek) öljyväreillä toteutettua puuefektiä. Tosin voisin koettaa myös uudemman kerran noita AK Interactiven maaleja mutta kuivaharjaamalla märän sotkemisen sijasta.

Arkut

Pakkauslaatikot olivat muodoistaan ja toisiaan peittävistä rimoista johtuen hankalimmat maalata. Jätin ne kuivumaan ja ajattelin, että sutisin nuo vielä uusiksi tarvittavilta osin. Muuten menisivät hermot ja ihan liikaa aikaa. Olivat ne näinkin jo paljon paremman näköisiä, kun metallipinnalle muodostunut pikaliimahuurre oli poissa silmistä.

Jos olisin mietiskellyt tätä arkkusettiä paremmin, olisin saattanut harkita niiden pintateksturointia yövuorosedän metodilla. Mutta kun mietti, miten hermoni olivat menossa näitä kasatessa ja miten paljon liikaa niissä oli pikaliimaa, oli ehkä parempi jättää tuo hienosteluaskel väliin. En tykännyt yleensä kaivaa verta nenästäni rautakangella tai ilman.

Fotoetsiarkkuja

Metallirimpuloiden elämyksiä

Sessio I

Jouduin aloittamaan aikalailla alusta tuon ensimmäisen rakettiarkun kanssa. Isoin osasyy siihen, että nuo harakanvarpaat harottivat noin pahasti oli siinä, että väänsin ensimmäiset vain pinseteillä aikalailla samalla tavalla kuin Metal Earth Models -palat.

Otin opikseni ja vilkaisin myös youtuben tarjontaa, rupesin vääntämään näitä minimalistisia paloja muoviviivottimen (en omistanut metallista) ja vanhan askarteluveitsen terän avulla, kun en omistanut myöskään jonkun kehumaa partaterää. Ensimmäisiä ei juuri pelastettu, mutta seuraavien palikoiden kulmat tuntuivat ainakin vääntyvän paremmin.

Tämä ensimmäisen arkun rakettisuuttimen ympärille tuleva ahtaampi osa oli silti aikalailla kauhea. Noiden osien saaminen toistensa kohdalle oli myös aika hankalaa. Loppujen lopuksi sain kyllä jonkunlaisen käkättimen aikaan, mutta ei se nätti ollut.

Sessiot II - III

Napsin fotoetsirangasta kaiken ylimääräisen pois, jotta sain laatikon reunat käyttöön. Vääntelin ulkorimat niin 90° kulmiin kuin kamppeillani onnistuin ja survoin viikon laatikossa hävenneen alikomponentin siihen sisään. Sitten läimin lisää pikaliimaa pitämään tuota jossain kurissa.

Ajattelin sitten testata ihan toista ja ohjeenvastaista lähestymistapaa kakkosarkun kanssa. Väänsin päälaatikon suoraan kasaan ja liimasin reunat kiinni. Edelleenkin tuo neljäs viimeinein taitos jäi heikoimmaksi, enkä ollut ihan varma että miksi niin.

Tämä oli ehkä ennaltanähtävissä: kun raamit olivat jämähtäneet, rupesin liimaamaan alipalikan päätylevyjä suoraan pääraamien sisään. Tähän kuvittelin saavani nuo pitkittäiskilkkeet sitten paljon helpommin paikalleen ja terveemmän näköisesti myös.

Tuo ykköskotelo oli niin onneton, että päätin tehdä kaikki loput jollain muulla tavalla. Joten omistauduin tälle raiteelle, lopputulos tuli sitten kun tuli.

 

Tämän pidemmälle en ehtinyt kolmen kiroilusessioni aikana. Ensimmäinen pikaliimani, joka oli ihan kelvollista pienten fotoetsiritilöiden liimaamiseen muovimalleihin, oli joko pilalla tai sitten huonoa. Ostin näitä varten Loctiten geelimäistä väittämän mukaan vahvaa ja vääntöäkestävää kamaa. Sen kuivumisaika oli tietysti hitaampi kuin nopean pikaliiman, enkä minä mitään zipkickeriä - tai miksi sitä suomeksi sietäisi kutsua - omistanut, joten vääntelin kalikoita, sitten liimasin jotain ja jätin ne yön yli kuivumaan kun iltamyöhällä askartelin.

 

Sessio IV

Yhden illan aikana sain kahteen viimeiseen lootaan väliseinät jotenkuten kiinni. Lisäsin myös yhden taistelukärkipäähän pitkittäisrimat, jotka olivat yhtä horroria tökkiä paikalleen. Sen lisäksi että käikäleet olivat parhaimmillaankin vain vähän sinne päin taitetut, pikaliima oli melkoista jöötiä noissa rakenteissa.

Sessio V

Jatkoin lisäämällä kakkosarkun taistelukärkipäähän nuo pitkät rimat. Edelleen viivotin-veitsenterä -parilla pitkien ja kapeiden palojen vääntäminen 90° kulmaan oli hankalaa. Jos ensimmäinen yritys meni mönkään, en saanut sitä korjattua. Kolme neljästä onnistui tällä kertaa kohtuullisen hyvin. Pikaliimaa käytin varmaan kymmenen kertaa enemmän kuin mitä olisi tarvittu, mutta turhautumiseni näiden rimpuloiden kanssa rupesi vaatimaan melkoista räkäsaumaa.

Kolmea muuta koetin pikaisesti laukaisulavetillani, ykkösarkkua vielä raketilla ladattuna. Kai tästä olisi jotain ei-ihan-mielettömän-katastrofaalista saatavissa aikaan.

Sessio VI

Vääntelin parhaani mukaan kaikki pitkät L-raudat mutta jälleen osa niistä onnistui kelvollisesti, osa taas ei. Liimasin väännelmäni yksitellen rakettiraameihin niin älyttömällä pikaliimamäärällä että jäivät paikoilleen.

Noiden pitkien rautojen ja arkun ulkokulmien väliin olisi pitänyt liimata vielä joku 32 kappaletta \_/ -muotoista tukirautaa. Tämä jakautui arkkuihin kaavalla kaksi per L-rauta. Mutta kun koko systeemi oli epäluotettavassa tilassa, mitkään palikat eivät olleet tasan siinä missä niiden piti, jotta tukipaloja olisi ollut järkeä edes yrittää laittaa mihinkään.

Samalla idealla en lähtenyt liimaamaan samanlaista määrää vielä pienempiä rimpuloita tuohon rakettimoottoripäähän. Ne olisivat olleet kaikki vinossa, osa olisi töröttänyt ulos arkusta ja jokunen olisi varmmaan pudonnut irti tai liimautunut jotenkin vielä pahemmin väärin. Päätin siis säästää hermojani ja jättää ainakin 64 yksityiskohtapalaa pois raketinheitinmallistani.

Ehkä olisi pitänyt ennemmin koettaa 3d-printata arkut töissä tai jotain. En kyllä muistanut suoraan, oliko tarjolla resiini- vai filamenttiprintteri, sekin olisi vaikuttanut lopputulokseen melkoisesti.

 

Muotopuolia ne kaikki olivat, mutta kuvittelin maalaamisen auttavan lukemattomien kyvyttömyysrikosteni piilottamisessa. Se selviäisi pian kun musta pohjamaalausoperaatio oli ohi.

Ukkelit pinoon

Lavettihenkilöstö

Yksi äijä viidestä oli jo liimattuna, seuraavat neljä menivät aika ripeästi kasaan. Jokaisen kohdalla jäin eniten miettimään käsien asentoja, kun en voinut testata niitä metalliraamien kanssa. Elävien kohteiden maalaaminen tuli olemaan joka tapauksessa onnetonta hommaa, joten ajattelin että ukot saivat olla kaikki valmiita ja kärsisin ulokkeiden ja asentojen kanssa yhtä lailla. Vaihteeksi onnistuin olemaan lainaamatta ongelmia tulevaisuuden minältäni :D

Herra D

Napsin rangasta järjestyksessä seuraavan äijän palaset, siivosin ne ja liimasin kasaan. D-palasista saatiin kasaan hemmo, joka sääti jotain lavetissa, kenties hän tiukensi tässä tarmokkaasti ruuvia.

Herra E

Heittimenjohtaja oli valmiina jo viimeksi, mutta nappasin kuvan tästä kuvakulmasta. Noille rakosille sietäisi yrittää tehdä jotain ennen minkäänsorttista maalausta. Riski mielettömälle sotkulle oli tosin huomattava.

Herra C

Kolmas jannu oli rakettikasetinkantajaparista se, joka oli kiinni yläpäässä. Näytti nauttivan olostaan, tai sitten tuo oli kireä irvistys.

Herra B

Lootan alapäätä pitelevän ukon ilme ei ollut kovin tuskaisa, ehkä hänellä oli sittenkin se kevyempi homma.

Herra A

Joukon viimeisenä oli jotain säätävä kaveri. Oletin, että tämä oli se ammusmies n+1, joka oli vastuussa rakettien sytyttimien asettamisesta ja puuhasi juuri jonkin semmoisen kanssa. Näissä neljässä raketissa tosin oli jo sytyttimet kiinni, joten ehkä hän valmisteli jo seuraavan ryöpyn säätöjä.

Orkesteri kasassa

Tässähän rupesi olemaan laatikon kansikuvan jäljittelyoperaatiosta aika iso osa kasassa. Värit vain puuttuivat. Ja ne rakettiarkut, niistä vielä sananen kuvan jälkeen.

Fotoetsisirkus

Olin oikeastaan aloittanut tämän rakentelusessioni fotoetsihommilla. Syystä tai toisesta se ei alkanut turhan hyvin, joten vaihdoin suuntaa helpompiin muovinpaloihin. Jos olisin jatkanut väkisin, olisin kiukustunut vakavasti ja se ei suinkaan ollut tarkoitukseni. Jätin mietteeni hautumaan vähintäänkin yön yli.