Täysin aseistettu ja melkein valmiiksi rakennettu Pantteri

Viimeiset koukut ja väkäset

Räpelsin viimeiset pohjamaalausta edeltävät käikäleet paikoilleen. Aikaa meni ehkä viisi minuuttia plus yön yli nukkuminen ennen helmapanssaritelineen paikalleenliimausta. Ei tuossa ole enää mitään kesken, teippailen suojattavat osat umpeen ja rupean räimimään harmaata pinnoille tässä joku sopiva päivä. Tiedän jo nyt, että telakoneiston maalaamisen kanssa tulen kiroamaan, toimintamallini kaipaisivat parantamista.

H-hetkeä odotellessa

Otin Pantterista huvikseni vertailukuvan näppiksen vieressä kököttävän Akilleen kanssa. Onhan tuo kissa nyt huomattavasti kauniimpi vekotin, asiasta ei sitten neuvotella!

Pantterin torni

Kansipuolen jatko

Jatkoin tietysti vaunun kansipuolella, kun en saanut kertalaakista valmista aikaan. Jostain syystä kasasin toisen helmapanssaritelineen, liimasin paikalleen ja unohdin toisen valurankoihinsa, kun kiiruhdin jo kohti tornia. Taidan ottaa asiakseni kasata tuon puuttuvat räystään heti tänään, jo ennen tornin parissa jatkamista, muuten unohdan sen yhä uudelleen.

Tykki torneineen

7.5 cm KwK 42:n peräosa oli ohjelmassa ensimmäinen osa tornista. Jos olisin aikeissa pistää komentajan kurkkimaan luukustaan ulos, olisin maalannut kaiken myös sisäpuolelta, mutta kun tuo patterikotelo johtoineen sun muineen olisi paistanut läpi ja pelkkä styreenilevy näyttäisi niin väärältä, päätin vetää luukut (taas) kiinni. Puolivillainen epäsisätila ei oikein innostanut.

Tornin mutkiin ja muotoihin tuli toinenkin erikoisenmuotoinen tarralirpake. Ihan kiehtovalta se näyttää vieläkin. Tajusin tässä kuvia tökkiessäni, etten minä sitten kauhean chippautunutta jälkeä lähtenytkään tekemään. Ehkä näin on parempi, mopo olisi voinut lähteä lapasesta aika vakavasti.

Tässä vaiheessa torni jäi tuohon kuntoon. Siitä puuttuu kuvan ottohetkellä lähinnä komentajan luukku, kahvoja, tornin nostoon tarvitut lenkit ja MG-34:n kiinnitysraide. Panssarivaunukanuunan muotoja joutunen vähän hinkkaamaan saumoista, mutta sitä nyt tuppaa tapahtumaan kun ei käytä alumiiniosia.

Ylärunko

Kävin sitten paraatipuolen kimppuun. Aloitin taktisesti läiskimällä keulapanssarin ja yläkylkien Zimmerit-tarrat paikoilleen ja jatkoin kk-kupolin, luukkujen ja sen sellaisen parissa. Ideani oli tälläkin kerralla se, että rakennan ja asennan tasan sen, mikä ei ole tiellä maastokuviota maalatessa. Kaikki irtain (työkalut, putkenrassaimet jne) pääsisi paikalleen, kun kiinteät osat olisi maalattu.

Toki jos olisin seurannut ideaani tarkalleen, konekiväärin piippu olisi isketty sekin myöhemmin kiinni, mutta kerrankos minä ohjenuorani unohdan. Veikkaan, että vallitseva väri tulee olemaan perinteikäs Dunkelgelb. Näissä kahdessa alemmassa kuvassa näkyy paikka, johon putken kuljetuslukko tulee, mutta jonka jätän kiinnittämättä ennen naamiomaalausta - vaikka se onkin kiinteä osa. Tuollaiset palat vedän varmaan aika suoraan Dg:llä ja keskityn suuriin linjoihin.

Vinyylitarroja

Kourallinen telapyöriä

Vaunun pohjaosaa varten siivosin telapyörät ja kasasin niistä syvyyssuunnassa keskimmäiset, kahdeksan kappaletta. Koska en malttanut ruveta maalaamaan niitä erikseen, siirryin vaunun rakentelussa seuraavaan osaan, takapanssariin romuineen.

Tunkin jätin myöhemmäksi ongelmaksi lähinnä sen takia, että haluan räimiä naamiokuvion ilman, että tunkki olisi typerästi tiellä. Takalevyyn ei tullut mitään kovin kummallista, pakoputket suojapaloineen ja romulaatikot. Vaan sitten pääsin itselleni upouuden asian kimppuun.

Zimmeritiä pintaan

Paketissa oli arkillinen tarroja, julistin aiemmin hieman virheellisesti. Vinyylitarra-arkki olikin yksi suuri tarra, johon oli merkitty "leikkaa tästä"-kohdat. Onneksi vaikeimman näköinen pala tuli kohdalle heti ensimmäisenä, niin en tuudittautunut turhaan mihinkään "tää on helppoo"-mieliharhaan.
Näh, helppoa se oli. Leikkasin pääosan irti saksilla ja mengelöin pienet aukot auki askarteluveitselläni. Tahallisesti viipaloin erinäisistä kohdista isompia lohkoja irti, koska täydellinen pinta on tylsä.

Täysin odottamattomasti laatikot olivat suuria paloja, joihin piti vain laittaa päälle kansi koristeeksi. Ehkä kaikki Panther-mallit ovat samanlaisia, tai sitten juuri tällaisista vedoista Tamiya on ansainnut maineensa "ravista laatikkoa ja ota valmis malli ulos"-valmistajana. Ei minua haittaa, kaiken ei tarvitse olla aina ihan hirveän säätämisen takana.

Myös nämä laatikot kansineen saivat Zimmerit-tarrat pinnoilleen. Ei tuo minusta mitenkään huonolta näytä, eikä se ole myöskään vaivalloista käyttää. Vaan väliäkö tällaisilla välimielipiteillä on, tulikoehan koetaan sitten, kun maalien kanssa ruvetaan riehumaan.

Rupesin läiskimään uusia tarroja kannen päälle eilisaamuna, mutten saanut kuvia purettua puhelimestani, joten mutisen siitä sitten seuraavaksi. Tarjolla on isoja paloja ja vain muutamia pieniä aukileikeltäviä kolosia. Torni tulee olemaan aika vekkuli, luulen minä.

Voimaa siirtämään

Kohelt

Vaihteistoviritelmän kanssa räpelsin yllättävän pitkään. Kun moottorin sisältävä kalikka oli paikoillaan rungon vasemmassa reunassa, taistelin toisen paikalleen. Yritin ensin laittaa sitä kiinni pohjaruuvilla, kun se tuntui luontevimmalta hyökkäysvektorilta. Väärin, keulastahan se piti survoa kiinni, koska siten kaikki palikat lukittuivat suoraan oikein.

Tietysti katsoin ohjetta kieroon ja iskin hammasrattaan väärään paikkaan ja huomasin erheen, kun laitoin vetopyörän rattaita (o & v) paikoilleen. Mikäs siinä sitten, viritelmä auki, palikka oikeaan paikkaan ja koko roska uudelleen lukkoon.

Nuo rattaat pitäisi kai vielä muistaa voidella...

Poikkama heti projektin alkuun

Tässä vaiheessa ohje neuvoo lyömään telapyörät ja -ketjut kiinni ja siirtymään vasta sitten loppuvaunun kimppuun. Mietin, että josko tekisinkin toisin ja kasaisin kyllä kiekot, mutta kyhäisin aivan kaiken muun valmiiksi ennen niiden kiinnittämistä.

Haluan jättää telakoneiston loppumetreille ihan siitä syystä, että muuten kaikki maalaaminen vaikeutuu noin "liikaa", eikä se ole mukavaa. Ennemmin ruiskin maalit ympäriinsä ja edes jonkinlaisella varmuudella siitä, ettei pyörien takana ja varjopuolilla olisi mitään mukamas näkymätöntä maalaamatonta osaa. Koska jos moiseen menee luottamaan, saa huomata heti ensimmäisestä valokuvasta, että maaliton osa pistää irvokkaasti silmiin.

Rakensin siis veto- ja palautuspyörät ja lähdin lomalle. Tällä viikolla - tätä lukiessanne - olen ehkä jo toivottavasti saanut jotain aikaan rungon kansipuolella.

Oudoimmasta päästä alkuun

Ohjeen mukaanhan minä tätä aloitin rakentamaan. Patterikotelon kytkennät, moottorin paikoilleenlaitto ja ketjujen kireydensäätöpalikka olivat ensimmäisenä ohjelmassa. Sattuneesta syystä en ehtinyt kovin pitkälle, mutta loman jälkeen on hyvä jatkaa.

Projekti IV/14

Moottoripantteri

Palattakoon taas hetkeksi (ainakin puoleksi vuodeksi?) maan kamaralle, ettei rupea huimaamaan. Läjäksi levähtäneestä työjonostani kaivoin esiin taannoisen Tamiyan patterikäyttöisen Panther G:n, joka taitaakin olla viimeinen sakemannilaite projektimutinoissa toiseenkin hetkeen!

Olin ottavinani enemmänkin kuvia askin sisällöstä, mutta ketuiksihan ne olivat menneet, joten näillä on pärjättävä. Oleellisimpana jäljelle jäivät tavallisesta poikkeavat osat:

Patterikotelo pohja-ammeessa ja sähköosat romuineen

Zimmerit-lirpakkeita!

Perin amerikkalainen lähestymistapa

Olin tyystin sanaton, kun löysin varoitustarrat. Varoitus: älä tunge sormiasi pyörivien vetopyörien ja telaketjujen väliin. Liimaa tämä tarra tuohon keulaan, parhaalle ja näkyvimmälle paikalle.

Joo, katsokaa vaan, kun liimaankin. Minä en ole amerikkalainen ja siten myös täysimittainen älykääpiö.

Projekti III/14

Idea

Ostin vuosia sitten espanjalaisesta apteekista italialaista apteekkarin salmiakin tyyppistä kovaa lakritsia, joka tuli näppärässä metallirasiassa. Sain heti ensimmäisenä idean tehdä askista myöhemmin medikitti töihin, jossa voisi säilöä särkylääkkeitään sun muita ajoittain tarvittavia vastaavia, kuten kurkkupastilleja yms.
Tietenkin tuo oli liian pieni medikitiksi, joten Doom-henkisesti kutsuin projekti-ideaani stimpakiksi.

Rupesin tuossa joku viikko sitten pelaamaan New Vegasia uudelleen. Fallout on hieno juttu ja kekkasinkin sitten, että minähän teenkin tuosta kauan koskemattomana lojuneesta askista Mentats-rasian! Nerokasta! Hienoa! Kaunista! Upeaa!

Toteutus

Perusmuodot

Jostain syystä ajattelin olla laiska ja maalata vain kannen, joten teippasin pohjaosan ja kannen reunat suojaan. Pohjamaalasin rasian harmaalla ja seuraavana iltana maskasin teipillä rajat vihreälle kärjellään seisovalle kolmiolle (kyllä, olin maalaamassa tekeleen tässä järjestyksessä) ja seuraavana maalasin loput keltaisella. En suinkaan sotkenut omaa oranssihtavaa sekoitusta? Kokeilin ja epäonnistuin, joten päätin, että devlan mud -litku saa riittää värin taittamisessa.

Koristelu

Epätasaisuus ja muukin epätäydellisyys oli tässä tapauksessa vain ja ainoastaan hyväksyttävää. Falloutissa kaikki on paskaista, myös ja eritoten kaikki pieni mukanakulkeva. Kannen mustaa raitaa varten vedin taas rajausteipit ja ajattelin ensin käyttää 0,01€ kolikkoa apuna pyöristettyihin kulmiin, mutta vedin ne silti sittenkin vapaalla kädellä.

Tekstit

Punaista "Mentats"-tekstiä varten rajasin alueen teipillä Mutta kun tein sen summittaisesti, lopputulos jäi vähän epäkeskitetyksi, mutta en malttanut huolestua tai ärsyyntyä siitä niin paljon, että olisin kokenut sen ihan uusimista vaativaksi. Maalasin kirjaimiin vielä mustat varjostukset ja myöhemmin tein samoin metodein valkoisen "MED-TEK"-tekstin vihreälle alalle, ilman varjostuksia toki.

Loppusotku ja lakkaus

Lopuksi sudin koko sotkun yli devlan mudilla, rankalla kädellä. Siisteys tai keveys ei ollut tosiaan tavoitteena. Tässä vaiheessa keksin maalata myös pohjan, joten käytin pari lisäiltaa pohjaosan suljettuna näkyvän pinta-alan pohjamaalaukseen, kellastamiseen ja sotkemiseen.

Koska tämä oli tarkoitus kuljettaa mukana sen sijaan, että se lojuisi staattisena roippeena jossain hyllyllä, lakkasin ulkopinnat edellisprojektia varten hankitulla mattalakalla.

Lopputulos

Roudasin askin mukanani töihin ideani mukaisesti ja esittelin sitä tietysti polleana. Nyt tuo mustavalkoprintterillä printatulla Nuka-Cola-etiketillä koristeltu vesipulloni näyttää aika köyhältä. Pitänee hankkia lasipullo ja värietiketti, koska sota. Sota ei koskaan muutu.

Sisällä on sitten vaan Strepsilsejä. Niistä ei tunnetusti saa +2P +2I +1I, eivätkä ne ole addiktiivisia.

Projekti II/14

Salainen yllätysprojekti

Hulluna ideana tilasin Saksan ebaysta Revellin Mercedes-Benz A-160 -mallin mittakaavassa 1:24 - syntymäpäivälahjaksi. Koska yksityiskohdat eivät ole omiani, sivuutan ne pääosin. Sain paketin noudettavakseni heti pääsiäisen jälkeen ja kiitos postin perinteisen hitauden, tekeleen piti olla valmis ja lähetetty toukokuun puolivälin kieppeillä. Aikaa olisi siis noin kuusi viikkoa.

Palaset

Ulkokuori oli yhdessä osassa, sisätilat olivat näemmä aika isoina kokonaisuuksina rangoissaan. Yllätyin renkaista iloisesti: kumirenkaat, vanteet ja muutamat muut metalliosat olivat erikseen metallimaisesti pinnoitettuja. Lasinpaloja oli ties miten paljon, en vaan huomannut ennen ihan viime hetkiä, että etuovien ikkunoita ei ollut lainkaan vaan autoon oli tarkoituskin nähdä sisälle.

Sisätilat

Pahoittelen tässä välissä, etten tajunnut ottaa touhuistani enempää wip-kuvia. Innostuin ajoittain väkertämään niin, että väliaskeleet jäivät dokumentoimatta.

Aloitin ohjetta noudattaen kojelaudasta ja penkeistä.


Muutamaa sessiota myöhemmin olin jo lyönyt pääosan sisätiloista kasaan ja maalannutkin ne. Googlettelin A-luokan mersujen sisuksia ja päädyin sitten tummiin sisäpintoihin vaaleilla penkeillä. Tekopuujäljitelmämaalaukseen sun muuhun minulla ei olisikaan ollut aikaa. Kuvassa näkyy jotenkuten käyttämäni mittaritaulusiirtokuva. Penkkeihin en tarjottuja laittanut,se tuntui jotenkin älyvapaalta idealta.





Maalasin huvikseni iskunvaimentimet keltaisiksi ja sekä jouset että jarrupalat (eturenkaille) punaisiksi. Pakoputken sudin riemukkaasti kromimaalilla. Kaikki nuo muut maalasin yksinkertaisen harmaiksi lähinnä sen takia, kun en yhtään tiedä, minkä värisiä ne ovat luonnossa ja ohje opasti vaaleaan harmaaseen.

Ulkokuori

Kun sisäosat ja auton alusta olivat kunnossa, päästin itseni vihdoin irti ulkokuoren kimppuun. Olin aiemmin hankkinut Model Air -sarjan metallinsinistä (71.071 Artic Blue [sic]) tätä varten, jo ennen kun edes tilasin koko mallia. Sininen on siis yhteensattuma ja sopii vastaanottajan makuun. Pääasia, ettei auto olisi punainen.

 

Ruiskuttelin sinistä pintaan pari kerrosta eri iltoina, kun yksi kerros ei näyttänyt ihan tarpeeksi hyvältä. Sen jälkeen maalasin ikkunanpokat, helmat ja ovenkahvat tasamustiksi, jälleen askin kansitaidetta ja googlen kuvahakua sumeilematta hyväksikäyttäen. Minä näistä mitään tiedä, olisin varmaan jättänyt kahvat metallinsinisiksi mutta koetin nyt mukailla todellisuutta mahdollisimman pitkälle.



Kun kaikki muu oli valmista, lisäsin loput kromiset ja läpinäkyvät osat. Lasit liimasin taas 'keeperillä huurustumisvainoharhoissani. Näin ongelmana sen, että kuoren ja rungon liittäminen haiskahti väkivaltaiselta operaatiolta pienen etukäteisyrityksen perusteella. Jos jotain rusahtaisi irti (kiitos helposti murrettavan valkoliimaliitoksen),  millä kummalla ne saisi ihmisiksi takaisin, sotkematta? Ja kun me kaikki tiedämme, miten hellävarainen laitos joku posti on...

Lopputulos

Väkersin rekisterikyltteihin oleelliset kustomoidut tekstit, muistin maalata takavalojen kupujen sisäpuolet kunnolla ja korjata kaiken rikkomani. Kuvia räiskin hyvän kasan, mutta näytettäköön vaikka nämä:

Loppurutinat

Rauhanomainen auto oli aika hauska välipala. Aikaa ei mennyt kauaa, mutta ei sitä jäänyt ylikään, vaan sain vempeleen nakattua Itellan käsiin viimeisenä iltapäivänä. Jos olisin saanut itse aikaan enemmän, eli olisin tilannut mallin heti alkuvuodesta, niin kuin olin alunperin suunnitellut, olisin tehnyt sisätiloille jotain muuta ja ehkä näpertänyt ovelia lisäyksityiskohtia. Mutta kun ei niin ei, eikä tuosta tullut minusta huonoa.
Harvinaista, mutta sanottakoon nyt silti: olen tuosta ihan ylpeä.