Mikä tapahtuu New Vegasissa, ei jää New Vegasiin

Väitän onnistuvani toisen taukoviikon pitämisessä mallailusta vaikka tuo vaunu kuumotteleekin. Örisen siis kovasti tahkoamastani New Vegasista.
Väänsin minä sen vahingossa jo läpikin vaikka laskuri heilui vasta 65 tunnissa. Eihän tuo ole tarpeeksi, Fallout 3:eenkin sain sen 103 tuntia tärvättyä. Selitys tuohon kyllä löytyy, mutta sitä ennen:

Spoilerivaroitus!

---

Noinikään, älä lue jos et halua tietää enempiä tapahtumista tmv. Olen varoittanut ;)

---

Edellisen postauksen ja noin kolmenkymmenen lisätunnin jälkeen olin seikkaillut ympäri alueita, tehnyt satunnaisia vastaantulleita tehtäviä ja kylmännyt ihan jäätävän määrän pahiksia. Välillä sivullisia ja hyviksiäkin, mutta aina roiskuu kun rapataan, eikös vain?
Tasonousutkin iskivät aina varkain ja ennen kuin huomasinkaan, katto kolahti vastaan (tasolla 30) eikä siitä eteenpäin enää voi edetä. Ilmeisesti ensimmäinen DLC nostaa sen 35:een mutten minä vielä ole noita harkinnut. Eipä sillä, että noilla tasoilla mitään sen ihmeempää merkitystä olisi mutta kun on kivaa kuulla expankolahdusäänet ja tasonnousukilahdus, boostailla äijän taitoja siellä sun täällä niin että hommat sujuvat paremmin (tai joitain tehtäviä pystyy ylipäätään suorittamaan). Nappasin tuossa viimeiseksi perkikseni Explorerin niin sain kartalle kaikki näkemisen arvoiset paikat ja kylläpä niitäkin oli...

Kävin yhden BoS:n tehtävän merkeissä palloilemassa muutamassa Vaultissa ja yhdessä olikin asumassa lauma Fiendejä, psykoottisia narkkareita. Väitin niille olevani huumekuriiri ja sain käppäillä eestaas rauhassa ja vohkia kaikkea kivaa (ensi kerralla panostan enemmän sneakkiin niin taskuvarastelu onnistuu paremmin). Niiden pomokin löytyi muttei sillä ollut mitään järkevää asiaa, niin jatkoin seikkailua. Löysin sitten nipun vankeja ja yhden haavoittuneen Rangerin, joka oli salamurhakeikalla. Jalkapuolesta ollut mihinkään joten patistin pojun matkoihinsa ja lupasin hoitaa moottoriturvan itse pois päiviltä. Levittelin sitten miinoja sinne tänne ja panin haisemaan. Taisin olla vähän liian korkealla tasolla noihin pahiksiin nähden kun Vaultillinen raidereita ei ollut sen isompi ongelma, tai sitten olin aina niin hyvin jemmassa, että reilusti yli puolet tippuivat sneaky criticaleilla otsaan. Emt, pääasia, että homma hoitui silti ja vapauttamani vangit pääsivät esteettä ulos.
Pääjehua piti sentään töräyttää pari kertaa otsalohkoon ennen kuin äijä otti ja kuoli. Mutta kun katsoin, mitä jäänteistä löytyi, suuni meni kyllä niin messingille, ettei mitään mieltä. Äijällä oli moottorisaha! "A chainsaw! Find some meat!" välähti sairaassa mielessäni ja lähdin huitomaan. Moottorisahat ovat hieeeeeenoja asioita 8)

Jatkoin seikkailemista ympäri karttaa ja koetin käydä katsomassa kaikki aiemmin vastaantulemattomat paikat reitin varrella niin, ettei tarvitsisi ihan omituisesti palloilla ympäri karttaa kaiken satunnaisen perässä vaan niin, että touhussa olisi jotain järkeäkin. Erehdyin jonkun voima-aseman luo ja NCR:n hallussahan se oli. Joku huuteli ohikävellessäni, ettei valvomoon saa mennä. Hyvä hyvä, en mene. Hiippailin sitten ekasta ovesta sisään enkä tajunnut, että se oli hudissa punaisena. Sisäänpäästyäni nukkuvat NCR:n pellet hyppäsivät pystyyn, huutelivat hävyttömiä ja joku rupesi omaksi virheekseen ampumaan. Eihän sellaista voi suvaita joten nappasin itse kättä pidempää esiin ja ryhmässä (minä, ED-E ja Cass) niputimme riehujat. Kurkin huoneen äkkiä läpi, ei siellä mitään ollut, joten päätin karistaa paikan pölyt jaloistani.
Pihalla olleet jannut tykkäsivät jostain syystä kyttyrää ja rupesivat nekin ampumaan meitä. Ennen kuin itse ehdin kissaa sanoa, puolet vartijoista oli savuavana hiilikasana maassa ja loput hetkeä myöhemmin. Itse aloittivat!
Olin silti ihan tyytyväinen siihen, että minä en ollut syypää tappeluun kun en aloittanut pahistelua niin en menettänyt kohtuuhyvää sosiaalista asemaani NCR:n mielessä. Vaan sitten muuntamon takana ollut troopperitar hyppäsi esiin ja sai Cass'n haulikosta naamaansa ja ruudulle pomppasi "NCR infamy gained". Perkele. No, eivät ne sentään vielä inhonneet minua, kunhan suhtautuivat hämmentyneesti.
Tuosta sain sitten pontta kauanmuhineelle idealleni käydä Caesaria moikkaamassa, ei siitä enää pahasti haittaakaan kai voinut olla.

Rupattelin ukon kanssa tuokion, sain muutaman tehtävän, joista yksi oli Caesarin päämajan kellarissa piipahtaminen. Olin minä sen jo aiemmin saanut Yes Manilta, joka majaili edesmenneen Bennyn huoneessa. Siltä minä sain idean pistää herra House päiviltä ja asettua itse New Vegasin pomoksi. Caesar halusi, että menen kellariin ja tuhoan kaiken.
Menin, löysin Housen telepäätteen ja pienen juttutuokion päätteeksi päätin muka tehdä Housen mielen mukaan. Aktivoin siinä ohimennen vihaisen näköisen Securitron-armeijan ja meteli vakuutti Caesarin siitä, että maan alla oli räjähdellyt. No, mitä et tiedä, se ei vahingoita sinua...

Tämä on hyvä kohta pistää tarina paussille, muuten tulee nälkävuottakin pidempi postaus, eikä niitä jaksa kukaan lukea. Harmittavaisesti en ehtinyt ottaa jatkosta kuvia. Ehkä napsin muutaman täytteeksi seuraavaa postausta varten.

Valmista: Projekti I/11 aka Lisää pohjatyötä

Päätin hoitaa tuon jalustakuvion loppuun mahdollisimman ripeästi kahdesta syystä.

1. Oli kunnon rakennusfiilis päällä
2. Seuraavat tekeleet huutavat jo vuoroaan

Näinpä rupesin sitten porailemaan mdf-levyyn reikää, jonka paikan olin nohevasti saanut merkittyä spraymaalilla, kun sohotin suoraan ylhäältä asteroidipohjaa, näin siitä metallirangan menoreiästä suhahti juuri oikeaan paikkaan väriläiskä. Hah! Mutta intoilin nerokkuuttani vähän etuajassa... En ollut tajunnut, että tuo piuha on noin millistä ja minun sormiporani terät ovat noin 0,1mm ja oikean poran terät taas monta kertaluokkaa isompia. Pienen kiroilun ja erinäisten työkalujen väärinkäytöllä sain aukon laajennettua niin, että tulos kelpasi sekä minulle, että mallinpidikkeelle. Siltä varalta, että pelkkä liima ei ole tarpeeksi pitämään tuota mdf-levyä ja finnfoam-heksaa kiinni toisissaan, porasin muutaman reiän molempiin.

Reikiin tuikkasin jekkulankaa suoraan rullasta ja pätkäisin sopivalta (muutaman millin) etäisyydeltä poikki. Levittelin laihaa liimalitkua taas niin, etteivät metallilanganpätkät heilu turhaan (laihaa siksi, ettei levyn pintaan tule turhia paukuroita). Samalla vaivalla maalasin nuo pohjalevyn näkyviinjäävät reunat arkistoista löytyneellä Tamiyan Flat Brownilla.

Jos olisin koheltanut vähemmän, olisin tajunnut ennen noiden minitikkujen liimaamista kaivertaa pienen uoman sille metallilanganpätkälle, joka tulee pohjasta läpi niin, että saan säädettyä X-Wingille juuri sopivan korkeuden... Pienten piikkien tunkeutuessa ajoittain kämmeneeni kaiversin sopivansyvyisen kuilun, johon ylimääräinen metallipätkä uppoaa näppärästi pois tieltä ja vakauttaa koko tekelettä ehkä vähän.

Tuollainen lennokas poseeraus sille nyt tulee, vähän vaan pitää siistiä pikkujuttuja. Kuten pyyhkiä sahanpurut hiiteen ja sitä rataa.

Ultralisäbonuksena kuva myös suoraan ylhäältä:

Pohjaa ja haarukointia

Kävin eilen perin miehekkäällä ostosreissulla.

Ensin eksyin itseni entiselle Risteysasemalle, Mallikauppana se taitaa nykyään kulkea, en ollut koskaan käynyt tuolla jostain syystä ja Tapsa kehui puotia, joten... Kyselin sopivaa putua asteroidia kuvaavaa pohjaa varten ja päädyin suosituksesta harmaaseen Woodland Scenicsin "ballast"-nimellä kulkevaan häsmäkkään. Suuret kiitokset vaan. Pussi kehuu sopivansa rautatien penkkoihin ja sorateihin - eiköhän noilla meriiteillä yksi asteroidinpalanenkin maisemoida. Vaan kaikkea kaipaamaani tuolta ei valitettavasti löytynyt (todo-listalle tuli kyllä lisää mittaa), joten käänsin kurssini kohti Kamppia.

Hobby Pointista mukaan tarttui puolioletetusti sekä Tamiyan että Vallejon pigmenttejä. Pitäähän niitäkin kokeilla jossain välissä! Niin ja yksi valkoinen vesivärinappi lähti kanssa mukaan, jos vaikka innostuisin kokeilemaan hätäistä talvicamoa uudemman kerran. Leevin pinnassa se ainakin oli ihan toimiva ratkaisu.

Nyt kun pääsin kotiin, sotkin vähän vettä ja erikeepperiä näppärästi leviäväksi muttei liian nopeasti kuivuvaksi sotkuksi. Levittelin tuota sitten viimeksi pykäämälleni pohjalle. Kesken kaiken tajusin, että tukirangan reikä oli tekemättä, joten puhkaisin sen valmiilla pätkällä, enkä edes sotkenut paikkoja. Edistystä.
Kaiken varalta päätin tehdä pinnoituksen sektori kerrallaan, joten kun ensimmäinen sopivan näköinen pinta-alue oli liimalitkussa, sirottelin sen päälle kosolti tuota ballastia. Ylimääräiset pois laatikon pohjalle, noinikään, GOTO 10.

Tuo muuten ei ole hartioille mitään kivaa tuollainen omituisissa asennoissa hääriminen. Tai sitten minä olen vaan huono. Lopputulos oli aika mainio, päätin että annan liiman kuivua ihan rauhassa etten puhalla kaikkea ballastia pois kun rupean spraymaalaamaan tuota käikälettä uusiksi. Kun kerran olin päässyt vauhtiin, mittailin summittaisesti, minkämittaisen metallipiuhanpätkän tarvitsisin hävittäjän tukemiseen paikallaan. Alunperinhän mietin jotain hakasulun ( [ ) muotoista vajaata haarukkaa ja siitä takaisinlooppaavaa tukijalkaa.

Mittasin varovaisen arvion mukaan, pätkäisin piuhan ja rupesin taittelemaan. Meinasin oikaista siten, että sen sijaan, että vääntäisin tuosta toisen piikin kohtalta alas enkä takaisin perän suuntaan mutta totesin ettei tuo muoto antaisi tarpeeksi tukea. Alkuperäinen idea tuntui toimivammalta, joka väännön jälkeen koetin, miten malli pysyi paikallaan. Väänsin sitten hävittäjän mahan kohdalle pienen tukimutkan kaiken varalta, vaikkei sille ihan suoraa tarvetta tuntunut olevan.

Tuollainen tukihaarukka, maalaan sen vielä mattamustaksi niin kaikille lienee selvää, ettei se "kuulu kuvaan":

Tietysti ns. lopullisesta ilmeestä piti ottaa kuva, että näkee, toimisiko se niin kuin haaveilin:

Tässä vaiheessa hienosäätämiselle on vielä sekä aikaa että tilaa. Ehkä noita onkaloita pitää koettaa täyttää tai sitten jätän tuollaiseksi. Kuka väittää, että asteroidit ovat kaikki sileitä?
Eipä tässä kai paljon muuta olekaan jäljellä kuin sekä pohjalevyn hienosäätäminen, asteroidin maalaaminen ja sen kiinnittäminen tukirangan kanssa pohjalevyyn. Kyllä kyllä, nyt on hyvä fiilis tästä prokkiksesta!

Pohjaasilppuil

Otin itseäni niskasta kiinni tuossa yksi iltapäivä ja leikkelin enempivähempi heksanmuotoisen palikan tuosta sinisestä laatasta. Ei ollut ihan niin helppoa kuin kuvittelin, on aika tiheää putua tuo finnfoami. Pääasia, ettei se hajoa läheskään yhtä innokkaasti kuin normaali styroksi.

Paksuakin tuo on kaiken muun mittakaavassa, joten leikkasin sitten kolmasosan irti siitä, tarkoituksellisen epämääräisellä horisontaalisuunnalla. Pienellä epämääräisyydellä oli tarkoitus saada vähän luonnollisempaa fiilistä koko tekeleeseen, vaikkei se vielä tässä vaiheessa kovin ihmeelliseltä näytä:

Seivästin ohuen pulikkani esimerkkipalaan (se mdf-kalikka, josta oli vedetty metallipiuha läpi) kiinni ja suihkin pohjamaalia pintaan. Vähän tuota joutuu korjailemaan, kun parvekkeella näkee taas/vielä jotain ilman, että arpoo olohuoneen ikkunasta kajastavan valon kanssa. On se etenevä kevät hieno asia.

Seuraavaksi meinasin, kun maaliosuus on vihdoin kunnossa, sutia ohennetut erikeepperit pintaan ja uittaa koko roskan hiekassa. Ajattelin että tuon kun vielä vetelee uusiksi tuolla pohjaspraylla niin aika avaruudellinenhan siitä tulee. Jos tulee. Ellei kokonaisuus ole sitten ihan liian harmaa, kun pohja olisi harmaa ja Keisarillinen X-Wingi metallinharmaa. Sen näkee kokeilemalla ja maalia voi aina lätkiä lisää jos moiseen on tarvetta.

Uutta matskua X-Wingin alle

Kysyinpä tuossa yhdeltä enemmän mallailleelta tutulta, että mikä mieltä on miettimistäni pohjaratkaisuista. Alustaksi mietin, että tuollainen salsapurkin kansi voisi toimia ihan mainiosti, olisi sopivan kokoinen ja kaikkea. Siihen sitten jostain styroksimaisesta säätäisi jonkun asteroidipinnan (tuollaista pakkaushöttöä kun lämmittäisi vaikka tuikkukynttilän päällä, saisi pehmennettyä ehkä mukavasti ilman vakavia sulamis- tai palamisongelmia) ja jollain putkella (topsipuikko?) jonka sisään menevällä metallilangalla tukipulikka. Mutta kun sellaisen kanssa pitäisi porata reikiä mallin pohjaan eikä se oikein kutkuta.

Sain vastauksen suunnilleen näin: "Mulla vois olla töissä finnfoamia joka on vähän niinku styroksia mutta tiiviimpää ja mukavampaa muokata, pohjaks ehkä MDF-levyä ja vahvempaa rautapiuhaa taivuteltavaks niin ei tarttis porailla, sopiiko jos käyn vaikka perjantaina?". Tokihan se sopi. Tämä muutaman minuutin visiitti kesti sitten pitkälti toista tuntia, kun meillä molemmilla näkyy olevan tapana jäädä suusta kiinni. Tuollaisia Tapsa toi mukanaan:

Laatta vaaleansinertävää finnfoamia, valikoima noita mdf-lättyjä siisteillä reunoilla ja kieppi vahvanoloista metallipiuhaa. Piuhasta pitäisi sitten arpoa jonkunlainen kieppi, johon tuon X-Wingin voisi istuttaa (C-mallinen haarukkaote moottorien & siipien välistä siten, että toinen haara palaa takaisin) ja kääntää alas, ff:n ja pohjan läpi. Pahin ongelma tuossakin on varmaan asteroidin pinnan arpominen niin, ettei näytä väkinäiseltä. Kohtahan se taas kerran nähdään, miten mistiin meni.

Meinasin kyllä pitää pienen paussin rakentelussa mutta toisaalta, tuossa noita kyhättäviä olisi ja Model Expoonkin on enää vajaa 2kk aikaa niin pitäähän tuo joskus tehdäkin. Samalla jonon seuraava vaunu supattaa jo pyödän alta, että "rakenna minut, raaakeeennnaaa miinuuuuut"... Auf deutsch, natürlich.

Jospa menen mättämään Fallouttia niin loppuu moinen huutelu ainakin hetkeksi.

War. War never changes.

Kuten tuo blogotuksen otsikkokin on sanovinaan, olen ounastellut mutisevani muustakin kuin vain pienoismalleista. Syynä siihen on toki ykkösenä se, etten minä ehdi ja kykene aina rakentelemaan tai maalailemaan. Toisena syynä luonnollisesti se, että pelailu on toinen isohko harrastukseni (huvikseenkoodailu on valitettavasti jäänyt vähälle, mutta kyllä minä sitäkin...). Hyvin nämä sopivat yhteen, molempia kun sopii harrastaa erilaisessa mielentilassa, säässä ja aikataulussa: vartissa ehtii ehkä mallata vähän muttei sellaista aikaa varten voi mitään Civilization IV:tä startata - tai puoleen tuntiin ei saa maalattua jotain oleellista, mutta kyllä siinä nipun Crimson Lancen pellejä tuhoaa. Samoin kuin aina ei vaan nappaa pelata/rakentaa/jotain, vaihtoehdot ovat siis silkkaa voittoa.

Joku Falloutin läpimättäminenkin on minun tyylilläni yksi iso ja pitkäkestoinen projekti, sopii siis loistavasti otsikon alle ;) Anyway, jospa tapani mukaan alustan lyhyttä tarinaa pitkällä taustakitinällä.

Ennen kuin pääsen pidemmälle, varoitan spoilereista jo nyt.

En jemmaile juonimietteitä tai muitakaan, typottelen perinteisesti mitä mieleeni juolahtaa. Tekstiä tulee aikalailla roimasti ja valtaosa on yleistä mekastusta, veikkaan vähän, että "laatuni" notkahtaa aika roimasti tämän postauksen jollei sitten kaikkien muidenkin peliaiheisten kohdalla.

Fallout-sarjasta olen naputellut kakkosen läpi erinäisiä riemukkaita kertoja, kolmosen puolitoista ja nyt työn alla olevan New Vegasin kohdalla en tiedä missä menen, mutta siitä kohta enemmän. Ykkösfalloutti on jäänyt kokematta kun ei ole tullut vastaan, Tacticsia en saanut koskaan lainaan ja BoS taas oli vain boksille niin se jäi lyhyeen testirupeamaan kaverin luona.

Bethesdan kolmosfalloutti oli kyllä jotain, mitä odotin suurella uteliaisuudella: miten loistava vuoropohjainen (taistelun osalta) roolipelailu kääntyy muodikkaaksi reaaliaikakolmedeekohellukseksi. Räimintää palautti vuoropohjaisille juurille VATS, jossa sai entiseen malliin tähtäillä vihuja erinäisiin ruumiinosiin erinäköisillä osumaprosenteilla, jollei FPS-moodi sopinut tilanteeseen (vihujen käsikranaatteja on hippasen helpompi napsia ilmasta VATSissa kuin reaaliajassa). F2:sta suosikkini eli silmät ja jalkoväli oli pudotettu pois, silmien puuttuminen tähtäyslistalta harmitti ihan vietävästi. Mutta sitäkin enemmän harmitti, kun huomasin, että jos paukkurautojen asemesta olikin harrastamassa väkivaltaa astaloiden tai nyrkkiensä kanssa, eri tähdättäviä osumakohtia ei enää ollut lainkaan! Huutava vääryys. Mitä muka tekee piikikkäillä nyrkkiraudoilla, jollei niillä saa puhkoa vihujen silmiä? Tai hakata sledgehammerilla niiltä polvia irti? Tuohon suunnattomaan puutteeseen ei vielä tietääkseni ole modia tarjolla, mutta ehkä joskus. Minun skilleilläni ei ole myöskään löytynyt aseettoman taisteluun vaihtoehtoja lyönneille/potkuille, niin kuin Fallout 2:ssa.

Modeista kun on puhe niin nämä tuoreet Falloutithan ovat muuten aikalailla mukavan karskeja asenteeltaan, niinkuin muistelisin kakkososankin olleen. Kiroillaan, tupakoidaan ja juodaan viinaksia (+1 charisma, -1 perception ja mitä noista nyt tulikaan) sekä pistetään jengiä kappaleiksi minkä ehditään, jos ovat ruvenneet soittamaan suutaan (tai jos pelaaja aukoo päätään väärille jannuille). Niin ja huumeita voi myös vetää, jos moisen kokee tarpeelliseksi tai haluaa kokeilla narkin elämää vieroitusoireiden varjossa. Niin tai sitten voi liittyä orjuuttajiin, kohtuusynkkä ammatinvalinta sekin.
Itsehän jäin kerran Fallout 2:ssa koukkuun Nuka-Colaan... Taisteluhuumeista saa jotain bonuksia ja muuta kivaa, mutta ne vieroitusoireet (eli niiden pelko) ovat ainakin saaneet minut poissa niistä. Jostain syystä kaikki tämä on ollut ystävillemme Australiassa ihan ok, mutta morfiinin käyttö lääkkeenä oli niille kestämätöntä ja meinasivat käytännössä kieltää koko pelin maassaan. Tämän takia morfiini nimettiin uusiksi: Med-X. Naurettavaa, molemmat pelit olen modannut heti ekana "Med-X to Morphine"-pulikalla, enkä silti ole muuttunut morfi- tai muuksikaan nistiksi pelissä tai tosimaailmassa. Vieläkään.

Niin, olihan näissä uusissa yksi itsesensuuriefektikin, joka vähän ihmetyttää ainakin minua. Vanhassa kunnon Fallout 2:ssa riekuin joskus Denissä (jos muistan oikein ja Arroyon jälkeen paikat tulevat vastaan järjestyksessä Klamath, Modoc, Den) ja siellä on lauma ipanoita, jotka taskuvarastelevat innokkaasti. Kerranpa yksi vei valuuttaa taskuistani, pistin sitten lyöden äpärää sledgehammerilla naamaan. Kerrastahan se kuoli ja raato liukui toiseen päähän karttaa. Otin korkkini takaisin ja jatkoin matkaani Modocin suuntaan. Siellä jengi oli yllättävän vihaista, ihmettelin miksi kaikkien puheet olivat vihollisenpunaisella ja kovin synkänsävyiset. Joku kävi sitten kimppuunkin ja tilanteen eskaloiduttua silmittömäksi räiskinnäksi karkasin kun en vielä noin alkuvaiheessa ollut kykeneväinen koko kylän vastarinnattomaan puhdistamiseen... statsiruudusta kurkin jotain selitystä aiemmin niin neutraalien kyläläisten yllättävään kiehumiseen ja huomasin "Child killer"-perkin. Totesin, ettei tuo ollut alkuunkaan hyvä idea ja palsin pari tallennusta taaksepäin ja käyttäydyin vastedes ihmisiksi ainakin lasten kanssa. Tai no, jos niiden taskuun laittaa sytytettyä dynamiittia tai C4:sta, kuolevat ne pois mutta siitä ei saa itselleen pahinta mahdollista karmaa :P

Omista syistään Bethesdan väki päätti, ettei heidän peleissään moinen saa olla mahdollista (ja näissä peleissä lapset ovat ihan yhtä raivostuttavia kuin elokuvissakin). Tietysti protestimielessä hain aikanaan Fallout 3:een childkiller-modin, vaikken sitäkään käyttänyt kuin testatakseni, että toimii. Hassusti, jos lapsien rei'ittäminen olisi ollut alunperinkin mahdollista, olisin välttänyt sitä kuin ruttoa vanhojen muistojen pelottamana, mutta nyt kun se pitää erikseen viritellä mahdolliseksi niin... Noh.

Vaan joskohan pääsisin aiheeseen vähitellen?

---

Sain siis Fallout New Vegasin joululahjuksena espanjalaisen perinteen mukaisesti eli loppiaisena. Tässä on hurahtanut kohta kaksi kuukautta, mikä merkitsee Steamin laskurin mukaan rapeaa 35 pelituntia. Minä kun pelailen nykyään sellaisissa ~30min - ~2h -spurteissa niin onhan noita sessioita kertynyt, eikä tuota ole joka päivä hutkittu vaan silloin kun on kutkuttanut.

Väittäisin, että olen vasta pääjuonen alussa. Tai no, eihän sitä ole alkua pidemmälle vielä selviteltykään. Alussa selviää, että olit platinaista pelimerkkiä roudaamaan palkattu kuriiri kun joku epeli otti ja töräytti aivosi pellolle ja vei pelimerkin mennessään. Ampuja oli ilmiselvästi toistaitoinen tai pelihahmo onnekas kun selvisi hengissä. Ensimmäisenä tehtävänä onkin löytää ampuja ja hommata platinachippi takaisin. Yhden tai peräti kahden pikkutehtävän ("Puhu tuolla noille") selviää, että joku Benny se syypää on ja Bennyhän majailee Vegasin Stripillä. Sinne taas ei ihan tuosta vaan päästä. Suorin reitti kun on väärällään Deathclaweja ja kaukaa kiertäessä tulee vastaan aimo pino sivutehtäviä. Noita on sitten suoritettu sitä mukaa kun niitä tulee vastaan, aina mielenkiintoisimpaan tai nopeimminsuoritettavaan välillä vaihtaen. Samalla kun tehtäviä tekee, karttakin täyttyy uusista markkereista ja vähän väliä joku tarjoaa lisää tekemistä. Kaikkea sekavaa tulee kyllä vastaan, perinteisistä "Hae heinä neulasuovasta ja vie se apteekkarille, jota tarvitset johonkin saadaksesi jotain ja kun sen vie erakolle, saat karkkia ja 100expiä" -tehtävistä aina "Kerää kasaan jengi ja suojele kylää vankikarkureilta"-kuvioihin, "Selvitä, kuka myi vaimoni orjaksi niin ammun sitä päähän" ja "Värvää satunnainen cowboy-ghouli tekemään 'escort'-hommia baarilleni"-hienouksiin sekä ihan rehelliseen palkkasoturointiin.

Kaikkea tätä sählätessä ja sinne sun tänne juostessa olen saanut nostettua äijänretaleeni jo melkein tasolle 22 (tasokatto on 35) ja nyt vasta uskalsin mennä riehumaan Deathclawien kanssa louhokselle, joka on ärsyttävästi aloituspaikan ja the Stripin välissä. Tähän mennessä yritykseni kun ovat kaatuneet siihen, että raajani on revitty irti ja kaveriparkani syöty alle minuutissa. Nytkin jouduin keikkumaan jyrkänteiden laidoilla, jotta möröt eivät tajunneet kiivetä niskaan ihan joka kerta. Siltikin yrityksiä kerääntyi parikymmentä, kun noita pahuksia oli hyvin monta ja meitä ei. Yhdessäkin kohdassa keksin, että koska tuo Deathclaw Alpha Male juoksee aina samaa reittiä kimppuun, heitänpä kaikki miinani (38) kasaan samaan paikkaan. Onnistuihan se, mörön jalka rampautui mutta silti sen tuhoamiseen meni ihan naurettavasti aikaa ja ammuksia - kolmelta hahmolta. Mikä on tietysti oikein, minusta on vain hienoa, että pelissä on paikkoja joihin ei kannata mennä jos haluaa pysyä terveenä - ja jos menee niin omalla vastuullaan sittenkin. Alkupelin pikkupistooleilla, rengasraudoilla ja nahkatakkiin pukeutuneena tuolla ei ole mitään jakoa. Nyt, Combat Armorissa, erisorttisilla kivääreillä, laserpyssyillä ja räjähteillä oli ihan tarpeeksi vaikeaa. Oikein.

Vegasin aavikolla näyttää tässä vaiheessa olevan pari pääpukaria mittelemässä voimiaan: Fallout 2:sta tuttu New California Republic (NCR) ja tuore tuttavuus Caesar's Legion. NCR on levittäytynyt (ohuesti) alueelle kaukaa Kaliforniasta ja Caesarin Legioona on kohtuubrutaali, ilmeisesti orjakauppaan vakaasti pohjautuva porukka. Jossain välissä ne rupesivat nuiviksi ja neutraalin suhtautumisen sijasta rupesivat uimaan liiveihin, olin kai liian hyvissä väleissä NCR:n paikallisen osaston kanssa. En ole vielä päättänyt, kumman kanssa pitäisi kaveerata (jos sitä saa edes valita itse): NCR on vähän öykkärimäisen oloinen (F2:ssakin olivat aika penseää väkeä) ja ainakin kun Legioonalaisten edustajan kanssa juttelee, heidän oma ideansa on hupaisa. Saas nähdä, mikä on fiilis kun homma etenee ja taustat selviävät lisää. Tuoreimpina käänteinä sekä NCR:n että Legioonan edustajat lupasivat, että "mahdolliset rikkeeni heitä kohtaan unohdetaan, tule juttelemaan kanssamme yhteistyöstä". NCR:n hemmon kanssa juttelin jo kun oli hollilla, mutta Caesarin luo pitää vähän matkatakin, kaipa minä noille kartan kaakkoiskulmille kohta päädyn uudelleen.

Tai sitten jään Mr. Housen kanssa kaveeraamaan, nautin raskaasti aseistautuneiden robottien tarjoamasta suojelusta ja tuhlaan erisorttiset valuuttani Vegasin kasinoissa. Niin ja Bennynhän minä kyllä löysin, uhkas.. taivuttelin pitämään pientä palaveria ja pieksin veriseksi muhjuksi piikikkäillä nyrkkiraudoillani. Koettihan se puhua minut johonkin huijaukseen mukaan ja lupasi tarjota tehtäviä, mutta kosto on suloista, enkä halunnut että kasinolle salakuljettamani kättäpidemmät olisivat jääneet ihan turhiksi. Ehkä jossain toisessa elämässä sitten.

Fallout New Vegasissa on muuten ensimmäistä kertaa käynyt niin, että olen ihan tosissani kehittänyt puhetaitojani, niistä kun on jopa hyötyä. Aiemmissa olen lähinnä ostanut (ja varastanut capsini takaisin, tietenkin) tai polttanut tahtoni läpi, tämä on ihan jännää vaihtelua. Olen aina, varsinkin Fallout 2:ssa, kyhännyt hahmostani kickboxer-varkaan (unarmed + small guns + pickpocket), nyt menossa on joku Han Solo -henkinen suunsoittaja (guns + melee weapons + speech), joskin tuon meleen tilalla pitäisi siinä tapauksessa olla ehkä jotain muuta, survival kenties, mutta tarpeeksi lähelle menee kumminkin.

Taidan silti lopettaa tähän ja jatkan toiste, ei tällaista loputonta mekastusta jaksa kukaan lukea muutenkaan :P