Väänsin minä sen vahingossa jo läpikin vaikka laskuri heilui vasta 65 tunnissa. Eihän tuo ole tarpeeksi, Fallout 3:eenkin sain sen 103 tuntia tärvättyä. Selitys tuohon kyllä löytyy, mutta sitä ennen:
Spoilerivaroitus!
Noinikään, älä lue jos et halua tietää enempiä tapahtumista tmv. Olen varoittanut ;)
Edellisen postauksen ja noin kolmenkymmenen lisätunnin jälkeen olin seikkaillut ympäri alueita, tehnyt satunnaisia vastaantulleita tehtäviä ja kylmännyt ihan jäätävän määrän pahiksia. Välillä sivullisia ja hyviksiäkin, mutta aina roiskuu kun rapataan, eikös vain?
Tasonousutkin iskivät aina varkain ja ennen kuin huomasinkaan, katto kolahti vastaan (tasolla 30) eikä siitä eteenpäin enää voi edetä. Ilmeisesti ensimmäinen DLC nostaa sen 35:een mutten minä vielä ole noita harkinnut. Eipä sillä, että noilla tasoilla mitään sen ihmeempää merkitystä olisi mutta kun on kivaa kuulla expankolahdusäänet ja tasonnousukilahdus, boostailla äijän taitoja siellä sun täällä niin että hommat sujuvat paremmin (tai joitain tehtäviä pystyy ylipäätään suorittamaan). Nappasin tuossa viimeiseksi perkikseni Explorerin niin sain kartalle kaikki näkemisen arvoiset paikat ja kylläpä niitäkin oli...
Kävin yhden BoS:n tehtävän merkeissä palloilemassa muutamassa Vaultissa ja yhdessä olikin asumassa lauma Fiendejä, psykoottisia narkkareita. Väitin niille olevani huumekuriiri ja sain käppäillä eestaas rauhassa ja vohkia kaikkea kivaa (ensi kerralla panostan enemmän sneakkiin niin taskuvarastelu onnistuu paremmin). Niiden pomokin löytyi muttei sillä ollut mitään järkevää asiaa, niin jatkoin seikkailua. Löysin sitten nipun vankeja ja yhden haavoittuneen Rangerin, joka oli salamurhakeikalla. Jalkapuolesta ollut mihinkään joten patistin pojun matkoihinsa ja lupasin hoitaa moottoriturvan itse pois päiviltä. Levittelin sitten miinoja sinne tänne ja panin haisemaan. Taisin olla vähän liian korkealla tasolla noihin pahiksiin nähden kun Vaultillinen raidereita ei ollut sen isompi ongelma, tai sitten olin aina niin hyvin jemmassa, että reilusti yli puolet tippuivat sneaky criticaleilla otsaan. Emt, pääasia, että homma hoitui silti ja vapauttamani vangit pääsivät esteettä ulos.
Pääjehua piti sentään töräyttää pari kertaa otsalohkoon ennen kuin äijä otti ja kuoli. Mutta kun katsoin, mitä jäänteistä löytyi, suuni meni kyllä niin messingille, ettei mitään mieltä. Äijällä oli moottorisaha! "A chainsaw! Find some meat!" välähti sairaassa mielessäni ja lähdin huitomaan. Moottorisahat ovat hieeeeeenoja asioita 8)
Jatkoin seikkailemista ympäri karttaa ja koetin käydä katsomassa kaikki aiemmin vastaantulemattomat paikat reitin varrella niin, ettei tarvitsisi ihan omituisesti palloilla ympäri karttaa kaiken satunnaisen perässä vaan niin, että touhussa olisi jotain järkeäkin. Erehdyin jonkun voima-aseman luo ja NCR:n hallussahan se oli. Joku huuteli ohikävellessäni, ettei valvomoon saa mennä. Hyvä hyvä, en mene. Hiippailin sitten ekasta ovesta sisään enkä tajunnut, että se oli hudissa punaisena. Sisäänpäästyäni nukkuvat NCR:n pellet hyppäsivät pystyyn, huutelivat hävyttömiä ja joku rupesi omaksi virheekseen ampumaan. Eihän sellaista voi suvaita joten nappasin itse kättä pidempää esiin ja ryhmässä (minä, ED-E ja Cass) niputimme riehujat. Kurkin huoneen äkkiä läpi, ei siellä mitään ollut, joten päätin karistaa paikan pölyt jaloistani.
Pihalla olleet jannut tykkäsivät jostain syystä kyttyrää ja rupesivat nekin ampumaan meitä. Ennen kuin itse ehdin kissaa sanoa, puolet vartijoista oli savuavana hiilikasana maassa ja loput hetkeä myöhemmin. Itse aloittivat!
Olin silti ihan tyytyväinen siihen, että minä en ollut syypää tappeluun kun en aloittanut pahistelua niin en menettänyt kohtuuhyvää sosiaalista asemaani NCR:n mielessä. Vaan sitten muuntamon takana ollut troopperitar hyppäsi esiin ja sai Cass'n haulikosta naamaansa ja ruudulle pomppasi "NCR infamy gained". Perkele. No, eivät ne sentään vielä inhonneet minua, kunhan suhtautuivat hämmentyneesti.
Tuosta sain sitten pontta kauanmuhineelle idealleni käydä Caesaria moikkaamassa, ei siitä enää pahasti haittaakaan kai voinut olla.
Rupattelin ukon kanssa tuokion, sain muutaman tehtävän, joista yksi oli Caesarin päämajan kellarissa piipahtaminen. Olin minä sen jo aiemmin saanut Yes Manilta, joka majaili edesmenneen Bennyn huoneessa. Siltä minä sain idean pistää herra House päiviltä ja asettua itse New Vegasin pomoksi. Caesar halusi, että menen kellariin ja tuhoan kaiken.
Menin, löysin Housen telepäätteen ja pienen juttutuokion päätteeksi päätin muka tehdä Housen mielen mukaan. Aktivoin siinä ohimennen vihaisen näköisen Securitron-armeijan ja meteli vakuutti Caesarin siitä, että maan alla oli räjähdellyt. No, mitä et tiedä, se ei vahingoita sinua...
Tämä on hyvä kohta pistää tarina paussille, muuten tulee nälkävuottakin pidempi postaus, eikä niitä jaksa kukaan lukea. Harmittavaisesti en ehtinyt ottaa jatkosta kuvia. Ehkä napsin muutaman täytteeksi seuraavaa postausta varten.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti