Yksinkertainen on kaunista
Viilailin rungonpalojen liitoskohtia, kun mallin muotoon tuli omituisia lisäkulmia, jotka eivät siihen kuulu. En tohtinut vetää överiksi hiomista siinä pelossa, että pilaisin koko tekeleen. Pienikin parannus oli mietteissäni oleellisempi ja arvokkaampi kuin mahdollisesti pipariksi mennyt täydellisyydentavoittelu. Kas kummaa.
Samalla tohinalla läiskin moottorien ilmanottoaukkojen päät paikoilleen. Erinäköisten siivekkeiden ja siipien liimaamista mietin myös, mutten ollut ihan varma, missä järjestyksessä tuo kone olisi järkevintä kasata. Ehkä laskutelineiden luukut ensin ja siivet vasta sitten? Kenties.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti