Loikkien sotaan

Paljon ja äkkiä

Innostuin taas tuhraamaan vähän enemmän aikaa projektini parissa. Koetan silti saada selitettyä lyhyesti, mitä tuli tehtyä. Jospa tämä tuotos saataisiin vaikka valmiiksi ihan lähiaikoina? Aika näyttää, taas kerran.

Sodankäynnin jalo taito

Kun koneen itsensä maalikuvio oli mielestäni aikalailla siinä, jäljelle jäi tuo kauan odotellut paukkurautapuoli. Googlettelin vempainten kuvia ihan esimerkkejä etsiäkseni.

• R-60 -ohjukset saivat morsiomaisen valkoisen pinnan punaisilla kärjillä.
• S-25 OFM -yksittäispakatut raketit kovempia maaleja vastaan päätin jättää osittain sinisiksi (pääosa tuosta suojatuubista) ja kärjen maalasin tummanharmaaksi, myöhemmällä Badab Black -litkutuksella.
• UB-32M-57 -rakettikasetit maalasin tummanharmaiksi ja litkutin kärjet nekin Badab Blackilla.

Kaiken vihdoin kuivuttua asettelin romut kiskoihinsa ja ripustimiinsa. Joskus aikaisemmin olin päättänyt, että rynnäkkökoneeni ilmaitsepuolustusohjukset tulevat sisimpiin slotteihin, raskaat raketit keskelle (oletettavasti ehkä vähän parempaa osumatarkkuutta tuomaan) ja kylvä kuolemaa -rakettikasetit taas uloimpiin niin, että hajontaa ja osumapinta-alaa ainakin riittäisi.

 Näin minä sen näin fiksuimpana tai ehkä ainakin käytännöllisimpänä. Joku paremmin tietävä saa tosiaan tulla nauramaan ja osoittelemaan sormella, jollen jo aiemmin antanut lupaa.

Alusta

Mitäs sitten kun kone on valmis ja kaikkea? Taannoisen Keisarillisen T-65 -hävittäjäprotoprojektini aikaan sain haltuuni muutaman mfd-levyn ja ajattelin, että kun kerran rupean näin erikoisesti poikkeamaan tavoistani, voisin samalla vaivalla pistää koko roskan alustalle.
Ideanihan sain  jo aikoja sitten, en sitten tohtinut kehuskella sillä vielä. Ajatus on simppeli: neukkukone seisoo enempivähempi kaltoinkohdellulla betonisella laatastolla jossain päin silloista Neuvostoliittoa. Mielikuvani on lähtöisin Operation Flashpointista, mutta löysin tosimaailmasta (Virosta) napatun kuvan, joka näyttää sen muillekin:

Näinpä siis. Sopivankokoinen levy pöydälle ja tuota millin paksuista polystyreenilevyä päälle. Tietysti olisi ollut ihan liian tylsää (ja helppoa & vaivatonta) vetää laatat suoriin kulmiin tuohon pohjalle. Ehei! Epämääräiseen kulmaanhan ne laitettaisiin oman koordinaatistonsa mukaisesti ja kone sitten seisoo käytännön syistä pohjalevyn mukaisesti laatoilla.

Ensin päälaatta eli isoin ja kokonaisin palikka, joka määritteli koko lopputekeleen asettelun. Ylimääräiset palikat siivutettiin tietysti mäkeen.

Loput levyt aseteltiin tietysti keskusläpyskän perusteella. Kuvassa yläoikealla oleva palikka ei jäänyt katkaisematta, kunhan testailin asettelua ja mahdollisesti levyjen väliin jätettäviä rakoja.

Tietysti kone piti koesovittaa paikalleen. Ehkä jotakuta kismittää se, että kone vuotaa pohjan yli, mutta minua ei. Tämä oli ihan oletettua jo alunperin. Pääpaino kun ei ole tuolla alustalla, vaan koneella itsellään.

Levyt kiusattuna, kiinniliimattuna paikoillaan. Koristeena junaväen materiaaleista (Woodland Scenics) tuttu harmaa ballast-putu on ripoteltu puuliiman päälle sellaisiin paikkoihin, joissa levyjen välinen rako on ollut suurempi. Kun tämä viritelmä on maalattu kuntoon, lisään sinnetänne jotain epämääräistä ruohotupsua ja muuta vastaavaa. Tämä kenttä ei ole ollut siinä parhaassa kunnossa enää vuosiin, mutta väliäkö sillä kun kone lentää ja pommit räjähtävät entiseen malliin...