Taiteelliset vapaudet
Edellispostauksen kommenteissa ilmeni riemukkaasti, että harkitsemani värimaailma ei olisi ainakaan ihan perusteeton. Neukuista kun oli puhe, vanha sanonta "suuri maa, suuret toleranssit" oli aina osuva. Päätin käyttää hyväkseni näitä pahamaineisia taiteilijan vapauksia ja yksinkertaisesti käyttää maalivarastossani jo olevia värejä sen sijaan, että olisin päätä pahkaa rynnännyt hovihankkijalleni taas uusia maaleja ostamaan. Tämä lähestymistapa nopeutti toimintaa, koska en minä edes tiedä, koska olisin ehtinyt mukavasti ostoksille muutenkaan...Suihkis
Ohjaamon kuomun maskattuani otin ja roiskin Dunkelgelbiä (kyllä) ympäri konetta. Erityishuomiota kiinnitin viimeksi ylimääräistä sinistä saaneisiin nokan osiin. Jostain syystä oudot varjot eivät sopineet suunnitelmiini.
Maalin kuivuttua ruuttasin jotenkin sopivanoloiset muodonhajotusrunnut vihreällä pitkin runkoa ja eritoten siivenkärkiä. Sivuvakaajien kanssa muistin vieläpä suojata muuta konetta ylimeneviltä roiskeilta ylimääräisellä muovilirpakkeella (olin jo viittä vaille sohottamassa, kunnes hoksasin orastavan vaarantavan virheen toimintamallissani).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti