Kun maali kuivuu

Vedin eilisiltana uudet maskit niihin paikkoihin, joita olin aikeissa paikkamaalata. Näin kävi ilmeisesti vain vasemmalle puoliskolle. Muistaakseni aloitin juuri siltä puolelta, joten selitys lienee juuri se.

Vihreyden lisääntyminen on kevään merkki

Yllättävästi otin badgerin kauniiseen käteen jo iltapäivästä ja korjasin erheeni parhaan taitoni mukaan. Samalla vaivalla maalasin myös aiemmin välistä jääneet tykkien vihreät (tai harmaat, mutta kuviota katsellessa nuo olisivat sopivimmin vihreät) maalipinnat. Valurangassa vielä kiinni roikkuvat potkurinpalat sudin nekin vihreiksi ja jatkan sitten niiden parissa kun kaikki muu on kutakuinkin kunnossa.

Siinäkö se?

Melkein. Jotain pieniä kohtia pitää varmaan vielä sutia kuntoon käsin. Viimeisenä maalittomana linnakkeena jäljellä on ohjaamon kuomu. En muuten ole vieläkään löytänyt puuttuvaa palikkaa.

Nyt pitää vain odottaa, että maali kuivuu. Kaiken varalta taidan jättää teippien irtiraastamisen, ihan suosiolla, huomiselle.

Muuten hyvä, mutta..

Kuten uhosin, räimin seuraavaksi koneen avoimille yläpinnoille tummanharmaan maalin (VMA 71.056 Panzer Dk Grey) ja koneen alapinnoille vaaleanharmaan (VMA 71.103 Grey RLM 84) maalin. Revin teipit irti seuraavana päivänä ja voi, mitä näinkään!

Lievä takaisku

Kuvio oli mielestäni oikein onnistunut ja tyylikäs. Olin oikein hyvilläni.
Alunperin vähän turhan kevyesti maalattu vihreä (VMA 71.104 Green RLM62) oli revennyt irti vasemman siiven tyven kohdilta. Mietin, että aiemmin siinä olleen huonon maalarinteipin liimasta oli jäänyt jotain jämiä päälle tai jotain.

Mietin pikaisesti vaihtoehtojani. Joko vedän uudet teipit sinne tänne ja vedän uuden vihreän kerroksen ympäri konetta tai sitten koetan tehdä tuosta "puhkikuluneen" näköisen. Jostain syystä jälkimmäinen ei houkuttele tällä kerralla kovinkaan, joten ehkä otan ja ruiskuttelen uuden vihreän kerroksen oleellisiin kohtiin.

Kuvio saattaa siis muuttua vähän tuon takia ja siellä täällä vihreän haaleus on ehkä turhankin haalea. Joissain kohdissa se on minusta oikein ok:n näköinen (luonnollisempi pinta), mutta jossain taas ei. Ehkä noidenkin kannalta olisi parempi ottaa kynäruisku kauniiseen käteen ja korjata sotkunsa.

Mahapuoli ei sentään ollut ongelmallinen. Maalasin kanuunapodit nekin ympäriinsä tällä samalla harmaalla. Maskaan niiden putkiosan ja ruimin yläetukalotin varmaan vihreällä muita korjauksia tehdessäni.

Sirpaleisen kuvion aloitus

Uusiksi

Revin ensi töikseni aiemmin kiinnittämäni teipinpätkät. Maalasin koneen pyrstön, runkoa ja siipiä vihreällä niin lavealla otteella, että kaikki oleelliset pinnat tuli maalattua. Tämän kuivuttua oli hyvä valita kuvion rajakohdat, joihin maskiteipit sopi vetää.

Teippikaaos jatkuu

Tärväsin eilisiltana puolisen tuntia teippien vetelyyn sinne tänne. Koska ajatuksenani oli maalata tarkahkosti, vain kohdepinnalle, en maskannut kaikkea vihreää pintaa, koska en ollut aikeissa hosua ympäriinsä. Luonnollisesti pienet pinnat peitin kokonaan vahinkojen varalta.
Jos vaikka saisin tänään alkuillasta räimittyä kakkosvärin koneen yläpinnoille ja runkoon, olisin vallan tyytyväinen. Sen jälkeen vaalea masu ja myöhemmin koristeet, kuten maatunnukset ja keltaiset raidat.

Hengitystä pidätellen

Myönnettäköön, olin lykännyt Stukan maalaamista juurikin tähän asti. Miksi? Koska en ollut varma siitä, että tuo Badgeri toimisi suoraan kiinni lyömällä. Olin suureksi yllätyksekseni (ja riemukseni) väärässä. Lisäjumitus ja -kaupankäynti ei ollut lainkaan tarpeen tässä vaiheessa.
Eli taas vaihteeksi saatiin huomata, että huolestun asioista ihan turhaan. Taas kerran.

Ensiyritys

Tuon vehkeen käyttö on tietenkin ihan erilaista kuin vanhan ja pohjamaalausjälki oli sen mukaista. Ehkä jo ensimmäisen oikean värin lisäämiskierros toimii paremmin. Ainoa tekosyyni on se, että vaaleanharmaan muovin ja vaaleanharmaan pohjamaalin kanssa on tiettyjä kontrastiongelmia. Luotan siihen, että tästä touhusta tulee kuitenkin vähitellen jotain. Harmi vaan, että koekaniinikseni päätyi juuri Stuka.

Ryhdyin vielä arpomaan naamiokuvion teippailuakin (tällä kerralla en ollut roimimassa ensin koko mallia yhdellä, maskata ja sitten toisella värillä) mutten ehtinyt kovin pitkälle. Ehkä teen tuonkin vielä toisin, nyt kun rupesin miettimään.

...mmmmmitä?

Ai niin. Kuomu. Olin saanut viimeisenkin maskipalan paikalleen ja olin kiinnittämässä sitä maalausta varten. Lips kuului sormistani ja etummainen osa putosi johonkin. Palikan kohtalo on edelleen epäselvä, vaikka miten sitä metsästin. Legendaarinen mattomörköhän on tuttu kaikille, minun työtilassani ei ole mattoa, pala ei ollut vajaan millimetrin fotoetsipala tai ruuvinkanta vaan hiton ohjaamon ikkuna! Luovuin toivosta ja siirryin yksiosaiseen kuomuun.

Tykkejä ja teippiä

Bordkanone BK 3,7

Tykkien kasaamisesta ei ole paljoa sanottavaa, sen verran yksinkertaiset nuo kuuden palan vehkeet olivat. Oleellisin ero edelliskierroksen mietteisiini on, että päädyin liimaamaan ripustimet tykkeihin kiinni sen sijaan, että olisin iskenyt ne siipiin. Ajattelin, että jos jokin osa on vakavasti vinossa, siipiinkiinnitysvaiheessa se on helpompaa kuin että siivissä jo olevat pulikat pitäisi saada maalauksen jälkeen sopimaan ihan eri asennossa / kulmassa paikkaansa hakeviin tykkipodeihin.

Teippikaaos

Sain vihdoin otettua itseäni niskasta kiinni ja kävin ohjaamokuomun kimppuun teipin kera. Vajaan kolmen vartin askartelun jälkeen olin saanut kolme neljästä osasta kutakuinkin kuntoon. Joudun varmaan vähän säätämään noita vielä, mutta pelkäsin tämän aliprojektin kestävän useampia tuskallisia tunteja, joten hyvinhän tässä on mennyt!

Siltä varalta, että teippailuni ei pidä tai lopputulos olisi muuten vaan kelvoton, yksiosainen suljettu kuomunpala on tallessa. Jos joudun pakittamaan siihen, sudin maalit siihen käsin - kolmatta koekappaletta kun ei ole käytettävissä. Luotan kyllä siihen, että tämä toimii mainiosti ja ettei teipinpätkien silppuilu millin, parin suikaleisiin ole ollut turhaa.