Hengitystä pidätellen

Myönnettäköön, olin lykännyt Stukan maalaamista juurikin tähän asti. Miksi? Koska en ollut varma siitä, että tuo Badgeri toimisi suoraan kiinni lyömällä. Olin suureksi yllätyksekseni (ja riemukseni) väärässä. Lisäjumitus ja -kaupankäynti ei ollut lainkaan tarpeen tässä vaiheessa.
Eli taas vaihteeksi saatiin huomata, että huolestun asioista ihan turhaan. Taas kerran.

Ensiyritys

Tuon vehkeen käyttö on tietenkin ihan erilaista kuin vanhan ja pohjamaalausjälki oli sen mukaista. Ehkä jo ensimmäisen oikean värin lisäämiskierros toimii paremmin. Ainoa tekosyyni on se, että vaaleanharmaan muovin ja vaaleanharmaan pohjamaalin kanssa on tiettyjä kontrastiongelmia. Luotan siihen, että tästä touhusta tulee kuitenkin vähitellen jotain. Harmi vaan, että koekaniinikseni päätyi juuri Stuka.

Ryhdyin vielä arpomaan naamiokuvion teippailuakin (tällä kerralla en ollut roimimassa ensin koko mallia yhdellä, maskata ja sitten toisella värillä) mutten ehtinyt kovin pitkälle. Ehkä teen tuonkin vielä toisin, nyt kun rupesin miettimään.

...mmmmmitä?

Ai niin. Kuomu. Olin saanut viimeisenkin maskipalan paikalleen ja olin kiinnittämässä sitä maalausta varten. Lips kuului sormistani ja etummainen osa putosi johonkin. Palikan kohtalo on edelleen epäselvä, vaikka miten sitä metsästin. Legendaarinen mattomörköhän on tuttu kaikille, minun työtilassani ei ole mattoa, pala ei ollut vajaan millimetrin fotoetsipala tai ruuvinkanta vaan hiton ohjaamon ikkuna! Luovuin toivosta ja siirryin yksiosaiseen kuomuun.