Factorio

v. 0.9.8

Se on pienestä kiinni

Jostain loppukeväisestä rss-feedistäni silmiini iski Factorion traileri. Ensimmäinen ajatukseni oli "kah, bittikarttaveljesten tyylinen ulkoasu, aika jees" ja siinä vaiheessa, kun juna liiskasi torakat, olin myyty. Otin sitten ihan huvin ja urheilun vuoksi osaa alfavaiheessa olevan tekeleen rahoitukseen vähän Minecraftmaisella "kai tästä saa hetken hupia"-idealla.

Tietenkään en ehtinyt kokeilla kympin peliä pitkään aikaan, kun kaikenlaista muuta oli vielä tehtävänä. Yhtenä kauniina alkuiltana tein kuitenkin vaarantavan virheen ja asensin 0.9.8:n. Varoitan muuten jo tässä vaiheessa: muutaman hassun tunnin perusteella tämä tekele on koukuttavaisehko, samalla tavalla kuin joku yllämainittu Minecraft.

Alkuihmettely

Ensin en ollut yhtään kärryillä koko touhusta, mutten suostunut kysymään heti ensimmäisen minuutin jälkeen googlelta, että miten tämä toimii. Perinteikkään surkean yrityksen ja naurettavan erehdyksen menetelmää noudattaen sainkin jotain fiksua aikaan. Pääosa kysymysmerkeistä ratkesi loppujen lopuksi näppäinkarttaa lunttaamalla.

Valtaosa pelaamisestani ennen vauhtiinpääsemistä käsitti lähinnä kartalla juoksentelusta (jotta saisin löydettyä edukkaimman paikan) ja pienehkön materiaalivaraston keräämisestä. Aika pian minulla oli pari poraa kaivamassa hiiltä, kuparia ja rautaa, pieni liukuhihnasto ja teollisuusrobotteja nakkelemassa romua puulaatikoihin hihnaston päässä. Kaikki nämä toimivat polttopuilla - myöhemmin siirryin hiileen, kunhan vain kykenin.

Edistystä ja sairaita tuotantoketjuja

Tietysti alku on hidas ja aikalailla käsityöntäyteinen, kun resursseja oli vähän ja kaikki oli tehtävä itse. Samoin hyödynnettävää kamaa on aika vähän, uutta on tietenkin tutkittava ensin labrassa. Hissukseen sain kasaan höyrykoneen ja sitä varten pari keitintä ja saatoin siirtyä sähkömainareihin. Keksin aika pian automatisoida raaka-aineiden sulattelun eli rakensin malmihihnan ympärille kaksi riviä uuneja, joihin robottikädet heittivät malmia ja toiset heittivät uunituoreet metallilevyt jatkohihnoille, joista ne taas heiteltiin säilöön.

Labrarottien hakattua päitään seiniin sain rakentaa kasauskoneita, jotka söivät raaka-aineita ja tekivät niistä ensimmäisen tason puolivalmisteita. Ja kun näitä ketjutti pari, saikin ulostulohihnalleen jo jotain niinkin monimutkaista kuin liukuhihnoja, piirilevyjä ja mm. näitä komponentteinaan käyttäviä sähkökäyttöisiä robottikäsiä. Oleellisinta tässä oli se, että aivan kaikkea ei tulisi jalostaa hyvin pitkälle, vaan muunlaiseen romuun olisi vielä esim. hammasrattaita. Kivaa touhua ja pähkäiltävää riitti ja riittää.

Nerokkaasti peli rakentaa kyllä lopputuotteen, vaikkei taskuissa olisi vaikkapa piirilevyjä: se rakentaa välituotteet automaagisesti kunhan perimmäisiä raaka-aineita on inventoituna tarpeeksi. Kaikkeen tähän tietysti uppoaa aikaa, joten automatisointi on senkin takia pop. Toisin sanoen, on nopeampaa napata laatikosta parikolme valmista komponenttia vaikkapa aurinkopaneelin rakentamiseksi kuin odottaa, että kaikki kuusi väliaskelta tehdään ensin alta pois.

Kehityskeskustelukeskukset

Labra söi tässä vaiheessa teknologiapuutani punaisia ja vihreitä tiedeputeleita (Science Pack) sekä aikaa. Niiden askartelu oli vaivalloista, koska niitä piti olla jatkuvasti tekemässä lisää (ja ne vaativat taskujen täydeltä välikomponentteja), joten askartelin linjastoni sellaiseksi, että kaksi automaattia rakensi niitä molempia ja syyti niitä sitten hihnalle, josta molemmat labrat sitten poimivat niitä tarpeen vaatiessa (loput taas lootaan talteen, etteivät hihnat täyty samantien ja pysäytä tuotantoa) - yllättäen homma tehostui kun kehitystyö ei tyssännyt aina parin minuutin välein pullojen loputtua. Tietysti halusin pian tuplata tutkimustyön tehokkuuden, joten jouduin tuplaamaan myös tiedepakettien rakennuskapasiteetin. Ja kun sille tielle lähdin, päivitin ykköstason rakentimet kakkostasolle (rakentelunopeus 0,5 -> 0,75)... Tämä ei lopu koskaan!

Liukuhihnatyön ihmeitä

Tietysti tämä oli homman jujukin, olin vaan itse tyytyväinen kun sain hyvän idean. Tätä kynäillessäni olin vasta saanut vaihdettua kiviuunit kakkostason teräsuuneihin, tarkoituksenani on tietysti siirtyä sähköuuneihin. Jo nyt kaivosten, robottien ja rakennusautomaattien syömä sähkö vei kolmen höyrykoneen tuotannon ja niidenkin pöllytys oli jo hilpeää. Aurinkopaneelit sain jo tutkittua, mutta niistä ei taas ole apua yöllä, joten jotain nätimpää tarttis varmaan keksiä. Atomienhalkomista odotellessa, siis.

Kaikenmaailman tilastofiileille ja muille friikeille myös tuotannostaan ja energiankulutuksestaan saa piirrätettyä käppyröitä. Kiehtovaa. Noista näkee myös, milloin tuotanto on notkahtanut sammuneen uunin /vast. takia, mutta sellaisen huomaamiseen voi mennä hyväkin aika. Optimoinnin paikka tässäkin, tämänhetkinen konfiguraationi ei tosin salli kaikkien uunien lataamista hihnoilta, mutta ehkä pienen uudelleenrakentamisen jälkeen...

Fossiilisia polttoaineita

Öljynjalostus tuntui vähintäänkin omituiselta, kunnes tajusin, että kun jalostamo kerran sylkee ulos kaikkia kolmea tuotetta samaan aikaan, ne pitää kaikki joko säilöä tai kuluttaa pois jalostusprosessin käynnissäpitämiseksi. Pelkän hiilivedyn käyttäminen kiinteän polttoaineen tekoon ei siis onnistunut suoraan yli kymmentä sekuntia kerrallaan. Pistin sitten yhden jalostamon pilkkomaan kahden lähteellisen edestä raakaöljyä ja sen taakse kolme kemiantehdasta tekemään kaikista tuotteista (hiilivedyt, kevyt ja raskas polttoöljy) kiinteää polttoainetta uuneilleni.

Tietysti tuokion kuluttua tuon valmistumisesta sain avattua muovituotannon, joten sitten piti rakentaa pari uutta pumppua, jalostamo ja linjat muovintekoon (sisään hiilivetyjä ja hiiliä, ulos muovipötköjä). Seuraavaksi olisi varmaan tutkittava ja sitten valmistettava mm. rikkihappoa ja räjähteitä.

Keksin laittaa vähäksi aikaa yhden rakennuslaitteen pykäämään minulle pelkkiä öljypumppuja (löysin 15 lähteen esiintymän). Alkuperäinen ideani siitä, että lähde tai pari tuottaa jalostamon kaipaaman öljyn, joka sitten jaetaan kolmelle tuotantolaitokselle / jalostamo ei oikein toiminut. Nyt rakensin siis mahtipumppaamon, välisäiliöitä ja kuljetusputken, jonka liitin kahdelle jalostamolle. Nyt öljyverkossa oli kaikkiaan parikymmentä lähdettä, joista vain ehkä neljä oli lähestulkoon ehtynyt.

Mietteet

Kai se nyt kävi selväksi: Factorio on kiehtova ja mielenkiintoinen peli. Ensipelini aloitin turvallisesti peaceful-tilassa, joten mörköjä ei tullut ainakaan vielä vastaan, vaan olen saanut rakennella ihan omissa oloissani ja koheltaa ihan miten lystää. Vaikeustason rukkaaminen tuo epäilemättä lisähupia ja -paniikkia mukaan. Jatkoa tähän rutinaan seuraa tai sitten ei.