Siirtymä maalausvaiheeseen

Sessioerhe

Aloitin purtilon pohjamaalaamisen kynäruiskulla yhtenä torstai-iltapäivänä. Noin puolen tunnin session aikana sain noin puolet mallista maalattua. Mitä enemmän mietin tuota touhua, sen typerämmältä se tuntui tuossa mittakaavassa, Badgerini peittoalalla. Kypsyttelin ideaa töissä noin viisi minuuttia ja lähdin kotiin koukaten Hobby Pointin kautta, spraypurkillinen Tamiyan valkoista mukanani.

Kyllä, päätin maksaa siitä hyvästä, että saan tuon pohjamaalattua nopeammin ja pienemmällä stressillä lopputuloksesta. Väliäkö sillä, että tuo ponneaine käryää ihan järkyttävästi ja että joutuisin hoitamaan räimimisen koleahkolla parvekkeella.

Kuvasta näkee kaiketi, ettei pinta ole täydellisen tasainen, mutta en pitänyt sitä ongelmana, sillä valtaosa mallista oli jo kertaalleen maalattu. Oikean maalipinnan idea on kansitaiteen perusteella tummanharmaa alaosa ja vaaleampi yläosa, ei muodonrikkomiskuviota tai muutakaan erikoista. Toki olen kuullut muutamankin kerran ehdotuksen "maalaa se keltaiseksi" ja mietin kyllä tuokion, josko Dunkelgelb olisi tarpeeksi riemukas idea. Taidan jättää idean vielä hyllylle ja pitäytyä tylsästi merisusiteemassa.

Teippi päälle, teippi pois

Kulutin aikamoisen ajan rungon teippailuun. Olin taas onnistunut järjestämään kulkemiseni niin, että minulla oli 40 minuuttia aikaa. Niistä 30 meni teippien kanssa, 10 jäi yhden harmaan (VMA 71050 Light Grey) maalikerroksen maalaamiseen ja siivoamiseen. Hoppu tappaa ja hosumalla ei tule kuin paha mieli, sanotaan.

Lopputulos oli kuitenkin minusta aika onnistunut. Tietenkin tuossa oli vielä korjattavaa yhdelle myöhemmälle fiksailusessiolle, mutta sitä nyt sattuu.

Seuraavana iltapäivänä viritin maskini uudelleen, mutta pelkän teipin asemesta käytin myös paperilirpakkeita (halpis-postitteja) leventämään suojattua aluetta ohiruiskimiselta. Ehkä patenttiviritelmäni jopa toimisikin.

Synkkien vesien hirviö

Tummanharmaaksi valitsin kahdesta käteenosuneesta toisen: tumman merenharmaan (VMA 71048 Dark Sea Grey). Ensimmäisessä maalaussessiossa aloitin maalaamalla keulan ja pyrstön ne kohdat, jotka olisivat oleelliset seuraavalla kierroksella kun maalaisin keskipohjan. Suihkuttelin maalia siis ääripäistä ja jatkoin vähitellen keskelle, jättäen pohjaosan tyystin rauhaan.

Jostain syystä maalin ollessa märkää se näytti peittävän paremmin, parin tunnin kuluttua katsoin uudelleen ja huomasin heikkoja alueita juuri niin kuin komentotornissakin. Eipä tuolla väliä, olin joka tapauksessa maalaamassa lisää. Oleellisinta oli saada malli aseteltua kuivumaan niin, että märkä keskipohja ei olisi kosketuksissa mihinkään, joten vekotin olisi tuettava ainakin toisesta ääripäästään.

Toinen pohjaosan maalaussessio söi aikalailla aikaa, mutta mielestäni lopputulos oli oikein mainio. Vallankin, kun sitä vertasi myöhemmin maalin kuivuttua korjaamattomaan puoleen.

Kolmannen maalauskierroksen jälkeen tämä osasto oli vihdoin valmis. Nerokkaasti otin kaikki tummanharmaat kuvat samalta puolelta myös kääntöpuolen maalaamisen jälkeen. Kyllä insinööri on nerokas!