Pettävä ulkonäkö
Oletin, että kaapelien veto olisi aika helppo rysäys. Paketin naru näytti sopivan jämäkältä, joskin valkoinen väri vähän hämmensi, mutta ajattelin pitäytyä pakkauksen omissa tarvikkeissa.Vaan olinpa taas väärässä. Turkasen naru rupesi purkautumaan kappaleiksi samantien, kun sen otti hyppysiinsä! Luulin ensin, että olin itse typerehtinyt, ja leikkasin käpälöimäni langanpään pois pienellä turvavaralla ja toivoin, ettei narua oltu budjetoitu millintarkasti. Ei, virhe ei tuntunut olevan minun, vaan itsetuhoutuminen jatkui samantien.
Perinteisistä "näin pujotetaan lanka neulansilmään"-kikoista huolimatta lanka ei mahtunut muovisen tangon reiästä läpi, joten kaiversin aukkoa suuremmaksi askarteluveitselläni poraten molemmilta puolilta. Näin toimien lanka meni ensimmäisestä tangosta läpi, joten kiroillen toistin saman vielä kahden muun tangon kanssa, langan temppuillessa aina vain enemmän. En silti tohtinut silputa enempää pois.
Pujottelua
Pinsettien ja kirosanojen voimin sain langanpään solmittua kiinni tornin alimpaan askelmaan. Koska en luottanut solmun pitävyyteen pätkääkään, turvauduin pikaliiman apuun. Sitten pyöräytin keulapäässä langan jotenkin lankkujen etupuolella sijaitsevien sylinterien ympäri, sidoin kiinni ja pikaliimasin tämänkin solmun.
Mittasin pikaisesti, miten lanka riittäisi toisen kaapelin vetämiseen. Sitä oli ihan riittävästi, joten en joutunut narumetsälle. Solmin loppunarun toisen pään tornin ylimpään askelmaan, sillä se ei olisi mitenkään mahtunut kiinni tornin huulessa olevaan rinkulaan, eikä tuota rinkulaa olisi voinut mitenkään kairata ehjänä auki niin, että näin paksu lanka olisi mahtunut siitä läpi.
Solmun varmistin taas pikaliimalla ja vetäisin lankani keulassa olevaan silmukkaan. Tämänkin solmun vahvistin pikaliimalla ja jätin jämälangan roikkumaan. Joko katkon tämän hännän kokonaan pois tai koetan tehdä näön vuoksi merihenkisiä lisäsolmuja. Tai sitten en.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti