4.11.2015

Maalia I

Lasit piiloon

Aloitin ohjaamolasin käpistelyn maalaamalla ensin pokat sisäpuolelta mustanharmaalla samalla istumalla, kun maalasin käsin myös ohjaamon sisukset samalla. Kun kuomu oli kuivahtanut, peitin sen muutamalla maskiteipinpätkällä ja silvoin ylimääräiset palaset pois (tässä vaiheessa oli hyödyllistä, että mustanharmaa paistoi vähän läpi, niin leikkely oli huomattavasti helpompaa).

Pienen kuivattelun jälkeen nappasin Citadelin seepianvärisen litkun (Citadel Shade: Seraphim Sepia) käsiini ja maalasin lasin sisäpinnan sillä. Ajatuksenani oli saada ovela sävytysefekti tuohon kuomuun, ei sentään kullanvärinen niin kuin jossain on nähty, mutta vähän siihen suuntaan. Litku ei tuntunut oikein tarttuvan tai näyttävän juuri miltään, joten en sitten jäänyt säätämään sen pidempään, vaan erikeepperöin sen kiinni runkoon (jos jotain tarvitsisi hienosäätää, tiesin saavani tuon raksautettua vaivatta auki ja irti). Ennen tätä muistin sentään liimata myös pilotin tähtäinlasin omalle paikalleen kojetaulun päälle.




Perusharmaa pohjaksi

Ajattelin, että paras lähestymistapa olisi maalata koko kone ensin yhdellä värillä ja käydä sitten vasta kaiken epämääräisen kimppuun. Kynäruiskuttelin siis ala- ja yläpuolen harmaaksi (VMA 71120 USAF Medium Grey). Tämän kuivuttua otin teipit esiin ja rupesin toteuttamaan yhtä näkemääni ehkä ihan siedettävää maalikuviota. Siinä siipien reunat olivat vaaleammat, terävähköreunaiset. Samoin nokkamokkula olisi tuota vaaleaa harmaata hassulla salmiakkireunalla. Koneen yläpinnalla taas olisi epämääräisen muotoinen selvästi tummempi harmaa kuvio.

Idean lähde
Päätin ottaa taiteellisia vapauksia ja jätin takasiivet omaan arvoonsa, enkä maskannut siipien takareunojakaan koko pituudeltaan. Otin siis ennemmin "johtoreunat"-tyyppisen lähestymistavan, koska se nyt tuntui omaan silmääni kivemmalta ratkaisulta kuin koko vekottimen ympäri vedettävä hassu ääriviivanauha.



Sivuvakaajien ovelien kulmien takia niiden maskaaminen oli yllättävän haastavaa. Samoin nokan maskaaminen salmiakkikuviota noudattaen oli aikaavievää, jos kohta helppoa. Suojasin siis lähinnä koneen reunat niin, että saisin ruiskutettua vaaleanharmaan (VMA 71121 USAF Light Grey) nopeasti ja helposti sopivista kulmista. Noita sivuvakaajia maalatessani käytin lisäsuojana post-it -lappusia niin, että maalaisin vain ja ainoastaan kohteeni enkä kaikkea muutakin. Siipien alapuolille vedin koneen alapuolta yliruiskuttelulta suojaamaan vielä pitkät maskiteipinpätkät ihan kaiken varalta. [150]




Naamiokuvio

Samantien kun olin saanut vaaleanharmaat raidat maalattua, latasin kynäruiskuun tummanharmaata (VMA 71123 USAF Dark Grey) ja sohottelin jonkinlaisen epämääräisen muodon tuohon yläpintaan.

Teipeillä...

...ja ilman
Kyllä vain. Ohjaamon lasi näytti siltä, kuin pilotti olisi oksentanut sen sisään oikein raivokkaasti. Milläs ilveellä tuon tuolta kaivaa pois? Eipä juuri millään. [160]

6 kommenttia:

  1. Isot pojat netissä kertoo, jotta metallinsävyisen kiillon (muista myös se, että F-22:n tutkasäteilyä imevä päällyste vaatisi tämmöisen päällystyksen maalien päälle) ilman "oikeaa" metallilakkaa saa aikaan lisäämällä neljä osaa kirkaslakkaa, neljä osaa ohenninta (tai vesiohenteisilla maaleilla vettä) ja yhden osan haluttua sävyä (kuomuun kulta, runkoon jos sen haluat tehdä, teräs). Tosin olen pikkaisen skeptinen pysyykö kirkaslakkapohjainen tsydeemi tarpeeksi läpinäkyvänä, mutta toisaalta pelkkä ohennettu maali saattaa tosiaan vain valua...

    Toki kannattaa aina ensin testata muovilevyyn tai tarpeettomaan miljoonalaatikon kappaleeseen, millaista jälkeä oikeasti tulee.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kas vain. Toki lievän metalliefektin saisi vain sotkemalla hippasen metallimaalia (Steel tai Chrome esim) normimaalinsa sekaan. Eipä vaan tullut mieleen. Luulen kyllä, että metallikiiltoefekti saa jäädä fanaattisempien tai sanotaanko realistisempien mallarien kontolle ;)

      Nyt kävin testaamaan uutta efektiä / ideaa tuotantopaloilla ja mönkäänhän se meni niin, että rysähti. Opimmeko tästä jotain? Tuskinpa :D

      Poista
  2. Noin muuten, jos ei kaipaa kuomuun juuri kullan sävyä (tosin F-22 taitaa olla aika johdonmukainen tämän suhteen, mutta esmes F-16:n tutkasäteitä imevällä materiaalilla sävytetyissä kuomuissa näkee villejä värivaihteluja jopa saman koneyksilön eri elämänvaiheissa) niin Tamiyan Clear Green ja Smoke, tarvittaessa sopivasti ohennettuna, ovat perinteisesti toimineet (kaippa Vallejolla on näillekin vastine).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla oli jossain kuvakin rivistä koneita (malli nyt pääsi unohtumaan, oletan Falconeiksi), joissa joka ikinen oli vähän eri väriä. Ts. harmaat olivat sävyineen vähän erilaisia ja kuomujen pinnoitteita oli monenlaisia. En tietenkään tajunnut ikinä lisätä sitä tuonne asianmukaiseen postaukseen viitteeksi. Grr.

      Poista
    2. Kyseessä taitaa mahdollisesti olla, jos nyt sattuisinkin asiasta jotain tietämään, Danny Coremans & Nico Deboeck: Uncovering the Lockheed Martin F-16 A/B/C/D (DACO Publications, 2002) s. 10 - kuvassa jokikinen harmaan sävy, maalaamaton tutkakupu ja kuomu on erivärinen, ja kirjoittaja ilkkuukin näyttämään kuvaa kaikille piljardi rahaa maksanutta Encyclopedia Britannica -vainaan kokoista FS-näytepalettiaan heiluttaville nillittäjille jotka ulisevat väärästä värisävystä.

      Kirjoittaja Danny Coremans muuten oli Belgian ilmavoimissa F-16 huoltopäällikkönä ennen kuin alkoi pyörittää siirtokuva/hartsilisäosa/lähdekirja-bisnestä meidän mallarien riemuksi, eli vieläpä tietänee mistä puhuu "vähän" paremmin kuin perus nojatuolioperaattori...

      Poista
    3. Todennäköisesti puhumme samasta kuvatuksesta. Mutta tästäkin huolimatta tunnettu fakta on, että "sanomista tulee aina".

      Kuulostaa siltä, että äijällä on jotain käryä siitä, mistä puhuu, eikä vain perusta huuteluaan mustavalkovalokuvien kotianalyysille :D

      Poista