Tähtiä tuhoamaan

Huomautan heti alkuun, etten huomannut aina innostuessani napsia kuvia kaikesta mahdollisesta, vaan tallentelin erinäisiä hetkiä, "katsokaa nyt, miten pieniä palikoita"-esimerkkejä ja yleiskuvia. Ihan normaaliin Projektimutinoitten tapaan siis, fiilispohjalta.

Alarunko ensin

Tällä kertaa noudatin ohjetta aika orjallisesti (mitä nyt yhden palan skippasin epähuomiossa, kiitos päivien tauon) ja olin ainakin omasta mielestäni tarkastamassa jokaista askelta ja palaa pariinkin kertaan, etten löisi mitään väärin päin paikoilleen.

Alarunkoon tuli alkuun vain vahvikepala koristamaan sitä. Jo tämän ensimmäisen palan paikkaa hakiessani haistoin ongelmakohdan: tähtituhoojani runko oli tietysti taitettava johonkin määrittelemättömään kulmaan ja jos sitä vääntelisi eestaas tarpeeksi monta kertaa (oletettavasti yhtälön x ei olisi kovin suuri) jonkin kiinnitettävän osan paikkaa hakiessa, koko roska katkeaisi kauniisti kahtia. Sama pätisi ruuhkaisampaan ylärunkoon vielä vakavammin. Tässähän meinasi tulla hiki jo ennen kuin mikään oli kunnolla edes alkanut.

Reaktorikuula

Tuosta kukkasesta piti saada aikaan SFS I-a2b SIR -kuulan pohja roikkumaan rungon taka-alaosasta. Epämääräinen muoto ja kahdeksan kiinnityspistettä eivät luvanneet juhlavia hetkiä tulevaisuuteen...

Ei tuo loppujen lopuksi kovin vaivalloinen ollutkaan. Sain kupolin kiinni kiinnityspalikkaansa kolmannella yrityksellä, ensimmäiset pari kun jättivät aina yhden noista lohkoista oudosti vinoon. Tämä osakokonaisuus taas upposi omaan lokeroonsa kuin moottorisaha mahaan ja näytti ihan hyvältä, vaikkei ollutkaan muodoltaan niin pyöreä kuin olisi sopinut olettaa.

Päähangaari

Purkin päähangaari oli mallinnettu mukaan, mutta keulan sukkulahangaari oli näemmä panssariluukuin suljettu. Tämä harmitti (hyvin) lievästi, mutta olkoon. Hangaarimokkula oli parin hassun taitoksen jälkeen asennettu paikoilleen.

Tämän jälkeen pohjaosaan tuli vielä kolme pientä kalikkaa. Koetin etsiä niille jotain tekosyytä spekseistä, mutten onnistunut löytämään. Ehkei kaikelle muka olekaan vielä keksitty mitään, vaan osa greeblistä on saanut vain olla rauhassa?

Moottoriosasto

Tässä projektissa moottorien suuttimet huolestuttivat eniten. Pyöreiden tai pyöreähköjen muotojen rullailu kun ei ollut sitä lopputuloksiltaan esteettisintä touhua viimeksikään. Tai no, päämoottoreita en pelännyt, mutta noita apusuuttimia sitäkin enemmän.

KDY Destroyer-I -ionimoottorit

Tässä tultiin kohtaan, jossa aikaansaaminen oli tärkeämpää kuin dokumentointi. Rullasin päämoottorien suuttimet niin, että sain ne suljettua kiinni. Kaksi kolmesta olivat ihan siedettävät, yksi jäi korjausyrityksistäni huolimatta aika ankean näköiseksi.

Sitten rupesin kiinnittämään tötteröitä kiinni takarunkoon, ohjeen mukaan. Mietin kyllä hetken, pitäisikö tämä sittenkin tehdä toisinpäin, eli tämä kolmikko viimeisenä niin, että pienimpään tihrustamiseen olisi enemmän tilaa. Pitäydyin kuitenkin ohjeen noudattamispäätöksessäni ihan kaiken varalta.

Tötteröt putosivat paikoilleen vain pienellä keplottelulla. Lähinnä jouduin säätämään noita kuvassa näkyviä kahta korvaa, jotka piti saada sopivaan kulmaan niin, että ne molemmat solahtaisivat kiinnitysaukkoihin sisään samaan aikaan. Seuraava askel ei silti kuulostanut yhtään houkuttelevammalta tämän jälkeen.

Cygnus Spaceworks Gemon-4 ionimoottorit

Apumoottorit tuli rakentaa neljästä mikroskooppisesta viuhkasta, taitettuna tötteröiksi ja iskettynä kiinni muutaman millin mittaisiin laattoihin, jotka puolestaan tuli saada kiinnitettyä tähtituhoojan takaosaan, vähän isompien tötteröiden väliin. Hätäkö tässä.

Ensimmäisen Gemon-4 -parin taitteluun ei sitten mennytkään kauhean pitkää aikaa. Koko palikkapari oli kasassa alle kymmenen minuutin, kaikkine säätöineen. Vaan niiden kiinnittäminen tuohon pahamaineiseen takarunkoon veikin sitten saman verran aikaa ja muutamia yrityksiä.

Loppujen lopuksi paras lähestymistapa tuohon oli seuraava:

1. Taivutin kiinnityslirpakkeet vähän alle 90 asteen kulmaan alaspäin
2. Kytkin kaksilirpakkeisen alapuolen ensin
3. Taivutin kiinnityskieliä sen verran, että palikka ei karannut
4. Samat toimenpiteet toiselle palalle
5. Asettelin yksinäisen kiinnityskielen suunnilleen kohdalleen molemmille palikoille
6. Taitoin takarungon kiinni niin, että apumoottoripalikat jäivät kiinni
7. Rullasin kaikki kiinnityskielet kiinni

Muotovirheitä lukuunottamatta siitä tuli ihan toimiva. Sitten kun se vielä asettuisi nätisti omalle paikalleen.

Ylärunko

Komentotorni

Komentotorni jäi sekin vähälle valokuvaukselle. Tornin pääosa rakennettiin parista isosta laatasta ja sen päälle aseteltiin yksi sensorihäkkyrä, jota on jossain lähdemateriaalissa kutsuttu komentosillaksikin. Sensorilaitteiston molemmille puolille piti kasata pari ISD-72x suojakenttägeneraattori/sensorikupolia. Alkuperäisen mallin toteuttaminen ei olisi ollut fiksusti taiteltavissa, joten tällainen epäsymmetrinen 14-sivuinen tahokas kai oli kelvollisin ratkaisu tässä skaalassa.

Komentosiltamodulin istuttaminen tornin tukirakenteeseen oli yllättävän tiukka toimenpide. Pääasia, että kalikat sopivat paikoilleen tiukasti ja näyttivät oikeilta.

Nimettömät osakokonaisuudet

Seuraavaksi rupesin kasaamaan tornin juureen tulevia rakennelmia. Näillekin koetin kaivaa tekosyitä, mutta ei niille mitään yksiselitteistä ja fiksua löytynyt, olkoot siis rakennelmia.

Jatkoin ohjeen mukaan komentotornin runkoonliittämisellä.  Olin taittanut ylärungon mielestäni maltillisesti mutta näemmä silti turhan tiukkaan kulmaan. Tornin jälkeen taistelin tuon viidestä komponentista koostuvan laatikon kiinni sen juureen. Jostain syystä tämä vaihe oli kohtuullisen paljon vaivaa vaativa, en jotenkin meinannut saada kielekkeitä asettumaan oikein. Vaan lievällä vääntämisellä ja kiroilulla palat upposivat paikoilleen ja saatoin jatkaa kyhäämistä.

Loppu lähestyi: ylärunkoon tuli lähinnä enää satunnaisia lisälaattoja ja koristeita. Hyvältä näytti.

Puolet yhteen

Rupesin innokkaasti äheltämään kantta kiinni pohjaan. Aloitin nokasta liittämällä molemmat läpät kiinni ja jatkoin kannen kiinnittämistä vasempaan kylkiliuskaan. Otsani rypistyi huomattavasti, kun huomasin, että jokin oli nyt vinossa. Ja kas, olin onnistunut tuhoamaan oikeanpuoleisesta kylkiliuskasta kaksi kolmesta kiinnityskielestä (ne taaimmaiset).

Uskottekos, että kirosin? Enkä edes tiedä, missä vaiheessa näin oli päässyt käymään. Väliaikaiset "tältä se nyt näyttää"-kuvat lisäsin alle.

Hippasen ehkä harmittaa. Mutta kuten Paluu tulevaisuuteen -rainoissakin sanottiin: to be continued...

We are Motörhead - we play rock'n'roll

1945-2015

"Death is an inevitability, isn't it? You become more aware of that when you get to my age. I don't worry about it. I'm ready for it. When I go, I want to go doing what I do best. If I died tomorrow, I couldn't complain. It's been good."

Kaikki soittavat kuitenkin ykköshittiä täysillä, olen siis lievästi mutta ennalta-arvattavasti erilainen: Killed by Death

Projekti VIII/15

Vuoden viimeiseksi ja peräti kahdeksanneksi projektiksi valikoitui välipalaprojekti: Metal Earth Modelsin Imperial I-class Star Destroyer. Muistaakseni noita oli suomeksi tupattu nimittelemään Keisari-luokan tai yleensä Keisarillisiksi tähtituhoojiksi, joten koetan nyt muistaa käyttää jotain sopivaa termiä.

Metallinen tähtituhooja

Saman sarjan AT-AT -projekti oli keväällä oikein mukava ja lopputulos miellytti minua kovasti. Odotukseni tämän suhteen olivat siis kohtuullisen korkealla, varsinkin kuin kauniit tähtituhoojat olisivat varmasti helpomman muotoisia tällaiseen touhuun ja valmis malli olisi epäilemättä silmiähivelevä. Kaikki tämä etukäteiskehu ja ennakko-odottelu edellytti tietysti sitä, etten tärväisi jotain itse vakavasti.

Paketista paljastui tälläkin kerralla sivun verran ohjeita ja kaksi läpyskällistä laserleikattuja hienoja palasia. Riemukseni huomasin myös, ettei mitättömän ohuita palasia ollut paljoa, joten palojen väärin vääntäminen ei olisi kovinkaan suuri riski niitä irroittaessa, toisin kuin esim. kaikki AT-AT:n jalkoihin kuuluneet liuskat.

Valmista: Projekti VII/15

Challenger II MBT

Brittien telaketjuylpeys sai siis niskaansa vallan erilaisen naamiokuvion. Muodonhan tuo rikkoi mitä tehokkaimmin ja saattaisi toimia ruskaisessa vaahteravaltaisessa metsässä. Tai jossain tägääjien suosimassa kaupungin kulmassa. En silti lähtenyt pihalle kuvia napsimaan, vaikka olisi ehkä pitänyt. Myöhäistä se nyt oli, ei voi mitään.

Pääasia oli kuitenkin se, että Projektiassistentilla oli ilmiselvästi oikein kivaa, että hän oli teokseensa tyytyväinen ja peräti ylpeä siitä. Niin ja että pääsi tekemään jotain oikeaa ihan luvan kanssa.

Minun kynäruiskuuni apulaisella ei silti ole vielä mitään asiaa yksinään, piiitkään aikaan. Ehkä.

Värien ilotulitus

Alkutilanne

Otin edellisten surkeiden kuvien korvaajaksi uuden, jossa vaunun yläpuolet näkyivät siististi pohjamaalattuina. Kaikki näytti olevan kunnossa, enkä joutunut paikkamaalailemaan jälkikäteen. Hyvä näin, olipa vähemmän ongelmia ja viiveitä aikataulussa.

Maal maal maal

Eräänä alkuiltana innokas maalari päästettiin mallinsa pariin. Hämmentävästi hän valitsi aloitusvärikseen sinisen, eikä suosikkiväriään oranssia.

Kiehtovana yksityiskohtana tyttö oli hämmentävän tarkka maalatessaan, eikä vain huitonut eestaas satunnaisesti. Samoin mallistapitely oli huolellisen näköistä odottamani täyskouraotteen asemesta. Ehkä sivustakatselu on antanut ideoita tai sitten selitys on jossain muualla. Hauska tuota oli silti seurata :)

Yhden istunnon jälkeen koskematonta harmaata löytyi vielä kosolti. Maalatuilta osiltaan vaunu näytti joko paintball-maalitaululta, urbaanilta taideteokselta tai joltain Sŏulista tai Tokiosta löytyvältä neonvärinaamioidulta kaupunkisotakoneelta - täysin ilman scifi-vaikutteita tosin. Tai sitten tämä vain näyttää jonkun ensimmäiseltä Warhammer 40,000 -ajokilta :P

Maalauskierros 2

Erinäisiä iltoja myöhemmin projektiassistentti halusi maalata vaunuaan lisää. Pikaisen pöydänsuojausoperaation jälkeen peto päästettiin irti ja mallin kimppuun.

Maausprosessi oli hyvin tarkkaavainen ja edelleen yllättävän tarkan oloinen. Reilun parinkymmenen minuutin jälkeen hän julisti, että "Tämä on nyt valmis!". Selvä, nyt se oli valmis. Kysyin, haluaako hän vaunuunsa siirtokuvat ja sen sellaisen, niin kuin isinkin malleissa. Vastaus oli välitön "joo" - olin hyvilläni.

Kuvaton viimeistely

Käytin kahtena iltapäivänä pienen hetken siihen, että kirkaslakkasin siirtokuvien kohdepinnat valmiiksi yhdellä pikahuljauksella. Seuraavana kysyin, "mitkä näistä vaihtoehdoista laitetaan?" ja toimin toiveiden mukaan. Koetin selittää siirtokuvien käytön idean, mutta eipä tuo näyttänyt kauheasti kiinnostavan tässä vaiheessa.

Liiskasin numeroita 32 ja suurempi kuin -merkkejä (" > "), joiden merkityksestä en ole ikinä jaksanut kiinnostua tarpeeksi googlettaakseni vaunun helmoihin ja tornin seiniin ja olettamaani lasermökkylään liekkimerkin tuohon putken päälle. Arkissa oli muitakin numeroita, huomattavasti vähemmässä määrin sekä vähän eri kulmassa olevia nokkia ja niiden lisäksi sekalaisia raitoja, joille ei oltu merkitty paikkaa ohjeissa, joten heitin loput turhina roskiin.

Loppuviimeistelynä ja odotettavissa olevaa leikkimistä silmälläpitäen mattalakkason koko rohjon roimalla kädellä. Kuvia en ottanut tässä vaiheessa, vaan annoin lakan kuivua ihan rauhassa yön yli.