Sika liikkeelle

Vauhdilla kasaan

Sen pidemmittä mutinoitta rakensin ensimmäiseksi ohjaamo-osan sisäpuolen eli muutamasta osasta yllätttäen koostuneen heittoistuimen, liimasin sen pohjaansa kiinni ja iskin pilotille ohjainsauvan jalkojen väliin. Jos minulla siis olisi ollut pilotti mukana.

Vauhdissa ollessani liimasin tämän alikoosteen puolestaan koneen nokkarakenteeseen. Ohjeessa oli yllättäen maininta siitä, että tuohon nokkalaskutelinekuilun ympärille olisi syytä laittaa painoja. Eihän minulla mitään sellaisia (enää) ollut, joten kaivoin romulootasta pari tarpeetonta huonekalujen kiinnitysosaa ja erikeepperöin ne kuvan 3 esittämällä tavalla.

Seuraavana iltana, kun ruuvi/pulttipari oli tukevasti paikallaan, liimasin rungonpuolikkaat kiinni ja liiskasin myös siivet kuntoon. Siipien palat olivat lievästi käyrällä, joten teippailin ne mielestäni tiukasti kiinni ja jatkoin moottorien parissa äheltämistä.

Kai niitä vielä joutuisi vähän hiomaan sieltä täältä. Asentuakseen moottoripalikkaa piti viilailla edestä ja takaa, jotta sen sai mahtumaan ja asettumaan rungossa sijaitsevaan koloseensa. Samoin siipirakennelma vaati lievää väkivaltaa, mutta ehkä se olisi vain hyödyksi, kun liitokset tuli tehtyä tiukasti.

Muistan saaneeni tiukkaa palautetta protopahkiksen vähän irvistävistä takasiivistä, joten olin käyttävinäni nyt enemmän aikaa niiden oikea-asentoisuuden varmistamiseen. Kuvastahan sitä ei taas näe kunnolla, mutta kyllä ne suorassa olivat.

Yllätysyksityiskohtia

Ohjaamo-osastolle palatessani huomasin jotain äärimmäisen yllättävää. Tuohon heittoistuimen taakse tuli hassu palikka, jonka oivalsin sitä käännellessäni kuomun nostimeksi tjsp. Pyörittelin ja koeasettelin sitä vähäsen ja tuohan oli mitä hienoin osanen!

Jos olisin innokas lentokonemallari ja tuohon olisi ollut vielä mini-ihminen kyytiin laitettavaksi, olisin varmasti lyönyt tuon auki-asentoon tai johonkin muuhun mahdolliseen, kunhan se ei olisi ollut kiinni. Upea juttu, jollaista en tosiaan odottanut löytäväni tämmöisestä 1/72 -skaalan kaukalosta.

Jätin siis odotetusti tuon laitteen kiinni. Nykäisin nokkakartionkin paikalleen, mutta jätin tarkoituksella Avengerin röörin vielä irralleen, kun halusin vähän säätää sitä rauhassa.

Ohjaamon jälkeen käänsin katseeni nokan laskutelinettä kohti ja kyhäsin sen kuntoon. Renkaan (tai tarkemmin sanoen kaikki renkaat) päätin jättää asentamatta siihen asti, että maalaus olisi aikalailla kokonaan valmis. Tiellähän nuo nakit vain olisivat, joten helpommalla pääsisin näin.

Nokkapuolelle asensin myös Pave Penny -kalikan ja jatkoin ohjeen silmäilyä. Tässä kohdassa eteen tuli toinen hieno yllätys: tikkaat. Muistan ihmetelleeni kuvista tuota sisäänrakennettua automaattisesti avautuvaa (painovoima) tikashässäkkää ja että miten hieno yksityiskohta se olisi maassa seisovaan malliin.

No nyt sellainen oli tarjolla ja totta kai minä liimasin sen kiinni lokeroonsa ja luukun auki. Näin vähän jälkikäteen miettien olisi ehkä ollut viisaampaa asentaa tikkaat vasta päämaalauksen valmistuttua, mutta myöhäistä se tätä kirjoittaessa enää oli.