A-tarvikkeet

Hyvänmittaisen tauon jälkeen palasin pahkasian kimppuun. Ensimmäisenä toimenpiteenäni viilasin renkaiden pohjista muutaman millin pois, jotta väkkyrä seisoisi paikallaan nätimmin. Nokkaan asennetuista painoista huolimatta malli oli edelleen taipuvainen istumaan pyrstöllään, joten jonkunlainen pohjalaatta oli ilmiselvästi tulossa todo-listalle.

Alustavat toimenpiteet

Kuten tunnettua, en ole näistä turhan hyvin kärryillä, enkä myöskään ole jaksanut huolestua, josko TER jaksaa kantaa kolme MOABia vai ei, kunhan olen saanut jotain kiinni koneeseeni. Rupesin maalailemaan hallussani olevia palikoita fiiliksen mukaan. A-10A-paketin rangoissa oli paria erityyppistä  ripustinta (olettaisin ainakin toisen olevan TER) ja maalasin ne pikaisesti käsin vihreiksi (VMA 096 Panzer Olive Green).

Samoin maalasin alustavasti muutaman pommin ja neljä/kuusi LAU-kasettipalasettiä samalla vihreällä. Allaolevassa kuvassa laskutelineiden ulkopuolisilla telineillä on laiskasti soviteltuna vanhan tv-antennin näköiset ripustimet, pari pitkänokkaista pommia (GBU-10 Paweway II), pari GBU-8:aa (jotka olin googletunnistanut jo F-16:n parissa arpoessani) sekä todennäköisesti täysin harhaoppisesti vihreiksi maalattuja AGM-65:ia.

Kevyttä tutkimustyötä

Ajattelin, että päästän mopoparkani ihan täysin lapasesta näiden murkuloiden kanssa. Selailin nettiä ympäriinsä eri pommien merkintöjä ja muita värikuvioita etsiessäni. Ajattelin ensin tehdä kaikista Maverickeista samanlaisia, mutta allaoleva sitaatti avasi silmäni mahdollisuuksille.

"When it comes to the actualy seeker head section (meaning the glass up front): Clear means it is a EO (TV or CCD) or a laser variant, and the dirty tan/yellow color means it's an IR variant." [lähde]

Myönnetään, että löysin kerran mielestäni mainion lähteen murkuloiden raitoja varten, mutta arvatkaas, löysinkö sitä enää millään ilveellä myöhemmin? En tietenkään. Törmäsin myöhemmin kakkoskuvassa näkyvään taulukkoon, josta löysin aiemmin havaitsemani ja osittain jopa oikeinmuistamani merkinnät.

Keltainen raita (VMA 71002 Medium Yellow) oli räjähteen (HE) merkki, ruskea raita (VMC 70872 Chocolate Brown) taas rakettimoottorin ('mutinoitten tarvenäkökulmasta katsottuna). Näiden alla sai olla kutakuinkin mikä tahansa tilanteenmukainen väri, hyvä hyvä. Aiemmin olettamani harhaoppisuus ei sitten ollutkaan kuvainraastoa vaan ihan sallittu ratkaisu.

Ihan silkkaa julmuuttani päätin, että jokunen pommi olisi ehkä vähän kyseenalaista laatua, ainakin jos Geneven sopimusta mietitään. Maalasin siis kolme pikkupommia harmaiksi (VMA 71120 USAF Medium Grey) ja myöhemmin koetin arpoa niihin tummanvihreän (VMA 71124 USAF Green) katkonauhan myrkkytaistelukärjistä varoittamaan.

Halusin näiden kaveriksi ainakin pari napalmipommia, koska miksi ei? Näille tulisi siis ylläolevan taulukon mukaan punainen runtu (VMA 71085 Ferrari Red). Tässä suunnitelmani lyhyesti, ennen naurettavan yrityksen vuoroa...

Tuumasta toimeen taas kerran

Aloitin Maverickien rakettimoottorimerkinnästä, koska niitä oli tehtävä kuusi, eikä ruskeaa tarvittaisi muualla. Ovelasti noihin pulikoihin oli mallinnettu urat merkitsemään sopivia kohtia (tai sitten ne olivat jotain muuta varten, mutta väliäkö hällä) molemmille värinauhoille. Ruskeat nauhat maalasin siis siivekesettien väliselle alueelle.

Sitten kävin läpi joka ikisen pommin tunnistetuista tuntemattomiin (GBU:t 8 ja 10 lunttasin boksin ohjelirpakkeesta (miksi en ollut huomannut sitä aiemmin?)), loppujen tyypeistä olen vielä tätä kirjoittaessani autuaan tietämätön) ja maalasin pari kerrosta keltaista. Tein nämä kaikki käsin, koska olin liian laiskalla tuulella ruvetakseni maskaamaan naurettavan pieniä kaistaleita ja säätämään kynäruiskun kanssa.

Huomasin sitten, että olin innoissani maalaillut vähän liikaa keltaisia raitoja. Maalasin sitten toiseksi viimeisessä kuvassa näkyvät keltaraidalliset vihreät pomminpuolikkaat (3) taas umpivihreiksi. Liimasin ne kasaan ja maalasin niiden ympäri vähän myöhemmin punaiset raidat. Nuo olivat jotenkin sen näköisiä vehkeitä, että ne olisivat syöneet napalmia.

Noiden vieressä oli kolme pientä pommia pienillä tuplasiivillä. Ne maalasin harmaiksi ja koetin askarrella niihin jonkunlaisen vihreän katkoviivan. Tein tämän tietysti laiskimmalla tavalla eli maalasin ensin vihreän runnun ja katkoin sen pitkittäissuuntaisilla harmailla vedoilla. Kai ne asiansa ajavat.

Kustomointia

Olin saanut aiempina viikkoina (googlettelun tuloksena) mielestäni hyvän, mutta ehkä lievästi riskaabelin idean. Lopputulos näyttäisi onnistuessaan mahtavalta, eikä kuulostanut hankalalta toteuttaa. Osa ohjuksista olisi varustettu infrapunahakupäällä ja osa kamera- tai laserhakupäällä. Päätin, että kaksi näistä olisi helpompaa mallia ja maalasin niiden kärjet (VMC 860 Medium Fleshtone). Loput neljä irroitin valurangasta ja viilailin turhan kärjen osan pois.

Olisiko tästä mihinkään? Kenties. Toivoin ainakin, että lopputulos olisi jotain muuta kuin "mitä menit tekemään, hölmö?"-kommentteja kirvoittava.

Loputtomat vihan tunnit

Kolmas kerta toden sanoo, väittävät. Nyt olin siirtymässä pohjattomasti vihaamaani siirtokuvavaiheeseen ja ajattelin jatkaa aiemmin mainiosti toimineen lakka-kuvat-lakka -metodin käyttöä.

Lakkaa alle

Mitäs tästä nyt sanoisi? Ei juuri mitään. Minä vain sivelin Vallejon kirkasta lakkaa (Vallejo Gloss Varnish) koneen kaikille niille pinnoille, joille olin laittamassa siirtokuvia. Eli siipien päälle, alle ja runkoon.

Syvä hengitys

Keräsin hermoni, siirtokuvat, pinsettini, teräaseen ja asetillisen lämmintä vettä työpisteelleni. Olin päättänyt vähät välittää siitä, että tarjotut siirtokuvat ja valitsemani naamiokuvio eivät olleet edes samalta vuosituhannelta. Riivin ohjaamokuomusta teipit irti juuri ennen aloittamista ja huomasin, että maskaus ei ollut mennyt ihan nappiin ja että joutuisin korjaamaan sitä myöhemmin.

Istunto 1

Aloitin oleellisimmista ja typerimmän muotoisista paloista eli hainsuu-viritelmistä. Ei per... Ei mennyt ihan putkeen, sanoisin. Jostain kierosta syystä runkoa halaamaan tarkoitetut alapuolet jäivät lerpattamaan kuin Simo Sisun posket, eivätkä tarranneet kiinni niin millään.

Muutaman korjausyrityksen jälkeen päätin, että hermojani säästääkseni tekisin jotain muuta välillä ja läiskin isoimpia siirtokuvia eri puolille konetta. Ideani oli, että vaihtaisin aina kohdepaikkaani huomattavasti niin, että edellinen siirtokuva saisi asettua rauhassa ja en huomaisi jossain vaiheessa, että yksi tarra olisi vahingossa jäänyt jumiin vaikkapa peukalooni.

Ykkössessioni aikana sain nokan, kansallisuustunnukset, jotain höpöhöpö-vaakunoita ja tankkausmerkkejä paikalleen. Niin ja noita sivuvakaajien merkintöjä myös (miksi en maalannut peräsinten yläosia siniseksi alunperin? No kun en katsonut siirtokuvia ja päästänyt itseäni tämän verran helpommalla). Mietin myös, että jolleivät nuo suutarrat rupea käyttäytymään, revin ne irti ja maalaan itse uudet tilalle.

Istunto 2

Kakkoskierroksesta ei ollut mitään sen ihmeellisempää sanottavaa. Minä vain lisäilin siirtokuvia siirtyen suurimmista kohti pienimpiä tuhruja. Noiden liiskaaminen paikalleen on jotenkin sanoinkuvaamattoman aikaasyövää touhua, kun ensin niitä pitää liottaa vedessä, sitten asetella paikoilleen ja niin edelleen.

Jotenkin minusta vain aina tuntuu siltä, että vallankin tässä skaalassa noista epämääräisistä mukateksteistä ei ole mitään iloa. Ennemminkin ne vain haittaavat, jos ne menevät asettumaan vaikka vähän vinoon. Saman asian ajaisi joku tumma epämääräinen pensselillä maalattu viiva ja se olisi a) juuri siinä mihin sen haluaa, b) ilman hopeoitumisefektiä ja c) aivan naurettavan paljon nopeammin tehty...

Tuon viimeisen kuvan siirtokuvat olivat vähän haastavia. Pahin niistä oli tuossa Pave Penny -podin ja nokkalaskutelineen välissä oleva pikkuteksti. Noin pieneen tilaan oli aika hankala saada tuota tarrankuvatusta. Mutta siinä se nyt oli, pienen ikuisuuden ja kirosanakourallisen jälkeen.

Istunto 3

Tällä kolmannella ja toivottavasti viimeisellä rusauksella halusin saada viimeisetkin merkit paikoilleen. Kuten ylläolevasta kuvasta näkyy, jäljellä oli vain muutama hassu pikkuteksti ja "älä astu tähän"-merkinnät siivistä. Allaolevassa kuvassa näkyy sekä malli että irtileikattuja vielä liottamattomia siirtokuvia.

Myönnän, että nuo asettuivat paikalleen yllättävän kivuttomasti ja sinänsä nopeasti (meniköhän minulla tuohon kolme varttia?). Silti päätin noita laitellessani, että vähän isompi määrä vielä pienempiä "2"-merkkejä saivat lentää roskiin ilman, että laittaisin niistä ensimmäistäkään mihinkään. Noita olisi pitänyt muka liiskata sekä sivuvakaajiin että siipiin.

Ei kiitos. Niin ja noin viidettä kertaa koetin vielä saada hainsuita asettumaan siinä vieläkään onnistumatta. Minulla oli vielä yksi idea mielessäni...

Lakkaa päälle

Pieneen ja ahtaaseen mieleeni oli juolahtanut, että kun kerran vedellä lutraaminen ei auttaisi hainsuun kanssa (liikaa vettä ja sekä ne että kaikki muut lähtisivät irti, liian vähän ja lerpattavien osien liimaus ei tarttuisi), niin ehkä mattalakkakerrosta vetäessäni voisin pakottaa ne kiinni nokkaan! Eivät ne voisi tuosta enää typerämmän näköisiksi mennä, joten mitä tässä olisi voitu menettää?

Sudin mattalakkaa (Vallejo Matt Varnish) nokasta lähtien ja ajatukseni oli alunperin vain painaa nuo lerpattavat läpyskät kiinni, mutta ne ponnahtivat auki pienen hetken jälkeen. Sitten sain kuningasidean ja sipaisin lakkaa ensin tarran liimapuolelle ja sitten pensselöin sen kiinni runkoon päältäpäin. Tämä toimi ja nuo hirvitykset asettuivat vihdoin viimein kutakuinkin paikoilleen!

Koska olin vielä korjaamassa kuomun maalipintaa, jätin sen ympärille pienen koskemattoman alueen. Olin myös varautunut siihen, että joutuisin paikkaamaan mattapintaa vielä myöhemminkin ja siksi toinen sessio oli jo tiedossa. Jätin siis myös moottorit koskemattomiksi niin minulla oli aina joku selvä paikka, mistä pitää kiinni (pohjan puolella saatoin huoletta tökkiä laskutelineitä tästä syystä). Helpotinpa omaa touhuani edes vähän tällä kikkailulla.

Yhtenä iltana maalasin kuomun ne osat, jotka kaipasivat korjaamista ja maalin kuivuttua litkutin korjaamani kohdat. Seuraavan kerran touhutessani mattalakkasin aiemmin koskematta jättämät osat ja fiksailin niitä kohtia, joissa mattalakan peitto oli jäänyt huonoksi.

Seuraavaksi palaisin taas rakentelu- ja ehkä myös maalaustouhuihin koneen alapuolella. Rengaskolmikko olisi tuunattava sopivaan muotoon, maalattava ja liimattava kiinni. Pahkiksen mielettömäksi (ja varmaan kaikkia rajoituksia ja järjen rajoja koetteleva) määritelty aseistus kun oli vielä tyystin aloittamatta.

Korjaus- ja yksityiskohtien maalaus

Paikkausta

Sain viimeksi naamiokuvion mielestäni kuntoon, joten ryhdyin seuraavaksi käymään läpi erinäisiä yksityiskohtia. Pari hassusti maalattua kohtaa paikkasin siivistä oliivinvihreällä (VMA 096 Panzer Olive Green), rungossa pari tummempaa viheraluetta (VMA 71124 USAF Green) kaipasi pientä jälkikoskettelua ja siinäpä ne. Moottorien etuosat maalasin kokonaan tummanharmaalla (VMA 71123 USAF Dark Grey), koska se tuntui jotenkin parhaalta ratkaisulta.

Detaljit

Kaikki laskutelinekuilut, niiden luukut ja laskutelineet itsensä maalasin ohjeen mukaan valkoiseksi (VMA 71001 White). Muistaessani maalasin myös pilotin tikkaiden lokeron ja sen avoimen oven sisäpuolen myös valkoisella. En vielä tässä vaiheessa lähtenyt arpomaan minkään luukkutaiteen kanssa, enkä tiedä, rupeanko koskaan moiseen hulluuteen. Ehkä minun pitäisi, katsotaan nyt.

Tikkaiden kanssa puljatessani maalasin niistä ylimmän osan ja kaikki puolat keltaiseksi (VMA 71002 Medium Yellow) ja teleskooppiosat metallisiksi (VMC 70865 Oily Steel). Samalla metallimaalilla maalasin moottorisuuttimet ja myös erinäisiä putkiloita laskutelineistä, ehkä jopa asiallisesti.

Lisää viherrystä

Olin tässä vaiheessa sitä mieltä, että päätyö oli nyt tehty. Litkutin koneen vihreällä (VMW 76512 Dark Green for green vehicles) ja minusta lopputulos oli mainio. Vaihteeksi en unohtanut suuntavaloja ollenkaan, vaan suunnitelmani mukaisesti maalasin ne litkun kuivuttua. Toisen siiven lamppu oli tyypillisesti punainen (VMA 71085 Ferrari Red) ja toinen yllättävästi sininen (VMA 71111 UK Mediterranean Blue) vihreän asemesta.

Pahkaisa maalipinta

European 1

Pitkän laiskottelun jälkeen sain vihdoin istahdettua pöydän ääreen maalien, kynäruiskun ja kompuran kanssa. Tämänkertainen maalivalikointi oli kohtuullisen helppo operaatio, olin jostain syystä päättänyt valita aiemmin vähän karsastamani European 1 ("Charcoal and lizard") -kuvion testipenkkiini. Toteutusta varten olin kynäillyt itselleni muistilapulle yksinkertaisesti "Euro1: dark green; light[er] green; d-grey" ja se kädessä rupesin pläräämään puteleitani läpi.

Harmaan pohjamaalin kaveriksi olin siis kaivanut esiin harmaata (VMA 71123 USAF Dark Grey), vihreää (VMA 71124 USAF Green) sekä toisenlaista vihreää (VMA 096 Panzer Olive Green). Eri vaihtoehdoista nämä miellyttivät epätaiteellista silmäpariani eniten. Vilkaisin vielä koneen ruudulta paria esimerkkikuvaa fiiliksen tuomiseksi ja siirryin maalauspisteelleni.

Tuumasta toimeen

Pohjamaalin päälle räimin kahdesta vihreästä haaleamman peittämään koko mallin yltä ja alta. Tämän vihreän kerroksen päälle rakentaisin sitten epämääräisen jatkokuvion.

Sen kummempia arpomatta latasin Badgerin tummemmansävyisellä vihreällä ja koetin saada aikaan jonkunlaisen itselleni kelpaavan kuvion. Tunnetustihan minä en jaksa välittää yksittäisten valokuvien ehdotuksista vaan vedän nämä vapaalla kädellä.

Tuosta välivaiheesta unohdin tietysti ottaa kuvan, mutta ehkei se ollut kovin suuri munaus. Heti tämän jälkeen ruuttasin säiliöön vielä vähän harmaata, jolla sitten käsittelin muutamaa taktisesti valittua kohtaa koneesta.

Jos tässä vaiheessa on näkevinään takasiivessä jotain outoa niin ei ole yksin, minä hoksasin sen nyt. Kyllä, se on kokonaisuutena vähän vinossa, kiitos huonon istuvuuden ja sen vaatiman viilailun. Elämä on kovaa ja lentokone mutkalla, ei voi mitään, minä en sitä lähde repimään irti ja pahimmillaan tuhoamaan koko kyhäelmää.

Tuorein tilanne näkyy alta. Ei tuo kuvio minusta heikosti siihen syntynyt. Puristi saattaisi älähtää, varsinkin kun meinaan käyttää tuossa ihan mitä murkuloita hyvänsä välittämättä siitä, oliko niitä edes nähty villeimmissä päiväunissa siihen aikaan, kun E1-kaavio on ollut käytössä :)