Ensimmäinen korjauskierros käsinmaalauksen kera

Käsinmaalausta

Kuomu

Päämaalikierrosten kuivuttua raastoin maskiteipit kuomusta. Lopputulos oli suboptimaalinen, valkoisen pohjamaalin ylivuotoja raaputtelin vähän askarteluveitsen terällä pois ja sudin pikkupensselillä pokia vähän uusiksi sieltä täältä, missä teipit olivat menneet yli sieltä, missä ei olisi ollut ihan pakko olla. Kauempaa se oli ihan siedettävä pienen säätämisen jälkeen.

Muistuttakaa taas, miksi en harrasta lentelyvehkeitä aktiivisesti, hm?

Yksityiskohtia

Maalasin propellien lavat tummalla harmaalla (VMA 71055 Black Grey RLM66) siniseksi heilahtaneen spinnerin palautin keltaruskeaksi. Pommeja miettiessäni haku vei minut FSM-foorumien kautta taas ihmeellisille jatkosivuille (http://www.warbirdsresourcegroup.org/LRG/bombs.html), jossa listailtiin eri Luftwaffen pommien tyyppejä ja värejä. Äärimmäisen hyvä linkki, kun vielä muistaisin sen myöhemminkin!

Tässä tapauksessa siipiripustimien pommiparit olivat mallia SC 50 Bi (valintaperuste: väri) ja pääpommi taas SC 500 Grade III (ainoa listalla, ei tarvinnut pahemmin aprikoida). Näillä tiedoilla pikkupommit maalasin tummanharmaiksi ja ison pommin jätin siniseksi, vähän fiksailin sieltä täältä. Viissatasen pyrstöpäähän tuli resurssitekstin mukaan maalata keltaisia runtuja, joten sellaiset tehtiin (VMA 71002 Medium Yellow). Hailakkaansinisessä pommissa pieni keltainen raita per sektori ei tosin erottunut järin hyvin.

Korjauskierros

Hoksasinpa tässä välissä - jerikosireenien propellien värikuvia ankattaessani - että nuo tossut olisi sietänyt ampua nekin hiekkavärillä tai tarkemmin sanoen jättää maalaamatta sinisiksi alunperinkin. Oppia ikä kaikki, sanovat. Päätin siis sutia laskutelineet keltaruskeiksi käsipelillä ja säästin varmaan puoli tuntia maskausaikaa, mahdollisista jälkikorjauksista puhumattakaan.

Arvailin silmä-sormimitalla sopivan kaistaleen takarunkoon, jonka rajasin maskiteipillä sotatoimialueen valkoiseksi nauhaksi. Nämä eivät ikinä ole tuntuneet menevän aivan niin kuin olen halunnut, mutta kun en ole ikinä keksinyt parempaa metodia, jatkoin tällä. Sudin sekä runkonauhan että spinnerin kärjen valkoisella maalilla. Ylivuotoja välttääkseni, samoin kuin laskutelineiden kanssa toimiessani, päätin yksinkertaistaa elämääni ja jättää kynäruiskun vielä telakalle.

Kun olin päässyt vauhtiin, maalasin radistin konekiväärin piipun ja kahvaosan lisäksi myös laskutelineiden pyörät ja kannuspyörän ihan raa'asti mustiksi. Ajattelin, että tässä tapauksessa kontrastiero oli ihan riittävä ja nyt ne erottaisi mustanharmaista pommeista ehkä ainakin vahingossa. Kai minun pitäisi joskus käydä etsimässä sitä kuminväristä maalia, ihan vaan että voisin kerrankin sanoa tehneeni renkaatkin "oikein".

Pohja- ja perusmaalaus

Hiekankellertävä perussetti vaikkapa Tunisiaan

Suihkin valtaosan koneesta tummalla kellertävällä (VMA 71246 Yellow Brown ), joka näytti minun silmääni oikein kelvolliselta vallankin kuivuttuaan. Ehkä sitä sietäisi moduloida jollain, kun loppupäähän projektia ehditään.

Ei ihan taivaansinistä mahapuolelle

RLM-sininen (VMA 71101 Hellblau RLM78) ei ollut ihan minun surkeille näköelimilleni mitenkään taivaansinistä, ennemminkin jotain marraskuun loputonta sadepilveä, mutta kukas minä olen mitään millekään ilmailuministeriölle mistään sanomaan, heidän domain-tiedostaan tässä oli kyse, eikä minun. Kaikenkaikkiaan tästä maalauskokonaisuudesta tuli vähän "toned down"-henkinen mielikuva. Ei se ehkä väärin ollut sekään, vähän vain erilainen kuin ennakko-oletukseni oli alunperin. Ei mitään uutta siis Projektimutinoiden taivaan alla!

Monilasisen kuomun ja teipin ihanuus

Teippiseikkailu

Stukan ikkunahässäkkä on aina ollut komea systeemi. Edelliskerralla Stukaa vääntäessäni koetin ensin tehdä irtopaloista maskit ja kun se meni ketuiksi, koetin yleismaailmallisesti suositumpaa metodia, jota olen sittemmin itsekin käyttänyt kutakuinkin aina. Sisäpokat tummiksi, teippiä ympäri koko härpäkkeen ja sitten veitsellä raamien sisäreunoja vedellen kaikki auki. Teipinjämät mäkeen ja lopputuloksena pitäisi olla kutakuinkin täydellinen paneelitarkka maskaus.

Joko en ollut tarpeeksi kärsivällinen tai askarteluveitseni on päässyt tylsymään, mutta tällä kertaa tuosta ei tullut kuin kirouksia. Päätin sitten A/B-testinä silputa pikkupalasia ja koostaa niistä jotain maskinomaista. Ei siitä täydellistä tulisi, mutta neljän eri istunnon aikana sai riittää. Kakkoskuvassa oli ensimmäisen istahduksen tulokset, kun olin saanut jotain jo aikaan.

Olin laiska ja irroitin kk-takalasin pois ja suojasin sen teipillä sisäkautta. Tämä johti siihen, että joutuisin maalaamaan kuomun ja koneen erillään, kiinnittämään lisälasin kuomuun ja sitten koko roskan koneeseen. En nähnyt tätä isona ongelmana, noiden teippiroikaleiden kanssa tämä saattaisi olla kevyempi ratkaisu.

Muistuttakaa, etten koskaan yritä lähteä tekemään Do-17:aa tässä skaalassa, olivat niiden nokka-akkunat miten tyylikkäät tahansa.. Ahdistaa jo ajatuskin.

Arvomerkkejä ja jatkorakentelua

Merkit hihoihin

Ankatin taas hiha-arvomerkkejä henkilöstöni hihastavedetyille sotilasarvoille. Yksinkertaisuuden nimissä päätin, että yhdelle ukkelille tulee hihaan kahdet viikset, toiselle yhdet viikset alapalikalla. Molemmat silti valkeina, en halunnut ruveta sotkemaan keltaisella yhtään enempää kuin oli pakko. Valkoinen erottuisi myös keltaista paremmin, ajattelin, kun haalarit olivat jo kellertävät.

Joku lentoeversti, jota tulevaisuus häikäisee erheellisesti

Tuhrasin äijien hihoihin tummanharmaat neliskanttisehkot muodot ja vähän myöhemmin tökin valkoiset sutut päälle. Radistille tuhrasin yksinäiset viikset Unteroffizierin (aliupseeri... eli kersantti? Omituisia merkkimääriä noilla pilviveikoilla aivan kaikkiin muihin verrattuna) merkiksi. Pilotista tein sittenkin arvokkaamman ja koetin sutata hänelle horisontaaliviivan päälle myöskin viikset, tehden hänestä Herr Leutnantin eli lutin.

Ei noista oikeasti mitään selvää saanut, mutta tulipa taas tehtyä työtä, jolla on tarkoitus.

Duunia tehtaalle

Ohjekirja tarjosi tähän väliin kahta vaihtoehtoa. Syöksyjarrut auki tai kiinni, siipien ripustimiin pommiparit tai lisäpolttoainetankit. Sangen yllättävästi Projektimutinaa lähti syöksypommittajaprojektissa tekemään syöksypommittavaa konetta.

Teippien alta paljastuivat lähes hyvännäköiset laskutelinemökkylät. Toista pitäisi vähän kitata, mutta olivat ne huomattavasti paremmat kuin viimenäkemällä.

Näiden jälkeen liimasin pyrstövakaimet tukikilkkeineen kiinni. Asettuivat muuten runkoon tosi nätisti! Koetin vielä tarkistella, että siivekkeet olivat suorassa, mutta niinhän minä aina ja aina on tullut sanomista.

Rungon pohjaan tuli vielä pari antennia tai muuta uloketta. Nuo keskenään identtiset kalikat piti ohjeen mukaan liimata erikseen heidän myymällään liimalla, eli siinä taas se askin "ei tartte liimaa!" meni, uudelleen.

Huomasin olevani jo ihan loppusuoralla, kun kasasin radistin kk:n mustanharmaaksi ja liiskasin sen takalasiin kiinni. Ajattelin taas helpottaa kuomun maskausprosessia maalaamalla kaikki pokat sisäpuolelta mustanharmaalla, mutta muovin pinta olikin eri mieltä kanssani ja hylki maalia. Gnaah.

Rakentelusessio 2

Paloja paikoilleen

Jatkoin maalin kuivuttua rakentelua, tietoisesti miniukkojen hihat koskemattomiksi jättäen. Ohjelmassa oli ensimmäisenä läpinäkyvän lasinpalan asentaminen alaeturunkoon, siipien väliin. Tämä näytti joltain pommintarkistusikkunalta tai vastaavalta, en ollut törmännyt aiemmissa Stuka-malleissani tähän, joten olin vähän ulalla.

Ohjaamo

Seuraavaksi runnoin siipipalan miehistöineen runkoon kiinni. Miesparkojen olkapäiden kohtalo vähän arvelutti, mutta palat upposivat sittenkin paikoilleen oikein nätisti, kun vähän arpoi ja pähkäili. Myöskään mitään järkyttäviä railoja ei jäänyt mihinkään, pienetkin irvistykset tuntuivat asettuvan liimalla ja paineella yhteen.

Moottorin jäähdytinhäsmäkkään tuli vekkulinmuotoinen lisäkaari ja sen taakse asennettiin sekä isoin pommi että sen metka heittoripustin. Fiksumpi olisi ehkä maalannut ne ensin, mutta kuten olemme ehkä vuosien saatossa huomanneet, allekirjoittanut ei aina ole kovin fiksu.

Kuten kuvasta 2 näkyi, arvomerkit saisi vielä tuherrettua olkavarsiin, jos sellainen olo olisi. Ehkä joutaisin arpomaan kasaan jotain, mutta kun enhän minä noista tiennyt, minkälaisia hiippareita noissa lennätettiin ja minkälaisissa kokoonpanoissa. Kenties laittaisin radistiksi kenraalin ja puikkoihin jonkun apulataajan kesäsijaisen, niin pysyttäisiin taktisesti kelvottomassa huumorissa.

Laskutelineet

Neljästä osasta koostuvat laskutelineet olivat iloinen yllätys. Renkaat periaatteessa pyörisivät ja näihin sai vielä asentaa jerikon sireenien potkurit!

Kalikat olivat muuten oikein hyvät, mutta kapselien etuosat irvistivät kuin minä herätyskellon soidessa. Liimasin ne, puristin tiukkaan käsipelillä hyvän ajan ja vetäisin sitten teipit pitämään puristusta yllä. Jollei ykköshyökkäys toisi kaivattua lopputulosta, käyttäisin varmaan pyykkipoikia kakkosyrityksessä.