Ensimmäinen korjauskierros käsinmaalauksen kera

Käsinmaalausta

Kuomu

Päämaalikierrosten kuivuttua raastoin maskiteipit kuomusta. Lopputulos oli suboptimaalinen, valkoisen pohjamaalin ylivuotoja raaputtelin vähän askarteluveitsen terällä pois ja sudin pikkupensselillä pokia vähän uusiksi sieltä täältä, missä teipit olivat menneet yli sieltä, missä ei olisi ollut ihan pakko olla. Kauempaa se oli ihan siedettävä pienen säätämisen jälkeen.

Muistuttakaa taas, miksi en harrasta lentelyvehkeitä aktiivisesti, hm?

Yksityiskohtia

Maalasin propellien lavat tummalla harmaalla (VMA 71055 Black Grey RLM66) siniseksi heilahtaneen spinnerin palautin keltaruskeaksi. Pommeja miettiessäni haku vei minut FSM-foorumien kautta taas ihmeellisille jatkosivuille (http://www.warbirdsresourcegroup.org/LRG/bombs.html), jossa listailtiin eri Luftwaffen pommien tyyppejä ja värejä. Äärimmäisen hyvä linkki, kun vielä muistaisin sen myöhemminkin!

Tässä tapauksessa siipiripustimien pommiparit olivat mallia SC 50 Bi (valintaperuste: väri) ja pääpommi taas SC 500 Grade III (ainoa listalla, ei tarvinnut pahemmin aprikoida). Näillä tiedoilla pikkupommit maalasin tummanharmaiksi ja ison pommin jätin siniseksi, vähän fiksailin sieltä täältä. Viissatasen pyrstöpäähän tuli resurssitekstin mukaan maalata keltaisia runtuja, joten sellaiset tehtiin (VMA 71002 Medium Yellow). Hailakkaansinisessä pommissa pieni keltainen raita per sektori ei tosin erottunut järin hyvin.

Korjauskierros

Hoksasinpa tässä välissä - jerikosireenien propellien värikuvia ankattaessani - että nuo tossut olisi sietänyt ampua nekin hiekkavärillä tai tarkemmin sanoen jättää maalaamatta sinisiksi alunperinkin. Oppia ikä kaikki, sanovat. Päätin siis sutia laskutelineet keltaruskeiksi käsipelillä ja säästin varmaan puoli tuntia maskausaikaa, mahdollisista jälkikorjauksista puhumattakaan.

Arvailin silmä-sormimitalla sopivan kaistaleen takarunkoon, jonka rajasin maskiteipillä sotatoimialueen valkoiseksi nauhaksi. Nämä eivät ikinä ole tuntuneet menevän aivan niin kuin olen halunnut, mutta kun en ole ikinä keksinyt parempaa metodia, jatkoin tällä. Sudin sekä runkonauhan että spinnerin kärjen valkoisella maalilla. Ylivuotoja välttääkseni, samoin kuin laskutelineiden kanssa toimiessani, päätin yksinkertaistaa elämääni ja jättää kynäruiskun vielä telakalle.

Kun olin päässyt vauhtiin, maalasin radistin konekiväärin piipun ja kahvaosan lisäksi myös laskutelineiden pyörät ja kannuspyörän ihan raa'asti mustiksi. Ajattelin, että tässä tapauksessa kontrastiero oli ihan riittävä ja nyt ne erottaisi mustanharmaista pommeista ehkä ainakin vahingossa. Kai minun pitäisi joskus käydä etsimässä sitä kuminväristä maalia, ihan vaan että voisin kerrankin sanoa tehneeni renkaatkin "oikein".