Paloja paikoilleen
Jatkoin maalin kuivuttua rakentelua, tietoisesti miniukkojen hihat koskemattomiksi jättäen. Ohjelmassa oli ensimmäisenä läpinäkyvän lasinpalan asentaminen alaeturunkoon, siipien väliin. Tämä näytti joltain pommintarkistusikkunalta tai vastaavalta, en ollut törmännyt aiemmissa Stuka-malleissani tähän, joten olin vähän ulalla.Ohjaamo
Seuraavaksi runnoin siipipalan miehistöineen runkoon kiinni. Miesparkojen olkapäiden kohtalo vähän arvelutti, mutta palat upposivat sittenkin paikoilleen oikein nätisti, kun vähän arpoi ja pähkäili. Myöskään mitään järkyttäviä railoja ei jäänyt mihinkään, pienetkin irvistykset tuntuivat asettuvan liimalla ja paineella yhteen.
Moottorin jäähdytinhäsmäkkään tuli vekkulinmuotoinen lisäkaari ja sen taakse asennettiin sekä isoin pommi että sen metka heittoripustin. Fiksumpi olisi ehkä maalannut ne ensin, mutta kuten olemme ehkä vuosien saatossa huomanneet, allekirjoittanut ei aina ole kovin fiksu.
Kuten kuvasta 2 näkyi, arvomerkit saisi vielä tuherrettua olkavarsiin, jos sellainen olo olisi. Ehkä joutaisin arpomaan kasaan jotain, mutta kun enhän minä noista tiennyt, minkälaisia hiippareita noissa lennätettiin ja minkälaisissa kokoonpanoissa. Kenties laittaisin radistiksi kenraalin ja puikkoihin jonkun apulataajan kesäsijaisen, niin pysyttäisiin taktisesti kelvottomassa huumorissa.
Laskutelineet
Neljästä osasta koostuvat laskutelineet olivat iloinen yllätys. Renkaat periaatteessa pyörisivät ja näihin sai vielä asentaa jerikon sireenien potkurit!
Kalikat olivat muuten oikein hyvät, mutta kapselien etuosat irvistivät kuin minä herätyskellon soidessa. Liimasin ne, puristin tiukkaan käsipelillä hyvän ajan ja vetäisin sitten teipit pitämään puristusta yllä. Jollei ykköshyökkäys toisi kaivattua lopputulosta, käyttäisin varmaan pyykkipoikia kakkosyrityksessä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti