Tilaus-toimitusprosessi

21.8. - Haku

Innostuin etsimään uutta elementtiä kokoelmaani elokuun lopulla. Superpihinä yksilönä katsoin vain referenssiksi BBTS:n hinnan (heillä oli lisäksi ihan järkyttvät postituskulut ja oleellisena tekijänä vapauden ja omenapiirakan maassa lainsäädäntö edellytti ylimääräisen oranssin muovitötsän liimaamista ostokseeni, mikä ei tosiaankaan inspiroinut). Japanin Amazonista katsoin seuraavaksi, mutta tiliäni ei ollut luotu sinne asti (muistaakseni euroamazonit DE/UK toimivat ristiin, tai sitten olin luonut identtisiä tilejä mutta unohtanut sen vuosien saatossa) ja niiden hinnat olivat yli kaksinkertaiset (edelleen myös oranssilla tötsällä pilattuna) jenkkilään vietyihin verrattuna.

Saksanmaalta ja briteistä löytyi arveluttavan huokeita yksilöitä. Huokeuden selitys oli se, että kyseessä oli ehkei-ihan-niin-tarkkaan-lisensoitu KO-versio. Örkele.

Ostokärpänen oli kuitenkin päässyt puremaan ja ryhdyin arpomaan, olisiko knockoffin ja virallisen välillä kovinkin suuria eroja. Lopputulos oli se, että ei välttämättä ollut. Jos ei muuta, tästä saisin varmistuksen sille, tarvitsenko oikeasti hyllyyn virallisen version ja jos niin, rahallahan niitä saisi ja tämän voisi antaa Projektiassistenteille kaltoinkohdeltavaksi. Tai voisihan sen tuoda töihinkin koristeeksi.

28.8. - Tilaus

Erinäisiä lisäpäiviä jahkailtuani löin Saksan amatsoonille käskyt käteen ja jäin odottelemaan. Toki saman vempeleen olisi tosiaan voinut tilata ebaystakin. Ei vaan tullut mieleeni. Kenties kuvittelin tämän olevan mahdollisesti vähävaivaisempi, turhaan, sillä olin 100% varma siitä, että pääsisin taas soittelemaan tulliin tullauskoodien perässä.

Pikselöin kuvan ihan huvikseni, kohteen tunnisti silti vaikka silmät kiinni

Odotus

Lodju oli lähtenyt liikkeelle 30. päivä ja varauduin odottamaan parikymmentä päivää ennen minkään ihmeellisen tapahtumista. Tietysti kyttäsin "track package"-näkymää päivittäin siltä varalta, että pakettini pingaisi jostain välietapilta. Jok' ikinen päivä tulos oli sama: ei tilannepäivityksiä.

11.9. - Vastaanotto

Tulin keskiviikkoaamuna töihin ihan normaalisti, sytyttelin valoja ja pistin kahvinkeittimen päälle, ensimmäinen kun olin. Köpöttelin työpisteelleni ja löysin yllätyslaatikon pöytäni nurkalta! Eikä se jäänyt edes tulliin, vaikka olin ihan varma, että tulisi jäämään. Vaan enhän minä siitä ruvennut valittamaan.

11.9. - Epälaatikointi

Pakkohan minun oli avata tuokin loota heti, oitis ja välittömästi! Riemuitsin kuin pikkulapsi. Päällimmäisessä ammeessa oli lisänaamoja, avain Vector Sigmaan, runneltu rintapanssari, mielenhallintakypärä, lasermiekka, pistooli, energiamoukari sekä artikuloitavalla että vapaastiroikkuvalla energiaketjulla, lentoteline sekä äänenvaimennin. Kikakika.

Pakkausjärjestyksessä pohjimmaisessa ammeessa oli Megatron itse olkakanuunoineen. Saatoin taas hykerrellä ääneen. Onneksi tuohon aikaan aamuyöstä olin yksin toimistolla, en kerännyt kummastuneita katseita.

Ohjelirpake ei ollut ihan pieni, mutta 98% sen tekstisisällöstä oli minulle 100% hyödytöntä, kun en ymmärtänyt merkin merkkiä mistään ei-englanninkielisestä %)

Jossain vaiheessa rupesin irrottamaan ihan vaan pikaisesti koeasennettua Megatronin Fuusiokanuunaa  kaverin kyynärvarresta ja painoin sen päällä olevaa nappia vahingossa, siinähän oli patterit sisällä! Taisin nauraa ääneen kun olin ensin säpsähtänyt odottamatonta ääntä.

Ykkösmoodissa laitos päästi muuntautumisäänen vaihtoehtomuotoon / robottimuotoon, vuorotellen.
Kakkosmoodissa vempele soitti sarjan japanilaisen version Megatron-sitaatteja viiden setistä, löysin jostain listan ja olin puolitunnistavinani jonkun. Tähän kun tulisi joskus Frank Welker-äänipiiri...
Kolmosmoodissa soitettiin fuusiokanuunan ampumisääni. PIUMM! PIUMMMM!!

Muah!