25.9.2019

MP-36 Megatron

Masterpiece Megatron

"Peace through tyranny."

"Megatron combines brute strength, military cunning, ruthlessness and terror. Aches to return to Cybertron to conquest after destroying all Autobots on earth. Plans to possess all Earth resources. Incredibly powerful and intelligent. Fires nuclear- charged fusion cannon. Can link up interdimensionally to a black hole and draw antimatter from it for use as a weapon. No known weakness."

Megatron on aina lukeutunut pahisten aateliin omalla pitkällä listallani. Kaverilla oli aina mielettömiä suunnitelmia ties minkä kähveltämiseksi, kaappaamiseksi tai valloittamiseksi. Hänellä oli kyynärvarressaan ydinkäyttöinen fuusiokanuuna. Frank Welkerin ääni tukenaan. Niin ja olihan se nyt ihan hienoa, kuinka Megatron muuttui mahtipyssyksi, jota joku kätyri vuorollaan pääsi käyttämään.

Vihdoin minullakin oli aitiopaikalle laitettavaksi legandaarisesta G1 -piirretystä karannut ylenpalttisen monipuolisesti artikuloitu ukkeli! En ole aikoihin ollut mistään niin innoistani kuin MP-36 Megatronista. Olen hykerrellyt ääneen ja esitellyt työkavereille sekä lelua itseään että pöhköjä kuviani siitä. Mikä parasta, tarpeeksi moni kollegoistani on myöskin nähnyt tämän tekeleen mahtavuuden.


Speksit

Strength      **********
Intelligence  **********
Speed         **********
Endurance     **********
Rank          **********
Courage       **********
Firepower     **********
Skill         **********

Robottimuoto

Toki kaivoin heti ensimmäisenä, kotiin päästyäni, myös Soundwaven romppeineen esiin ja ihmeteltäväksi. Jostain syystä minua huvitti kovin idea Megatronista huitomassa omalla skaalanmukaisella kopiollaan. Aikamatkustus tai rinnakkaisulottuvuudet ftw.


Megatronin eri naamat olivat käteviä. Vakava naama oli ehkä sellainen, joka saisi vähiten käyttöaikaa, kun vihainen ja pahisnaurava olivat paljon hulpeammat ja poseeraukseen sopivammat.



Kuopus (ikä < 2,5v) piti eniten nauravasta Megatronista. "Se on iloinen. Se nauraa muahahahaaaa!". Otin tämänkin merkkinä siitä, että kasvatukseni ei ollut menossa ihan vinoon.


Energon-moukaristakin oli paljon riemua sekä vapaasti roikkuvalla ketjulla että artikuloitavalla ketjulla. Terveisiä kakkosjaksosta More than meets the eye, part II, Sherman-padolta!



Pistooli ja vahinkoa ottanut naamataulu rintalevyineen oli toki taas elokuvasta, minulta nyt vain sattuu vielä puuttumaan kohde, maahan piesty Optimus Prime.


Hauskana yksityiskohtana naamalaatan takana oli sama naamarakennelmaviritelmä, jonka elokuvassa näki parin hassun hetken ajan.



Mielenhallintakypäräkin saisi odotella tulevaisuutta parempia poseerauksia varten. Sinänsä aika erikoisia ratkaisuja olivat tehneet lisäroippeita valitessaan.


Lasermiekan terän sai tosiaan törkättyä myös pistoolin bisnespäähän kiinni ampumisefektiksi. Aika vekkulia tuokin.




Soundwave

Luonnollisesti minun oli pakko pistää molemmat isot robottini poseeraamaan hölmösti yhdessä. Sitä vartenhan ne oli hankittukin.

Palaveri tai katkelma '87-elokuvasta: "Soundwave, play back Laserbeak's findings!"





Hoksasin myös, että Megatron oli noin pään verran poseerattavaa Lego Darth Vader-figuuria lyhymepi. Mutta kun molemmilla oli samanhenkinen ase tarjolla, näpsin pari pöljää miekkailuotosta. Vielä pöljempänä otin kuvat vastavaloon ja vain tämä oli jotenkuten tolkullinen. Joskus toiste sitten.


Walther P38

Kaikkialla oli toitotettu, MP-36:n muuntautumisprosessin monimutkaisuudesta ja aikasyöppöydestä vallankin ensimmäisellä kerralla. Jos Soundwaveen meni ensimmäisellä vääntelyllä hämmentävän pitkään, tämä ei voinut paljon monimutkaisempana olla kovin helppoa, tiesin.

Tosimaailman ajankäyttörajoitteista johtuen aloitin keskiviikkoiltana. Jatkoin parin askeleen verran torstaiaamuna ja lopetin torstai-iltana. Ohjekirja oli pahimmillaan hyödytön, koska pikkuriikkiset mustavalkokuvat (kohdekomponentti harmaalla) eivät aina olleet kovin selviä ja kaikki kuvausteksti oli japaniksi. Otin avukseni kaksi youtube-videota ja ruuvimeisselin (+).







Aikaa meni lähemmäs puolitoista tuntia, mikä ei ollut ihan vähän, vaikka aloitus/lopetus/kontekstinvaihto annettaisiin anteeksi.

Voi. hyvää. päivää.




Tuo oli ihan mieletön vempain. Ja kun siihen löi perän ja äänenvaimentimen (tämän löysästi, ettei jäisi jumiin) kiinni se oli vielä hullumpi.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti