Kaikesta kiroamisestani huolimatta käytin sittenkin jokusen siirtokuvan tähän mallikokonaisuuteen. Ajopeleihin läiskin sekä merkkijonot "U.S. ARMY M553" molempien ääripäihin, oviin ja kattoihin viisisakaraiset tähdet. Kanuunan lavetin etupäähän tuli pari samanlaista merkkijonoa, vasemmalta sivulta leikkelin pätkän pois, kun en halunnut taistella isoa siirtokuvaa outojen pinnanmuotojen päälle. Vaihteeksi nuo käyttäytyivät kohtuullisen kiltisti.
Olen aina pitänyt caution-raitojen käyttämisestä siellä täällä (Doom-kenttien tekoajoistani lähtien), minusta ne myös ovat aina sopineet erityisesti scifi-sotavehkeisiin, kuten Battle- ja OmniMecheihin. Tosimaailman vempaimissa ne eivät ole olleet minusta ihan yhtä hyvin kotonaan, kun niissä harvemmin näkee suurikontrastisia "VARO TÄTÄ"-merkkejä jostain ihmeellisestä syystä. Olin vähän kummissani, kun näihin tykinvetoautoihin piti tarroittaa sellaiset, tuskin niitä olisi sotatoimialueella käytetty. Silti, halusin ennemmin maalata ne kuin käyttää spagetiksimeneviä siirtokuvia, vaikka tiedostin oman teippiraitani harvuuden verrattuna printtiin.
Teippailin puskurien välittömän naapuruston jotenkuten suojaan ja rupesin maalaamaan. Aloitin ensin tummalla harmaalla (VMA 71268 German Grey), jonka päälle maalasin vähän kevyemmin sysimustaa (VMA 71057 Black). Kuvittelin jotenkin saavani puskureille aikaan vähän luonnollisemman tumman värin kuin pelkällä mustalla.
Perinteikkään maalinkuivattelutauon jälkeen arvoin vähän aikaa teippien kanssa ja vetelin noin 2,5mm suikaleilla jokusen kauttaviivan ja kenoviivan per puskuri. Keltaisena käytin keskisarjan keltaista (VMA 71002 Medium Yellow). Epätasainen maalipinta syntyi hyvin suurilta osin turhan paksuksi päässeen maalin takia. Tässä tapauksessa se tosin sopi puskurin ja laitteiden luonteeseenkin, ainakin se oli realistisemman näköinen kuin dekaali!
Kun olin saanut rakenteluvaiheen vihdoin kasaan, pistin skaalaäijät jo tähänastisten mallien sekaan näyttämään, minkä kokoluokan laitoksista puhuttiin. Kuvista oli kai jo käynyt ilmi, että vallankin kanuuna oli ihan naurettavan suuri, mutta jotenkin nuo ihmishahmot toivat oleellista tosimaailmaskaalaa mukaan.
Vallankin nuo kranaatit olivat melkoisiä jööttejä.
Kakkosajokki oli oletettavasti aikalailla ihan samanlainen homma kuin ensimmäinenkin, joten ounastelin sen olevan selvästi pikaisemmin kasassa. Todellisuus oli arvailuanikin ripeämpää, sain tämän nimittäin kasaan yhdellä kerralla. Suurimmat voitot rakentelunopeudessa syntyivät siitä, että olin jo kertaalleen metsästänyt lähes kaikki palaset ja tiesin nyt, mitä tarvittiin; sekä tietysti siitä, että jäljelläolevia palasia oli autollisen verran vähemmän.
Noudatin ohjekirjan rakentelujärjestystä kiltisti. Aloitin yksirenkaisesta päästä, liimasin varastolootan ja polttoainetankin kiinni voimansiirtokalikan ympärille.
Ohjaamon takaseinään tuli kiinni ainakin moottorin sisältävä mittava loota. Sen katolla oli mystinen pyörylä, jonka tarkoitus ei vielä ainakaan selvinnyt. Olin positiivisesti yllättynyt siitä, että nuo ritiläosat olivat oikeasti ritilöitä, eivätkä vain ristikkokohokuviolla koristeltuja laattoja, niin kuin kanuunan poiskäännettävät palikat aiemmin.
Isänpäivä tuli taas ja toi legojakin mukanaan. Näistä kypäräseteistä olin nähnyt jokusen kuvan aiemmin, enkä muistanut, olinko todistanut niitä omin silmineni vielä missään. Eipä se paljoa koronakaudella tosin mistään kertonut, kun lelukaupoissa seikkailu oli aika minimissään. Tyylikäs kippo oli kyseessä ja se tuli rakentaa kuudesta pussillisesta legoja.
