TIE-pilotin kypärä
Isänpäivä tuli taas ja toi legojakin mukanaan. Näistä kypäräseteistä olin nähnyt jokusen kuvan aiemmin, enkä muistanut, olinko todistanut niitä omin silmineni vielä missään. Eipä se paljoa koronakaudella tosin mistään kertonut, kun lelukaupoissa seikkailu oli aika minimissään. Tyylikäs kippo oli kyseessä ja se tuli rakentaa kuudesta pussillisesta legoja.
rakrak
Ryhdyin rakentelemaan kypärää heti samana iltana, kuvittelin sen olevan yhdellä istumalla valmis. Ensimmäinen osasetti toi pöydälle värikkään kypärän ytimen.
Toinen pussillinen paloja edisti pystiä jalustan ja niskaosan verran eteenpäin. Jotkut omistautuneethan ovat tehneet legoilla pyöreitä muotoja huvikseenikin, minusta tämä oli kohtuullisen monimutkaista hommaa.
En muuten ihan heti rakennellessa arvannut, että tämä oli lopuksi kypärän otsa- ja silmälinssiosa.
Irvistävä Stormtrooper-suu oli aika hankala saada pysymään aisoissa, kiitos useiden kiikkuosien. Aika kivasti se kuitenkin käyttäytyi, vaikka sainkin nuo maskinpalat putoamaan pariin kertaan myöhemmissä vaiheissa, omasta kohelluksestani johtuen.
Ensimmäisen illan lopuksi olin saanut vasemman korvallisen loppuun asti. Hidasta näpertelyä tämä oli, mutta toisaalta enpä minä nyt kiirehtinytkään, vaan rakentelin huvikseni ja kaikessa rauhassa. Leuka tältä lentäjältä vielä puuttui, mutta oli minulla vielä pari pussillista osia vielä jäljelläkin.
Ilta 2
Maanantaiehtoona istuin taas rakentelemaan. Vasemman korvan ja posken opettamana oikea puoli, tapansa mukaan, edistyi paremmin. Isoin ongelma oli tämän leukakompleksin viimeinen osa, joka tuli kiinni paljon syvemmälle (lähemmäs suuta) kuin mitä kuvasta kuvittelin. Sen takia irrotin vasemman puolen kanssa puljatessani tuon suupalan pariin kertaan.
Otsaa koristamaan tulivat hienoimmat printatut tutkalautasantennit ikinä! Näitä minä voisin haluta useamman muutenkin, ihan vaan omistaakseni niitä.
Kaikkihan tiesivät, että Keisarillisen laivaston kuvankauniit TIE-sarjan alukset eivät, vanhan kaanonin mukaan, olleet paineistettuja vaan piloteilla oli painepuvut (tjsp). Leuan röörit näyttivät tässä vaiheessa vähän voimalinjoista tuttuja eristimiä.
Valmis
Reilun kahden tunnin näpräämisen jälkeen pysti oli valmis. Kiiltävät mustat osat olivat todella näyttävät, jäin vähän huolestumaan, olinko jättänyt liikaa sormenjälkiä. Sama mielipahan lähde kuin Metal Earth Modelsien kanssa.
Mutta olipas se hieno!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti