Vetoajoneuvo 2: samaa rataa

Toisen ajoneuvon rakennusprosessi

Kakkosajokki oli oletettavasti aikalailla ihan samanlainen homma kuin ensimmäinenkin, joten ounastelin sen olevan selvästi pikaisemmin kasassa. Todellisuus oli arvailuanikin ripeämpää, sain tämän nimittäin kasaan yhdellä kerralla. Suurimmat voitot rakentelunopeudessa syntyivät siitä, että olin jo kertaalleen metsästänyt lähes kaikki palaset ja tiesin nyt, mitä tarvittiin; sekä tietysti siitä, että jäljelläolevia palasia oli autollisen verran vähemmän.

Voimansiirto

Noudatin ohjekirjan rakentelujärjestystä kiltisti. Aloitin yksirenkaisesta päästä, liimasin varastolootan ja polttoainetankin kiinni voimansiirtokalikan ympärille.

Ohjaamo

Tämän kuorma-auton hytti oli sisältä 1:1 sama kuin toisenkin, joten se eteni rivakkaa vauhtia. Vain sen ulkopuolella oli vähän eroja, toisen ajovalosetti oli tässä pultattu umpeen teräslevyillä tai siltä se ainakin näytti. Lasittomuus hämmensi edelleen.

Kansi

Kotteron kannelle ei tällä kertaa tullutkaan ensimmäisenä ohjaamokoppi, vaan moottoriloota pontikkapannumaisella megapakoputkella. Ohjaamo tuli sen etupuolelle, ohjaamon edessä olevassa mega-aukossa kulki ilmeisesti kardaaniakseli, joka yhdistettiin jonkunlaisen vaihdekilkkeen tai tiesminkäliemomentinmuuntajan kautta edelleen alakertaan ja siitä renkaille.

Viimeisenä tähän kakkosajokkiin asennettiin sivupeilit, tikkaat kannelle kiipeämistä varten sekä etupuskurin lisäkilkkeet. En onnistunut jostain syystä löytämään tuota ohjaamokopin vasemman etukulman lamppua niin mistään: se ei pyörinyt irrallaan laatikon pohjalla, mutta se ei myöskään ollut roikkumassa valurangassaan. Kävin kaikki mahdolliset ja jopa epätodennäköiset jemmat läpi pariinkin kertaan.

Sovittelua

Tietysti valmiiksisaatuja ajokkeja piti poseeratuttaa vierekkäin. Ensimmäisestä kuvasta unohdin tietysti yhden rengassarjan, kuinkas muutenkaan.

Testasin varovaisesti ajokkeja myös haarukoineen. Pitkänoloiset kuorma-autot venyivät vielä tilaavievemmiksi, kun ne olivat ns. valmiita ottamaan tykin kantoon. En tosiaan halunnut edes kuvitella, miten kummallinen prosessi tämän kokonaisuuden kuljetukseen saattaminen oli.