Mielenmuutoksia linjastolla
Oleellisimmat puuttuvat koneen ulkonäköön mainittavasti vaikuttavat palat olivat pyrstösiivet (alan ihmisille ennemminkin sivuvakaajat), jotka kenties sain kiinni suoraan. Jollen, silmäni olivat kierossa.
Olin miettinyt tarkkaan, miten oikein etenisin juuri tässä kohdassa rakennusprosessiani. Kaikki se ajettiinkin pyytämättä ja yllättäen suoraan /dev/nulliin kun viipaloin ylimääräiset lirpakkeet laskutelineluukuista irti ja mätkin sekä nokkaluukun että oikean pääluukun pysyvästi kiinni.
Tietenkin aloitin sovittelemalla niitä paikoilleen ennen ensimmäisenkään muovipalan irtileikkaamista, älkää huolestuko! Vasemmanpuoleinen luukku jäi seuraavalle sessiolle, koska en halunnut ruveta hosumaan kiireessä.
Yläpuolelle en ollut tehnyt sen kummempia lisäyksiä tuplapyrstön asentamisen jälkeen, ilmajarrun toki liimasin kiinni ohjeita noudattamatta. Kai sen olisi voinut auki tai osittain aukikin asentaa, mutta pilotittomassa koneessa nämä lentotilat jotenkin aina ovat tuntuneet vähän pöhköiltä - mutta tämä on, kuten aina, vain oma ongelmani. Pilotin hartioiden taakse tuli jokunen pitot-putken näköinen piippu, jotka saattaisivat peräti olla putoamatta irti maalausvaiheessa.
Tässä taas yksi syy, miksi en nauti lentävien vehkeiden rakentelusta yhtä paljon kuin tankeista: harrastuneisuuteni ei yksinkertaisesti ole riittävän laajaa ja/tai syvällistä, että tietäisin, mistä himmelistä kulloinkin puhutaan ja mikä ja miksi mikäkin käkätin on. Saattaisin jättää asentamatta tai asentaa tyystin väärin jonkin elintärkeän vipstaakin ihan vain silkkaa tietämättömyyttäni :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti