Eipä siitä paljoa puuttunut
Kiitos ajoitusten, kolmannelle ja viimeiselle oikealle rakennussessiolle jäi vain muutama hassu palanen asennettavaksi. Ensimmäinen niistä oli toinen päälaskeutumistelineluukku, joka ei pienen veistelynkään jälkeen istunut koloonsa ihan niin kuin minä kuvittelin.Moottorien ilmanottoaukkojen alemmille ulkolaidoille piti kiinnittää yllärievät (edelleen strake), joita en niitäkään ollut ikinä huomannut missään kuvassa tai 3d-mallissa. Eipä sillä, että olisin tiennyt sellaisiin kiinnittää huomiota muutenkaan, kuten tämän projektin teema on tuntunut olevan.
Kiitos suljettujen luukkujen tässä vaiheessa jäljellä oli enää ohjusten kiskojen asentaminen. Näitä tuli asennettavaksi kuusi kappaletta, kohtuullisen kiehtovalla asemoinnilla: kaksi jonoon keskelle pohjaa, moottorien alle yhdet ja siipiin viimeiset.
Wikipedia puhui kymmenestä ripustimesta, tästä puuttuivat siis siipien joko sisemmät tai ulommat, minen tiennyt sanoa, kummat. Siivenkärkien piti olla ohjuksia kantavat niidenkin, mutten ollut kokeilemassa asentaa niihin mitään, joten minun näkökulmastani periaatteessa pari palaa asennuspisteineen puuttui, mutta niitä varten ei ollut ohjuksiakaan rakennettavana, joten samapa se.
Minun amatöörisilmiini kaikki kuusi palaa olivat aivan samannäköiset, vaikka teknisesti niiden pitäisikin olla eri sorttia, koska koneen yleisaseistukseen kuuluvat R-27:t ja R-73:t ilmeisesti iskettiin vastaavasti AKU-470 / APU-470 ja APU-73 -kiskoihin - mutta kuten pikavilkaisulla valurankaan ilmeni, kaikki sarjan ohjukset olivat samaa mallia erimuotoisilla kärjillä, ei tällä ollut varmaan sitten mitään väliä. Näistä lisää ensi kerralla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti