Kuvionaamio

Värimaailman valinta

Flankerista oli tulossa sinisävyinen, koska tein MiG-29:n jo toisenlaisena (viherkeltaisena).

Mahapuoli

Ennen maalaamisen aloittamista teippasin moottorisuuttimien teräsosat suojaan. Tässä vaiheessa suojailu oli siinä, koska oleellisempaa siitä tulisi vasta kääntöpuolella, kun pilaamispotentiaali olisi mainittava.

Koneen mahapuolella ainoa väri tuli olemaan sinertävä. Olin käynyt innoissani hommaamassa tätä projektia varten taas lisää ruiskukelpoisia maaleja, joten pääsin nyt käyttämään niistä ensimmäistä. Kaikilla kolmella putelilla oli itselleni tässä vaiheessa tuntemattomat etumerkinnät (AMT, AN jne), jotka selvisivät pikaisesti neuvostoliittolaisiksi RLM-vastineiksi.

Asiaan. Olin aloittamassa koneen mahan ja kaiken siihen kiinnitetyn maalaamista. Valitsin tähän tarkoitukseen sinertävänharmaata (VMA 71318 AMT-7 Greyish Blue).

Maalausprosessi oli miellyttävän nopea ja helppo. En hoksannut räimineeni maalia liian läheltä, välttäen turhan usein maalaamisiani vaivanneen lammikoitumisen. Luonnossa ja paljailla silmillä mulkoiltuna tämä harmahtava sininen oli paljon nätimpi kuin allaolevissa kuvissa, ledilamppujen ja puhelimen kameran yhdistämä vähän hailakka sävy.

Referenssikuva kuviolle

Kuvahain flankerin sinisiä naamiokuvioita. Valtaosa tuloksista oli digicamoja, jotka olisivat voineet olla kivaa tehtävää taas, mutta ajattelin kokeilla vapaan käden huitomista. Allaoleva kuva tarjosi tässä nimenomaisessa projektinpoikasessa inspiraatiota, ei tiukkaan noudatettavaa esimerkkiä. Mutinoitani aiemmin harmikseen lukeneet eivät varmaankaan yllättyneet.

[LÄHDE]

Yläpuolen perusväri

Pidin pohjapuolen siniharmaasta, joten päätin käyttää sitä myös naamiokuvion itsensä lähtökohtana. Kaksi muuta aiemmin shoppailemaani maalia saivat toimia muina kuvion väreinä. Teippasin moottorisuuttimet taas suojaan ja ryhdyin peittämään pohjamaalattua yläpintaa.

Mielenkiintoisesti näissä yläpuolen pohjavärikuvissa tuo siniharmaa näytti paljon oikeammalta kuin edellisissä alapuolen vastaavissa. Nyt Flanker oli kauttaaltaan taivaansinertävä - ohikiitävän hetken ajan.

Naamiokuvion kakkosväri

Muotoa rikkomaan ruiskin erinäisiä alueellisia toisenlaista siniharmaata (VMA 71319 A-28M Greyish Blue). Kovin suurta kontrastia näiden kahden värin välillä ei ollut, mutta kyllä ne toisistaan poikkesivat. Tämä toinen väri oli hitusen vihreämpi. Ehkä se olisi toiminut hyvänä pohjavärinä sekin.

Yleisesti ottaen en suunnitellut tämän koneen naamiokuviota sen suuremmin. Halusin rikkoa muotoja jonkin verran, mikä näissä tarkoitti lähinnä sitä, että pitkulaisiin kokonaisuuksiin maalailin erisorttisia runtuja ja kulmikkaampien osien nurkkiin tai pidemmille sivuille ruimin jonkunsorttisia alueita. Nyt kaksi erilaista siniharmaata eivät tarjonneet kovin tehokkaita työkaluja koneen muotoja vastaan, mutta eipä kaikkien naamiokuvioiden tarvinnut olla korkeakontrastisia.

Korostusväri

Kuten todettua, kun kaksi pääväriä (joilla olin kattamassa suurimman pinta-alan) olivat vähintäänkin veljeksiä, niistä vähän selvemmin poikkeava väri oli tervetullut vähän pilkkomaan kokonaisuutta. Tähän tehtävään päätyi yksi vaaleansininen (VMA 71317 All Sv. Gol Light Blue).

En maalannut vaaleansinisellä kovin isoja pinta-aloja, vaan koetin nyt käydä entistä enemmän kulmiin ja luonnolle liian kookkaisiin suoriin pätkiin. Edelleen maalasin ilman tiukkaa suunnitelmaa, etenin fiilispohjalla.