Sisätornin ja panssarivaunukanuunan maalausta

Kermaisa torni

Suunnitelmani sisämaalauksen suhteen oli aikalailla "noudatetaan maalausohjetta". Paremmitta tiedoitta oli minusta viisainta olla soveltamatta liikaa. Maalasin tornista, ammustelineistä ja kanuunan peräpäästä vielä uudemmalla kierroksella osia valkeiksi, nyt eri värillä, koska VMA Grauweiß-maalini korkki oli haljennut ja maali kuivunut liikaa mennäkseen ruiskun läpi. Korvikkeena käytin tätä projektia varten nimenomaan tilaamaani kermanvalkoista (VMA 71270 White), joka toimi mainiosti.

Maalasin myös ammustelineiden ulkokyljet punaruskeiksi (VMA 71271 German Red Brown), kuten alarungossa valtaosan sisustuksesta. Ruiskuttelun kattavuus ei ollut täydellinen, mutta se ei ollut tarkoituskaan vaan helpottaa käsityötä myöhemmin. Samalla ruiskutellessani maalasin sittenkin tornin korin pohjan punaruskeaksi, jotta se noudattaisi yleistä ohjetta paremmin. Ylivuodot ja erheelliset rajaukset korjaisin käsin.

Detaljitason näpertelyä

Maalailin yksittäisiä mieleentulevia yksityiskohtia, joita halusin korostaa tornin sisällä. Lataajan kehällä takasektorilla oli lähipuolustusaseen ammuspaketeiksi olettamiani kalikoita, maalasin ne metallimustalla. Samoin maalasin kuvien ottamisen jälkeen tuon koaksiaalikonekiväärin hylsykaapparisuppilon (?) sisäpinnan.

Korjailin samalla punaruskeiden ja kermanvalkeiden osien rajoja sekä kynäruiskutellessani ylimenneitä alueita. Henkilöstön penkkikomplekseja en maalannut tyystin mustiksi, vaan päätin jättää niistä kiireessä tuskallisemmat valkeiksi ja maalata penkki- ja selkätukiosat sekä kiipeilyaskelmat mustiksi.

Keskikoneistosta maalasin alempia osia moottoriharmaalla jonkinlaista teemaa tavoitellakseni. Säätöpyörien reunat maalasin erottumisen takia mustiksi, enkä jättänyt niitä yksivärisiksi.

Tässä vaiheessa panssarivaunukanuuna 43:ni oli yleisesti olevinaan valmis. Maalasin lukon punaruskeaksi, sen ympäriltä alueet ohjeidenmukaisesti Gunmetalilla. Tähtäinlaitteen silmäosasta olin maalannut näemmä turhan pienen pinta-alan mustaksi, sitä tuli korjata vielä: koko otsakalikka piti saada mustaksi, ei vain otsapehmustetta itseään.

Sisätornista maalasin lähinnä pari kiekonreunaa metallimustalla (komentajan sekä lataajien luukkujen kiertokahvat). Palosammuttimen maalasin samalla idealla kuin alarungon tuliseinässä lepäilevän sammuttimen, kirkkaanpunainen runko sekä metallimusta kiinnipitopanta ja venttiilikompleksi. Tämän yksilön pohjatuki oli valkoinen, ehkä sen olisi voinut maalata punaiseksi.

Koaksiaalikonekiväärin kanssa en viettänyt yhtä paljon aikaa kuin radistin konekiväärin kanssa, kokeilin huvikseni, miltä metallimustalla maalattu kk näytti. Mainio tämäkin oli, vähän kevyemmin säistetty kenties. Sopi toisaalta teemaankin, tämä laitos kun eleli pääasiassa tornin sisällä. Niin minä sen ainakin mietin, kun vaununi tarinaa pyörittelin.

Murkulamaakari vauhdissa, osa 2 

Tornin kranaattitelineiden sisältö oli oleva runkomurkuloista jossain määrin poikkeava. En halunnut noudattaa tiukasti maalausohjeen ideaa tehdä näistä kaikista mustavihreitä. Päätin, että molemmissa olisi enemmän sellaisia ja kokonaisuutta sekoittamassa jokunen kuparihylsyinen patruunalaukaus. Allaolevassa kuvassa metallimustaa ja kirkasta pronssia oli molempia yksi kerros maalattuna.

Tähän tulisi hupenemaan aikaa. Pronssiväri kaipaisi ainakin kolme kerrosta näyttääkseen joltain muulta kuin tuolta. Kranaatit saisin varmaan maalattua yhdellä kierroksella, jollen saisi "hyviä ideoita" kesken kaiken. Niiden jälkeen viimeistelisin ammustelineet maalaamalla telineosat valkoisiksi ja korjaamalla viimeiset puuttuvat tai ylimaalatut punaruskeat kulmat.

Kanuunan kiinnitys

Kiinnitin kanuunan runkoon nuo erikseen valkoiseksi maalatut kiinnityskilkkeet. Niiden tiukka paikalleenpainaminen oli haastavaa, kiitos koaksiaalikonekiväärin, joka olisi sietänyt oikeasti asentaa vasta tämän vaiheen jälkeen. Kun olin saanut aurauskulmat ojoon, liimasin palikat kiinni tornin lattiaan kiinni.

Säistyshetkiä

Jotten unohtaisi kokonaan, mustalla muutenkin (tähtäimen puuttuvat kohdat) sutiessani kuivaharjasin sitä tykin peräpään ja tornin ohjainlaitteiden ympäristöön. Jäin miettimään, pitäisikö minun maalata lukon manuaalikampi punaiseksi tai (tumman)keltaiseksi. Noilla kuitenkin oli jonkunlaista käyttöä tositilanteessa, joten kyllä sitä olisi syytä korostaa lievästi.

Jonkunlaista kevyttä litkutusta ja erityisesti ammusvaraston alueella maalin lohkeiluefektiä minä ajattelin vielä lisätä tänne. Jos minun vanhat öljytahraefektini olivat vielä hengissä, ne olisivat täällä kotonaan, kevyesti käytetynä. En halunnut vaununi olevan sisätilalta kuin hylätyn huoltamon ulkovessan roskis.

Irtohiutaleita ja moottorimömmötahroja

Kaivoin kalustelootastani palasen vaahtomuovia, josta repäisin epämääräisreunaisen kolmiomaisen palan töpöttelyä varten. Dippasin sitä tummanharmaaseen maaliin (VMA 71056 German Dark Grey), pyyhin enimmät mäkeen ja tökin kaltoinkohdelluimman oloisiin kulmiin. Lopputuloksena piti olla lohkeilleen maalin efekti.

Ylemmässä blokissa mietiskelin säistyslitkujani, öljytahralitkun (VWE:Engine 73813 Oil Stains) kohtalo oli ollut surkea: se oli vuosien aikana erottunut kerroksiin ja kuivunut turhan paljon. En saanut sitä enää uudelleen henkiin. Sääli, sillä se oli mielettömän asiallista säistysmateriaalia.

Toinen (VWE:E 73815 Engine Grime) oli paremmassa kuosissa ja sitä käytin mm. hidastin-palautinsylinterien ja seuraavan kuvan alareunassa näkyvän fotoetsireunan ulkokehällä. Ei ihan yhtä upeaa kuin öljytahrat, mutta mukavan paskaista kumminkin!

Pohdiskelin jonkun aikaa jo aiemmin, pitäisikö lukon avaamis- ja sulkemisvivun olla kirkkaanpunainen mutta päätin ettei se ole niin vaarallinen vempain (eikä se ollut operoimissani kenttätykeissäkään pelottavasti korostettu), että sille olisi tarvetta. Maalasin vivun siis tummankeltaisella, jotta se erottuisi kiireessä mutta ei hyppisi naurettavasti silmille.

Ammustelineet

Korjailin ammustelineiden maalauksia vartin verran, lähinnä maalasin telineosat valkoisiksi (aiemmin perusvalkoisena käyttämäni VMA Grey White) ja tarkistin kranaattien kärjet. Mustahylsyisille teräskärjet ja kuparihylsyisille kokomustat kranaatit.

Liimattuani hyllyt kiinni tornin takapäähän, hoksasin, että minähän olin toheltanut kun maalasin tornin rungon sisäseinien piiloonjäävät osat valkoisiksi  - nehän minä olin maalaamassa punaruskeiksi kuten hyllyjen ulkoseinät. Näin sekä torni että vaunun runko olisivat maalattuina samalla periaatteella.

Pientä tunkattavaa tuo vain oli, eikä noitakaan pitäisi ikinä nähdä mutta kuten aina: minä itse tietäisin, että ne oli tehty Oikein. Eli juuri niin kuin minä olin suunnitellut.

Valkeita työtiloja vaunuväelle

Taitettua valkoista taistelijoille

Tornin osat

Ulkokuori oli viettänyt sisäpuoleltaan jo pitkän aikaa pääosin valkeaksi maalattuna, mutta nyt ruuttasin tuoreetkin osat maalilla. Ei ollut taaskaan ensimmäinen kerta kun pudistelin päätäni aiemmalle mukaoptimoinnilleni.

Tornin jalusta ja kori koneistoineen saivat ensimmäiset valkeat maalikerroksensa. Tiesin joutuvani maalaamaan pohja- ja takalevyn joka tapauksessa pensselillä, mutta niin tuo koneistokin tulisi käsin maalattavaksi, joten se ei ollut ongelma tai odottamatonta. Kanuunan kiinnityskilkkeet olin maalannut erikseen, jotta en pilaisi niiden kiinnitystä väärässä vaiheessa.

Teksturoimaton tykki

Panssarivaunukanuunan perusmaalaus oli helppoa kun koko möntti oli valkea. Ampujan tähtäinlaite ja koaksiaalikonekivääri olivat isoimmat ei-valkoiset osat, eivätkä nekään mitään suuria olleet. Tietysti koettaisin tehdä tästä vempaimesta mahdollisimman uskottavan näköisen vipuineen ja kampineen, mutta värikuvat aidosta laitteesta eivät olleet ihan tuosta vaan tuhatpäisessä jonossa.

Pohjamaalausta ja pohjaväriä alkuun

Vihdoin tummankeltaista!

Alarunko

Napsin kuvani ihan missä sattuu järjestyksessä, joten aloitettakoon tällä kertaa viimeisestä palikasta. Ruiskuttelin vaunun alarunkoa tummankeltaisella (VMA 71025 Dark Yellow) kohtuullisen varovaisesti, mutta maalikuvioprosessin aloittaakseni.

Suunnitelmani oli pitää nämä kyljen ja pohjan osat tummankeltaisena ja toteuttaa naamiokuviot ennemminkin tela-, veto- sekä  palautuspyöriin, taka- ja etuviistopanssareihin, ja ylärunkoon torneineen.

Torni

Olin aloittanut maalaussessioni pohjamaalaamalla tornin kotelon sekä ulkoa (VSP 70642 Pure Red) että sisältä (VSP 70627 Skeleton Bone). Pohjamaalien kuivuessa maalailin muita osia ja aivan lopuksi, kun ruiskun säiliössä oli vielä tummankeltaista, maalasin valtaosan tornin ulkopuolesta perusväriinsä. Ensimmäisen kierroksen peitto ei ollut täydellinen, enkä sitä tavoitellutkaan.

Ylärunko

Olin myös paikkaillut ylärungosta punaisella pohjamaalilla aiemmin maalaamattomia (pinohiirivälineet ainakin kaipasivat pohjamaalia). Maalasin myös tämän kilkkeen tummankeltaiseksi, vaikka punaisen pohjamaalin kanssa kolmivärikaavion ruskea olisi toiminut oivallisesti sekin. Olin vain tottunut tähän, joten en edes mietiskellyt poikkeamia sen kummemmin.

Kanuuna ja sisätorni, kierros 1

Näitä tiesin pohjamaalaavani ja perusmaalaavani kahteen eri kertaan. Kuvissa näkyivät paikat, joista olin pidellyt kiinni maalaillessani näitä nyt esilläolleita pohjamaalausalueita. Tykin peräpää oli yllättävän kiva maalattava kaikista ulkonemistaan huolimatta. Takatornin ammustelineiden maalaaminen tulisi olemaan valtaosin pensselihommaa, kynäruiskulla maalaisin lähinnä pohjat ja valkoiset osat.

Tornikompleksin maalasin loppujen lopuksi luunväriseksi, koska niin häviävän pieni osa tornin korista oli tulossa punaruskeaksi, ettei vanhojen punaisten pohjamaalien varominen ollut vaivan arvoista. Jokunen liimauspinta pitäisi siivota ennen liimailuja, samoin kanuunan koroakselin ulkolaidoilla elelevät fotoetsipalat piti muistaa tarkistusmaalata seuraavalla kierroksella.

Krupp 8,8cm KwK 43 L/71

Taisteluvaunukanuunan alku ja loppu

Olin oikeastaan lievästi hämmentynyt, kun käänsin ammustelineiden kasaamisen jälkeen ohjeesta seuraavan sivun ja löysin itseni ihan lopusta. Rupesin kasaamaan putken ensimmäistä osaa, puolikkaita lähes vainoharhaisesti tiiraten. Niiden yhdessäpitämistäkin varten tuo hidastin/palautinsylinterien tukiteline oli omiaan.

Näillä reiällisillä siivekkeillä oli epäilemättä oleellinen rooli tykin keveyden ja jämäkkyyden kannalta. Vaan kun minä en tiennyt noista mitään, minä vain liimasin ne paikalleen. Oikeanpuoleinen kärsi ohuena palana pienen murtumanpoikasen sitä rangasta irrottaessani.

Takalevy toi lisäjämäkkyyttä ja taas kerran saatoin lähinnä toivoa, että se asettui suoraan kun ohjausnupukoita ei pahemmin ollut.

Tykin peräpäähän tuli kotelo, jonka leukojen väliin oletin pian asentavani tykin lukon. En ollut malttanut lukea ohjeita yhtään pidemmälle kuin mihin olin ehtinyt, joten oletukseni perustui perinteikkäästi "sillai se on muissakin ollu"-haahuiluun.

Kanuunan putken peräpään leuat ympäröitiin seuraavaksi isolla palikalla, jossa oli alas laskettava lukko. Lukon asensin suljettuun asentoon, vaikka vaunussa olisi pitänyt olla tilaa myös sen aukipitämiseen.

Peräpäänsä kanssa vaunun sisäpuolella elelevä osa kanuunasta oli jo kutakuinkin täydessä pituudessaan. Taas eniten huoletti, josko olin saanut pääpalikat asennettua oikeaan kulmaan, saattaisi hieman harmittaa jos peräosa olisi ratkaisevasti vinossa kun koko roskaa soviteltaisiin tornin sisään.

Koaksiaalikonekivääri

Tuubin oikeaan kylkeen rakennettiin kohtuullinen ja jämeränoloinen tukihimmeli konekivääriä varten. Ohjeen kuvatukset olivat - taas - sen verran vauhdikkaita, että jouduin pyörittelemään useampaan kertaan paloja ja putkea ympäri, ennen kuin olin varma siitä, että olin asentamassa oikeaa palikkaa oikeaan paikkaan.

Vaunun putken mukana osoittava kakkoskonekivääri oli jännästi paljon yksinkertaisempi rakenneltava kuin radistin pallonivel-kk. Mukavampi se näin oli, kun hieman jämerämpi kuularuisku oli oletettavasti tukevammin kiinni parissa hassussa kiinnityspisteessään.

Suojalevyjä ja suorasuuntain

Putken loppupäähän tuli vielä pari suojalevyä ja omana osakokonaisuutenaan ampujan suorasuuntain (olisin kutsunut sitä suorasuuntauskaukoputkeksi, mutten tiennyt, oliko se vaunujen nimiavaruudessa jotain muuta). Vehje oli joka tapauksessa TZF 9d, Turmzielfernröhr, ja guuggeli väänsi sen vain tornin kiikaritähtäimeksi.

Koaksiaalikonekiväärin suuntaus näkyi menneen vähän vinoon, eikä se ollut kuvaamishetkellä kovin nimensä mukainen. Ehkä sen saisi vielä korjattua.

Ulkoputki

Ohjekirja rupesi olemaan lopussa, kun minä pääsin kasaamaan tykin putkesta vaunun ulkopuolelle näkyvää osaa. Tornin etulevyyn asettuva pätkä oli perin jykevä kokonaisuus.

Putken loppupää koostui harvinaislaatuisesti yhdestä osasta, eikä kahdesta (kiemuralle helposti vääntyvästä) puolikkaasta. Ylemmässä kuvassa näkyi suujarrun kolmipalainen rakenne: suujarruun tuli putken pää erikseen, sekä suujarrun loppupää.

Tässä koko kanuuna vielä kahdessa osassa kokoluokkaa tuomaan. Putken osat liitettäisiin yhteen siinä vaiheessa, kun tornin kokoaminen liimauksineen olisi valmis.

Pikasovitus ja viimeiset fotoetsit

Tietysti minä innostuin koesovittelemaan tykkiä torniinsa. Tässä vaiheessa näky oli vähän irvokas, kun osa oli kirkkaanpunaista, koristeena siellä täällä kullanhohtoista fotoetsilaattaa ja loput toivat sekaan hailakkaa maalaamatonta harmaata.

Ehdin vielä viettää jokusen minuutin pikaliimaamalla metallikiekkoja ammusräkkeihin, jotta melkein valmiilla kanuunalla olisi jotain läpivietävää. Tämän postauksen sisältö oli etenemisnopeudeltaan (kaksi iltaa) sanoinkuvaamaton verrattuna siihen, että työstin tornia useamman viikon ajan hissukseen.

Ylätornissa

Sisätorni

Korin viimeisten osien liimausten kuivuessa aloitin rakentamaan tornin pohjan yksityiskohtia. Nippeleitä oli tulossa aivan naurettava määrä, valtaosa niistä oli perinteikkäästi kovin mystisiä vielä tässä vaiheessa.

Fotoetsilevyjen vääntäminen oikeisiin kulmiin oli vaihteeksi yllättävän tuskatonta. Suurimmat ongelmat siinäkin tulivat rakennusjärjestyksestä, jotkin muovikilkkeet kannatti liimata ennen fotoetsilaattoja ja jotkut taas jälkeen, ohjeessa moisesta ei pahemmin puhuttu.

Pikaliimausten kuivuessa asettelin huvikseni (ja yhtä rakentelusessiota pois pakatessani) tornin korin paikalleen. Ahtaan näköistä, aina vaan.

Tässä vaiheessa tornin pohjasta roikkui sen verran monta erilaista palaa, että rupesin huolestumaan, miten hyvin ne kestäisivät minkäänlaista kolhimista. Komentajan penkki oli ainakin kuvassa vähän arveluttavassa kulmassa.

Ylätorni koriin

Jos vähät jäljelläolevat hiukseni eivät olisi pysyvästi pystyssä muutenkin, tämä vaihe viimeistään olisi nostattanut ne osoittamaan pois massakeskipisteestäni. Periaatteessa tornin pohjan kiinnittäminen koriin olisi simppeli homma, kun korin etu- ja takaosaa toimittavat palikat oli suunnattu korin pohjalevyn mukaan.

Eipä suinkaan, kun toisen kohdisti tornin sisäkehään kiinni, vastapää oli pari milliä vinossa sisäänpäin! Vaiheittaisliimausta ja kevyttä vääntämistä hankaloitti se, että liimauksen kuivuessa vempelettä ei voinut jättää itsekseen asettumaan, koska laitteen omista rakenteista ei ollut tukemaan sitä.

Päätin kohdistaa asennuksen takalevystä ja käyttää tuossa alaoikealla näkyvää putkenpätkää apuna. Väänsin etupään kasaan myöhemmin, kun takalevy oli ensin asettunut.

Aivan järkyttävä kyhäelmä tämä oli ainakin tässä välissä. Pysyi se sentään kasassa, mikä oli merkittävä parannus siihen, missä kuosissa koko laitos oli puolta tuntia aiemmin.

Murkuloita!

Muutin taas lähestymistapaani näihin vekkuleihin. Irrottelin tornin vasemman takakyljen kranaattihyllyosat kranaatteineen, putsasin ne ja sen suuremmin surematta liimasin ne seinäänsä kiinni. Pommiteline oli näyttävä ja vei kutakuinkin kaiken mahdollisen tilan tornin takaosasta, kuten odottaa sopi.

Hassu juttu, mutta niinkin yksinkertainen asia kuin pommitelineen lyöminen paikalleen piristi aikalailla. Se varmaan johtui siitä, että räkki oli konstailematon ja ongelmaton, ja se toi nopeasti suuren visuaalisen parannuksen tähän sottaiseen torniin. Jep, olin ostanut uuden pikaliimapurtilon ja siitä ryöpsähti pariinkin kertaan ihan liikaa tavaraa ulos, kuten kuvista näkyi.

Tornin yleiskalustosta viimeinen puuttuva osa oli oikean kyljen ammusteline. Rakensin sen kasaan yhtä ripeästi kuin vasemmanpuoleisenkin. Molemmista puuttuivat vielä kaikki fotoetsikiekot, jotka tulisi liimata kasaan ennen maalailua.