Ylätornissa

Sisätorni

Korin viimeisten osien liimausten kuivuessa aloitin rakentamaan tornin pohjan yksityiskohtia. Nippeleitä oli tulossa aivan naurettava määrä, valtaosa niistä oli perinteikkäästi kovin mystisiä vielä tässä vaiheessa.

Fotoetsilevyjen vääntäminen oikeisiin kulmiin oli vaihteeksi yllättävän tuskatonta. Suurimmat ongelmat siinäkin tulivat rakennusjärjestyksestä, jotkin muovikilkkeet kannatti liimata ennen fotoetsilaattoja ja jotkut taas jälkeen, ohjeessa moisesta ei pahemmin puhuttu.

Pikaliimausten kuivuessa asettelin huvikseni (ja yhtä rakentelusessiota pois pakatessani) tornin korin paikalleen. Ahtaan näköistä, aina vaan.

Tässä vaiheessa tornin pohjasta roikkui sen verran monta erilaista palaa, että rupesin huolestumaan, miten hyvin ne kestäisivät minkäänlaista kolhimista. Komentajan penkki oli ainakin kuvassa vähän arveluttavassa kulmassa.

Ylätorni koriin

Jos vähät jäljelläolevat hiukseni eivät olisi pysyvästi pystyssä muutenkin, tämä vaihe viimeistään olisi nostattanut ne osoittamaan pois massakeskipisteestäni. Periaatteessa tornin pohjan kiinnittäminen koriin olisi simppeli homma, kun korin etu- ja takaosaa toimittavat palikat oli suunnattu korin pohjalevyn mukaan.

Eipä suinkaan, kun toisen kohdisti tornin sisäkehään kiinni, vastapää oli pari milliä vinossa sisäänpäin! Vaiheittaisliimausta ja kevyttä vääntämistä hankaloitti se, että liimauksen kuivuessa vempelettä ei voinut jättää itsekseen asettumaan, koska laitteen omista rakenteista ei ollut tukemaan sitä.

Päätin kohdistaa asennuksen takalevystä ja käyttää tuossa alaoikealla näkyvää putkenpätkää apuna. Väänsin etupään kasaan myöhemmin, kun takalevy oli ensin asettunut.

Aivan järkyttävä kyhäelmä tämä oli ainakin tässä välissä. Pysyi se sentään kasassa, mikä oli merkittävä parannus siihen, missä kuosissa koko laitos oli puolta tuntia aiemmin.

Murkuloita!

Muutin taas lähestymistapaani näihin vekkuleihin. Irrottelin tornin vasemman takakyljen kranaattihyllyosat kranaatteineen, putsasin ne ja sen suuremmin surematta liimasin ne seinäänsä kiinni. Pommiteline oli näyttävä ja vei kutakuinkin kaiken mahdollisen tilan tornin takaosasta, kuten odottaa sopi.

Hassu juttu, mutta niinkin yksinkertainen asia kuin pommitelineen lyöminen paikalleen piristi aikalailla. Se varmaan johtui siitä, että räkki oli konstailematon ja ongelmaton, ja se toi nopeasti suuren visuaalisen parannuksen tähän sottaiseen torniin. Jep, olin ostanut uuden pikaliimapurtilon ja siitä ryöpsähti pariinkin kertaan ihan liikaa tavaraa ulos, kuten kuvista näkyi.

Tornin yleiskalustosta viimeinen puuttuva osa oli oikean kyljen ammusteline. Rakensin sen kasaan yhtä ripeästi kuin vasemmanpuoleisenkin. Molemmista puuttuivat vielä kaikki fotoetsikiekot, jotka tulisi liimata kasaan ennen maalailua.