Sisätornin ja panssarivaunukanuunan maalausta

Kermaisa torni

Suunnitelmani sisämaalauksen suhteen oli aikalailla "noudatetaan maalausohjetta". Paremmitta tiedoitta oli minusta viisainta olla soveltamatta liikaa. Maalasin tornista, ammustelineistä ja kanuunan peräpäästä vielä uudemmalla kierroksella osia valkeiksi, nyt eri värillä, koska VMA Grauweiß-maalini korkki oli haljennut ja maali kuivunut liikaa mennäkseen ruiskun läpi. Korvikkeena käytin tätä projektia varten nimenomaan tilaamaani kermanvalkoista (VMA 71270 White), joka toimi mainiosti.

Maalasin myös ammustelineiden ulkokyljet punaruskeiksi (VMA 71271 German Red Brown), kuten alarungossa valtaosan sisustuksesta. Ruiskuttelun kattavuus ei ollut täydellinen, mutta se ei ollut tarkoituskaan vaan helpottaa käsityötä myöhemmin. Samalla ruiskutellessani maalasin sittenkin tornin korin pohjan punaruskeaksi, jotta se noudattaisi yleistä ohjetta paremmin. Ylivuodot ja erheelliset rajaukset korjaisin käsin.

Detaljitason näpertelyä

Maalailin yksittäisiä mieleentulevia yksityiskohtia, joita halusin korostaa tornin sisällä. Lataajan kehällä takasektorilla oli lähipuolustusaseen ammuspaketeiksi olettamiani kalikoita, maalasin ne metallimustalla. Samoin maalasin kuvien ottamisen jälkeen tuon koaksiaalikonekiväärin hylsykaapparisuppilon (?) sisäpinnan.

Korjailin samalla punaruskeiden ja kermanvalkeiden osien rajoja sekä kynäruiskutellessani ylimenneitä alueita. Henkilöstön penkkikomplekseja en maalannut tyystin mustiksi, vaan päätin jättää niistä kiireessä tuskallisemmat valkeiksi ja maalata penkki- ja selkätukiosat sekä kiipeilyaskelmat mustiksi.

Keskikoneistosta maalasin alempia osia moottoriharmaalla jonkinlaista teemaa tavoitellakseni. Säätöpyörien reunat maalasin erottumisen takia mustiksi, enkä jättänyt niitä yksivärisiksi.

Tässä vaiheessa panssarivaunukanuuna 43:ni oli yleisesti olevinaan valmis. Maalasin lukon punaruskeaksi, sen ympäriltä alueet ohjeidenmukaisesti Gunmetalilla. Tähtäinlaitteen silmäosasta olin maalannut näemmä turhan pienen pinta-alan mustaksi, sitä tuli korjata vielä: koko otsakalikka piti saada mustaksi, ei vain otsapehmustetta itseään.

Sisätornista maalasin lähinnä pari kiekonreunaa metallimustalla (komentajan sekä lataajien luukkujen kiertokahvat). Palosammuttimen maalasin samalla idealla kuin alarungon tuliseinässä lepäilevän sammuttimen, kirkkaanpunainen runko sekä metallimusta kiinnipitopanta ja venttiilikompleksi. Tämän yksilön pohjatuki oli valkoinen, ehkä sen olisi voinut maalata punaiseksi.

Koaksiaalikonekiväärin kanssa en viettänyt yhtä paljon aikaa kuin radistin konekiväärin kanssa, kokeilin huvikseni, miltä metallimustalla maalattu kk näytti. Mainio tämäkin oli, vähän kevyemmin säistetty kenties. Sopi toisaalta teemaankin, tämä laitos kun eleli pääasiassa tornin sisällä. Niin minä sen ainakin mietin, kun vaununi tarinaa pyörittelin.

Murkulamaakari vauhdissa, osa 2 

Tornin kranaattitelineiden sisältö oli oleva runkomurkuloista jossain määrin poikkeava. En halunnut noudattaa tiukasti maalausohjeen ideaa tehdä näistä kaikista mustavihreitä. Päätin, että molemmissa olisi enemmän sellaisia ja kokonaisuutta sekoittamassa jokunen kuparihylsyinen patruunalaukaus. Allaolevassa kuvassa metallimustaa ja kirkasta pronssia oli molempia yksi kerros maalattuna.

Tähän tulisi hupenemaan aikaa. Pronssiväri kaipaisi ainakin kolme kerrosta näyttääkseen joltain muulta kuin tuolta. Kranaatit saisin varmaan maalattua yhdellä kierroksella, jollen saisi "hyviä ideoita" kesken kaiken. Niiden jälkeen viimeistelisin ammustelineet maalaamalla telineosat valkoisiksi ja korjaamalla viimeiset puuttuvat tai ylimaalatut punaruskeat kulmat.

Kanuunan kiinnitys

Kiinnitin kanuunan runkoon nuo erikseen valkoiseksi maalatut kiinnityskilkkeet. Niiden tiukka paikalleenpainaminen oli haastavaa, kiitos koaksiaalikonekiväärin, joka olisi sietänyt oikeasti asentaa vasta tämän vaiheen jälkeen. Kun olin saanut aurauskulmat ojoon, liimasin palikat kiinni tornin lattiaan kiinni.

Säistyshetkiä

Jotten unohtaisi kokonaan, mustalla muutenkin (tähtäimen puuttuvat kohdat) sutiessani kuivaharjasin sitä tykin peräpään ja tornin ohjainlaitteiden ympäristöön. Jäin miettimään, pitäisikö minun maalata lukon manuaalikampi punaiseksi tai (tumman)keltaiseksi. Noilla kuitenkin oli jonkunlaista käyttöä tositilanteessa, joten kyllä sitä olisi syytä korostaa lievästi.

Jonkunlaista kevyttä litkutusta ja erityisesti ammusvaraston alueella maalin lohkeiluefektiä minä ajattelin vielä lisätä tänne. Jos minun vanhat öljytahraefektini olivat vielä hengissä, ne olisivat täällä kotonaan, kevyesti käytetynä. En halunnut vaununi olevan sisätilalta kuin hylätyn huoltamon ulkovessan roskis.

Irtohiutaleita ja moottorimömmötahroja

Kaivoin kalustelootastani palasen vaahtomuovia, josta repäisin epämääräisreunaisen kolmiomaisen palan töpöttelyä varten. Dippasin sitä tummanharmaaseen maaliin (VMA 71056 German Dark Grey), pyyhin enimmät mäkeen ja tökin kaltoinkohdelluimman oloisiin kulmiin. Lopputuloksena piti olla lohkeilleen maalin efekti.

Ylemmässä blokissa mietiskelin säistyslitkujani, öljytahralitkun (VWE:Engine 73813 Oil Stains) kohtalo oli ollut surkea: se oli vuosien aikana erottunut kerroksiin ja kuivunut turhan paljon. En saanut sitä enää uudelleen henkiin. Sääli, sillä se oli mielettömän asiallista säistysmateriaalia.

Toinen (VWE:E 73815 Engine Grime) oli paremmassa kuosissa ja sitä käytin mm. hidastin-palautinsylinterien ja seuraavan kuvan alareunassa näkyvän fotoetsireunan ulkokehällä. Ei ihan yhtä upeaa kuin öljytahrat, mutta mukavan paskaista kumminkin!

Pohdiskelin jonkun aikaa jo aiemmin, pitäisikö lukon avaamis- ja sulkemisvivun olla kirkkaanpunainen mutta päätin ettei se ole niin vaarallinen vempain (eikä se ollut operoimissani kenttätykeissäkään pelottavasti korostettu), että sille olisi tarvetta. Maalasin vivun siis tummankeltaisella, jotta se erottuisi kiireessä mutta ei hyppisi naurettavasti silmille.

Ammustelineet

Korjailin ammustelineiden maalauksia vartin verran, lähinnä maalasin telineosat valkoisiksi (aiemmin perusvalkoisena käyttämäni VMA Grey White) ja tarkistin kranaattien kärjet. Mustahylsyisille teräskärjet ja kuparihylsyisille kokomustat kranaatit.

Liimattuani hyllyt kiinni tornin takapäähän, hoksasin, että minähän olin toheltanut kun maalasin tornin rungon sisäseinien piiloonjäävät osat valkoisiksi  - nehän minä olin maalaamassa punaruskeiksi kuten hyllyjen ulkoseinät. Näin sekä torni että vaunun runko olisivat maalattuina samalla periaatteella.

Pientä tunkattavaa tuo vain oli, eikä noitakaan pitäisi ikinä nähdä mutta kuten aina: minä itse tietäisin, että ne oli tehty Oikein. Eli juuri niin kuin minä olin suunnitellut.