Taisteluvaunukanuunan alku ja loppu
Olin oikeastaan lievästi hämmentynyt, kun käänsin ammustelineiden kasaamisen jälkeen ohjeesta seuraavan sivun ja löysin itseni ihan lopusta. Rupesin kasaamaan putken ensimmäistä osaa, puolikkaita lähes vainoharhaisesti tiiraten. Niiden yhdessäpitämistäkin varten tuo hidastin/palautinsylinterien tukiteline oli omiaan.
Näillä reiällisillä siivekkeillä oli epäilemättä oleellinen rooli tykin keveyden ja jämäkkyyden kannalta. Vaan kun minä en tiennyt noista mitään, minä vain liimasin ne paikalleen. Oikeanpuoleinen kärsi ohuena palana pienen murtumanpoikasen sitä rangasta irrottaessani.
Takalevy toi lisäjämäkkyyttä ja taas kerran saatoin lähinnä toivoa, että se asettui suoraan kun ohjausnupukoita ei pahemmin ollut.
Tykin peräpäähän tuli kotelo, jonka leukojen väliin oletin pian asentavani tykin lukon. En ollut malttanut lukea ohjeita yhtään pidemmälle kuin mihin olin ehtinyt, joten oletukseni perustui perinteikkäästi "sillai se on muissakin ollu"-haahuiluun.
Kanuunan putken peräpään leuat ympäröitiin seuraavaksi isolla palikalla, jossa oli alas laskettava lukko. Lukon asensin suljettuun asentoon, vaikka vaunussa olisi pitänyt olla tilaa myös sen aukipitämiseen.
Peräpäänsä kanssa vaunun sisäpuolella elelevä osa kanuunasta oli jo kutakuinkin täydessä pituudessaan. Taas eniten huoletti, josko olin saanut pääpalikat asennettua oikeaan kulmaan, saattaisi hieman harmittaa jos peräosa olisi ratkaisevasti vinossa kun koko roskaa soviteltaisiin tornin sisään.
Koaksiaalikonekivääri
Tuubin oikeaan kylkeen rakennettiin kohtuullinen ja jämeränoloinen tukihimmeli konekivääriä varten. Ohjeen kuvatukset olivat - taas - sen verran vauhdikkaita, että jouduin pyörittelemään useampaan kertaan paloja ja putkea ympäri, ennen kuin olin varma siitä, että olin asentamassa oikeaa palikkaa oikeaan paikkaan.
Vaunun putken mukana osoittava kakkoskonekivääri oli jännästi paljon yksinkertaisempi rakenneltava kuin radistin pallonivel-kk. Mukavampi se näin oli, kun hieman jämerämpi kuularuisku oli oletettavasti tukevammin kiinni parissa hassussa kiinnityspisteessään.
Suojalevyjä ja suorasuuntain
Putken loppupäähän tuli vielä pari suojalevyä ja omana osakokonaisuutenaan ampujan suorasuuntain (olisin kutsunut sitä suorasuuntauskaukoputkeksi, mutten tiennyt, oliko se vaunujen nimiavaruudessa jotain muuta). Vehje oli joka tapauksessa TZF 9d, Turmzielfernröhr, ja guuggeli väänsi sen vain tornin kiikaritähtäimeksi.
Koaksiaalikonekiväärin suuntaus näkyi menneen vähän vinoon, eikä se ollut kuvaamishetkellä kovin nimensä mukainen. Ehkä sen saisi vielä korjattua.
Ulkoputki
Ohjekirja rupesi olemaan lopussa, kun minä pääsin kasaamaan tykin putkesta vaunun ulkopuolelle näkyvää osaa. Tornin etulevyyn asettuva pätkä oli perin jykevä kokonaisuus.
Putken loppupää koostui harvinaislaatuisesti yhdestä osasta, eikä kahdesta (kiemuralle helposti vääntyvästä) puolikkaasta. Ylemmässä kuvassa näkyi suujarrun kolmipalainen rakenne: suujarruun tuli putken pää erikseen, sekä suujarrun loppupää.
Tässä koko kanuuna vielä kahdessa osassa kokoluokkaa tuomaan. Putken osat liitettäisiin yhteen siinä vaiheessa, kun tornin kokoaminen liimauksineen olisi valmis.
Pikasovitus ja viimeiset fotoetsit
Tietysti minä innostuin koesovittelemaan tykkiä torniinsa. Tässä vaiheessa näky oli vähän irvokas, kun osa oli kirkkaanpunaista, koristeena siellä täällä kullanhohtoista fotoetsilaattaa ja loput toivat sekaan hailakkaa maalaamatonta harmaata.
Ehdin vielä viettää jokusen minuutin pikaliimaamalla metallikiekkoja ammusräkkeihin, jotta melkein valmiilla kanuunalla olisi jotain läpivietävää. Tämän postauksen sisältö oli etenemisnopeudeltaan (kaksi iltaa) sanoinkuvaamaton verrattuna siihen, että työstin tornia useamman viikon ajan hissukseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti