Konehuoneen jatkokehitys

Suurpieniä askeleita

Nyt kun olin runnonut moottorin kiinni sotakoneeseen, ei minulla enää ollut mitään tekosyitä hidastella sisuskalujen sisääntunkemisella. Eikä tuolla nyt mitään kummallista säästeltävääkään ollut, mitä minä irrallisilla laatikoilla ja tuulettimilla tekisin? 

Moottorin takatila

Maybachin taakse tuli pystylevy, joka parin muun lirpakkeen kanssa muodosti kätevän hyllylevyttömän asennushyllyn. Näitä valmistellessa kun olisi tiennyt, mikä osa olisi sietänyt jättää maalaamatta liimapintaa varten ja mikä ei, hommat olisivat edenneet vielä kivemmin. Itsepä olin metodini valinnut.

Takahyllyn vasempaan reunaan asennettiin jonkunsorttinen säiliö (yläpuolen korkista päätellen, pohjasta puolestaan meni melkoisen iso rööri suoraan moottorin alaosaan. Jotenkin ounastelin, että se liittyi jäähdyttimien toimintaan, kun moottoria kiertävän putkihässäkän liitokset kävivät referenssikuvassa siilien kyljissä.

Koetin kyllä metsästää tietoa siitä, mitä mikin oli, mutta joko en vaan taas osannut, tai sitten parhainkin löytynyt materiaali oli laadultaan vähintäänkin vaikealukuista. Jos tiesit, missä pakoputket elelivät ja että ne olivat saksaksi Auspuffröhre, ongelmaa ei ollut. Sitten kun koetit ihmetellä, mikä tuo yksi pönttö oikein oli, aivoparat eivät osanneet korjata suttua tutuksi. Kts. alla:

Lopputilan takahyllyltä söi 85 litran täyttötankki. Lukemani perusteella bensatankkikuvio seitsemine tankkeineen (taistelutilan kaksi 170-litraista; vääntösauvojen yläpuolella majailevat kaksi suunnikkaan muotoista 80- ja 85-litraista; takakulmien 145-litraiset, sekä tämä vasta asennettu) toimi niin, että ne oli kaikki yhdistetty toisiinsa täyttöä ja ilmaamista varten niin, että kaikki muut täytettiin tämän ylimpänä asustavan tankkkaustankin kautta.

Korjausmaalausta

Tässä vaiheessa oli hyvä pysähtyä uusien palojen asentamisen kanssa ja korjata heikosti maalattuja osia. Kävin kaikki "kovat" putket punaruskealla ja pehmeät vastaavasti kuminmustalla. Liitospaloihin vedin metalliväriä, jotta mekaanisesti käpisteltävät osat näyttäisivät kulumansa ja todennäköisesti ne muutenkin olivat erilaisia, kuten vaikka kotipattereistakin näkee.

Bensaletkuja

Jännittävästi ennen muita takarungon sisään tulevia isoja komponentteja pääsin asentamaan pieniä kiemuraisia bensaputkia. Näiden paikalleenlaittaminen oli taas melkoista huvia, mutta asettuivat nekin sitten parin kirosanan jälkeen. Liimaillessa mietin, että kyllä se näin oli parempi, koska jäähdyttimen kouru olisi ollut enemmän kuin rumasti tiellä siinä vaiheessa.

Liimailujen kuivuttua korjailin letkuosat kuminmustalla ja liitokset kuparilla. Muistin sentään tarkistaa myös tuon keskustankin jatkoletkun, joka kulki tuon pikkutankeroisen reunaa pitkin.

Flektit ja takayläsivusäiliöt

Kuten kaikki Battletechiä pelanneet tietävät varsin hyvin, moottorit ja eritoten niiden käyttö tapasi nostaa menopelin lämpöjä, joten jonkinmoiset jäähdyttimet kuuluivat asiaan. Näiden kanssa ei noussut esiin minkäänlaisia ongelmia.

Tuulettimien liimausten asetuttua liimasin paikoilleen sarjan viimeiset ajoainetankit (ne ylempänä mainitut 145 litran säiliöt). Aika täyteen tupattuhan tämä jo oli, mutta eihän tämmöisiin koneisiin mitään turhaa tilaa jätetty hillumaan.

Näistä kuvista jäivät pois sivutankkien letkut tuohon takakeskisäiliöön. Kaksi putkenpätkää ei tuonut viimeisimpään kuvaan nähden mitään lisäarvoa, joten saivat jäädä johonkin yleiskatsaukseen.