Moottori koloonsa
Hirvittävän mökkylän rusentaminen tuohon ahtaaseen koloseen oli stressaavaa. Ensinnäkin nuo sivulevyt olivat (tietenkin) vähän vinossa, eivätkä kaikki moottorin putkilot osuneet seinien reikien kohdalle. Osasyy oli myös siinä, että moottori oli sekin vähän vinossa yläpäästään (kts. aiempi kitinäni V-kulman jyrkkyydestä). Pari rimpulaputkea olivat osoittamassa muuten vaan vähän sinne päin, mutta ne sai pakotettua kohdalleen.
Olin sitten innokkaana asentamassa paria tusinaa seuraavaa palaa, kun huomasin, että aiemmat pohjamaalausrundini olivat sattumalta ohittaneet muutaman oleellisen palikan, jotka eivät yksinkertaisesti olleet sattuneet silmiini. Asensin ensin nuo lisähyllylevyt pitkittäin sivuseinien ja panssariammeen reunojen väliin tuomaan lisäjämäkkyytttä moottoriasennukselle. Liiman kuivuttua maalasin ne käsin. Samalla vaivalla maalasin alustavasti ensimmäiset moottorin ulkopuoliset putket (oletin niiden liittyvän jäähdytykseen, tuommoisina isoina kumiputkina).
Putkihärdellin alku
Yhteen kertaan maalatut putket eivät meinanneet asettua pakoilleen niin kuin niiden piti. Kuvassa oikeanpuoleinen oli helpompi, vaikka yläpää olikin todella hankalasti parin muun, jo kiinni liimatun, putkenpätkän takana. Vasemmanpuoleinen putki taas oli yläpäästään sekä lähes irti (kiitos seinälevyn asennustoleranssien), että moottorin putkien kiemurrellessa ympäriinsä myös vaikea pujottaa paikalleen.
Moottorin yläkehällä kulkeva mutkainen putkihässäkkä sujahti koloihinsa kohtuullisen kiltisti. Tässäkin piti ensin liimata vasen puoli ensin kunnolla, jotta oikean sai puristettua tarpeeksi tiukasti kiinni. Taas kerran manasin epäselviä kiinnityspisteitä.
Seuraavissa kahdessa kuvassa osaset olivat paikallaan, mutta niiden jatkomaalaukset olivat odottamassa vuoroaan. En suinkaan ollut jättämässä mitään näkyviin jäävää kirkuvan punaiseksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti