Maalimurkuloita

Pohjamaalaus

Jälleen kerran prosessi alkoi pohjamaalauksesta. Vauhtiin päästessäni maalasin punaisella vaunun kansipuolen uudet osat, luunvärisellä murkulat, poikkirangan ammuspaketit, fotoetsivälilevyt sekä ylärungon uudet sivusisäseinät.

Seuraavaksi maalasin valkoharmaalla sekä konekiväärin ammussetit sekä kranaattihyllyjen pystyvälilevyt. Samoin maalasin valkoiseksi nuo paikoiltaan irronneet A-palat (alemmassa kuvassa sinisessä maskiteipissä).

Kranaattien pohjamaalien kuivuttua ruuttasin kaikki parin maalauskierroksen aikana kuparisiksi (VMA 71067 Bright Brass). Maalin peittävyys ei ollut ihan täydellinen, joten kävisin niitä käsin läpi vielä myöhemmin.

Näihin upposi aikaa jokunen ilta, kun kaikki palaset piti maalailla molemmin puolin, enkä halunnut hosua ja maalata pohjamaalia osittain märälle palalle. Sormenjäljet eivät sopisi noihin ensinkään. Kynäruiskuttelujen kuivuessa lisäsin alarunkoon vähän lisää väriä, maalaamalla tornin alle jäävän koneen osan moottoriharmaalla.

Maalaus

Tässä välissä maalasin pensselillä kaikki kranaatit uusiksi. Kuvassa yläruodossa roikkuvat kk-ammuspaketit näyttivät samansävyisiltä, mutta näin ei ollut: ne maalattiin tummankeltaisella.

Kynäruiskutteluvaiheen päätyttyä hetkeksi maalasin kaikkien kranaattitelineiden hyllyosat harmaanvalkoisella, poislukien ulkoseiniä vasten kuuluvat viistot osat. Telineiden ulkoreunat tulisin maalaamaan punaruskealla.

Tässä välissä rupesin valikoimaan maalausohjeen mukaan, minkälaisia murkuloita milläkin hyllyllä oli. Tarjolla oli neljää varianttia, joista yhdessä oli kuparinvärinen kartussi ja musta kranaatti; muissa oli mustanpuhuva kiillotettu metallirunko ja erilaisia kranaattivariantteja (vihreä runko, suurempi tai pienempi metallikärki sekä musta kranaatti teräksisellä sytytinkärjellä). Harmittavaisesti minulla ei ollut näistäkään niin minkäänlaista hajua, mitä kukin oli toiminnallisesti olevinaan.

Netti oli jännästi (taas) ja kirjavasti eri mieltä murkuloiden värityksistä, mutta minä nyt olin noudattamassa kiltisti maalausohjetta. Mm. allaolevassa referenssikuvassa mustat ja vihreät kranaatit olivat erikokoisia ja -muotoisia. Mallin ammukset taas olivat kaikki samasta muotista valettuja, joten siitä ei ollut apua.

Rakkaan RNG:ni avulla valikoin kasan ammuksia ja maalasin niiden kartussiosat metallimustalla (VMA 71073 Black). Noita referenssikuvan labeleita miettiessä valintani oli todennäköisesti aikalailla epärealistinen, koska ymmärtääkseni panssarinläpäisevien ammusten kanssa kysyntä oli kovempaa kuin tarjonta. Loput murkuloista olisivat sirpale- tai ontelokranaatteja. Tietysti torniinkin oli tulossa pari telineellistä kuulia, ei tämä vielä tähän loppunut.

Maalasin kranaatteja taas useamman session aikana. Vihreät kranaatit maalasin oliivinvihreällä (VMA 71092 Medium Olive) ja mustat sillä itsellään (VMA 71057 Black).

Vihermustien patruunalaukausten sytytinosat maalasin asiaankuuluvasti (ohjeen käskemänä) teräksisiksi. Sytyttimet olivat joko lyhyitä tai pitkiä, sattumanvaraisesti valittuna.

Muistaessani maalasin vihdoin metallimustalla palosammuttimen kylkipannan, jotta sekin olisi vaunussa kiinni jollain selkeällä tavalla. Pikkujuttu sekin, mutta oli vähällä unohtua. Liimasin A-kalikat sekä ruotopalan ajoissa kiinni kranaattihyllyjä odottamaan ja paikoilleen ohjaamaan.

Asennus

Ennen liimausprosessin aloittamista kävin vielä viimeisen kerran kaikki komponentit läpi, jotta kukin olisi varmasti oikealla paikallaan. Muutama oli päässyt eksymään väärään pinoon, mutta ne iskivät onneksi aika helposti silmään ja kaikki olivat tunnistettavissa.

Etummaisten ja taaimmaisten telineiden taakse liimasin fotoetsitakalevyt, mutta keskimmäisten levyt eivät yksinkertaisesti sopineet mitenkään järkevän näköisesti sinne minne ne käskettiin laittaa. Eipä noita (ensimmäistäkään koko kuuden setistä, jos tarkkoja oltiin) maalausohjeessakaan ollut, joten päätin jättää ne välistä.

Tölkki rupesi näyttämään jo kohtuullisen ahtaalta. Onneksi tähän ei ollut tarkoitus tunkea saman skaalan ukkeleita, siinä hommassa olisi hajonnut paljon.

Kaiken tämän jälkeen halusin nähdä, mitä tuosta näkisi ulos jos tornin ottaisi aikanaan irti. Aika mitättömän vähän, kuten allaolevista kuvista ilmeni.

Kulutin tässä kuvattuun osaan projektista pitkälti toista viikkoa aikaa. Osittain siksi, että otin niin varovasti ja jätin puolimaalatut kilkkeet kuivumaan koko yön yli.

Ammustelineitä runkoon

Pommit kyljyksille

Vihdoin vaununi oli siinä kunnossa, että rohkenin palata pari sivua taaksepäin taistelutilan puolelle. Hyllyiltä puuttuivat vielä murkulat telineineen, vaan eivät kauaa.

Ilta 1

Liimasin ensin kahden taaimmaisen räkin väliin tulevat palikat. Seuraavaksi vietin puolisen tuntia irroittelemalla kranaattikerroksia ja raaputtelemalla niistä ylimääräisiä valumia pois. Ihan vaan pinoon ja paikoilleen iskettyinä ne näyttivät aika mainioilta.

Fotoetsimässä

Kunkin patruunalaukauksen pohjaan tuli fotoetsipala, jossa oli asiaankuuluvat merkinnät ja nallinpaikka. Näin jälkikäteen kuvasta katsottuna jokunen häntä oli jäänyt kiinni, kun en ollut nähnyt niitä paljain silmin.

Välitulos oli varsin oivallisen näköinen. Tähän meni yhden illan askarteluaika, vaikka olin kuvitellut olevani niin nopea, että olisin saanut koko setin kasaan yhdellä istumalla.

Ilta 2

Lisää samaa mutta toisinpäin. Irroittelin palat rangoistaan, napsin nipun fotoetsikiekkoja irti ja rupesin pikaliimailemaan. Aikasyöppöys ei vähentynyt ensimmäisestä sessiosta, koko iltahan tähän taas meni. Onneksi en sentään tälläkään kerralla liimannut sormiani toisiinsa, malliin tai fotoetsipaloihin.

Koesovitus

Pienin todennäköisyys sille, että palat menisivät keskenään sekaisin tuli siitä, että säilytin niitä paikoilleen ladottuna. Maalatessa joutuisin pitämään niistä ja niiden paikoista parempaa huolta, muuten joutuisin palapelilinjalle.

Melkoinen näky, vaikka räkit murkuloineen olivatkin vielä maalaamatta. Näiden vekkulien maalaamisesta sitä hauskaa tulisikin. Ennustin tässä vaiheessa ainakin kolmea, ellen peräti neljää (lyhyehköä) iltaa kynäruiskun parissa. Sen päälle vielä pensselipuuhastelut niin aikaahan palaisi kuin mitäkin.

Ylärunkohommia

Takakansi

Vaunun takakannen rakentaminen alkoi moottorin päälle tulevasta laatasta ja huoltoluukusta. Osan palikoista olin pohjamaalannut etukäteen, kaikkia en. Noiden kulmahakojen kanssa meinasi perinteikkäästi mennä hermo tai muutama.

Lähes valmiiksi kasatun kalikan asentaminen takarunkoon oli taas vähän odotettua hankalampaa, kun takapään kaksi lärpäkettä olivat sen verran heppoisia. Parissa vaiheessa liimattuna kansilevy asettui kuitenkin aloilleen.

Fotoetsattu Rautamies-tyyli

Pohdiskelin jonkun hetken, josko olisin liimannut oikean ja vasemman sivukansipalan ensin runkoon ja asentanut vasta sitten niihin kaikki minipalaset. Päätin kuitenkin asentaa kaikki alikomponentit ensin, jotta saisin pyöriteltyä pohjalevyä kätevästi.

Aloitin oikeanpuoleisesta levystä liimaamalla palosammuttimen kiinni, sitten antennin lisäkalikan. Fotoetsipalojen kanssa suurin huolenaiheeni oli, oliko pikaliimani liian vanhaa vai ei. Vaihteeksi vastaus oli: ei ollut.

Kullanhohtoiset fotoetsiosat punaisen pohjamaalin kanssa toivat mieleen Rautamiehen haarniskan. Joku oli varmaan jo toteuttanut Eisenmann-vaunun, joten minä en edes harkinnut sellaista.

Sivulevyn pikkuisia koukkuja en ruvennut tähän väliin liimaamaan kiinni, koska olin saanut päälaatasta yhden napautettua irti (ja hukkaan, kuinkas muuten) enkä halunnut ajatellakaan vielä pienempien kikkareiden kanssa taistelua tuohon aikaan illasta.

Seuraavana iltana aloitin ärsyttävimmästä osasta, tai osista, kun rupesin liimailemaan aiemmin ohittamiani pikkuväkäsiä paikalleen. Yksi kerrallaan, pinsettien kanssa.

Vasemmanpuoleista panssarilevyä valmistellessani aloitin myös noista minikoukuista, koska niiden jälkeen kaikki muu olisi jo suorastaan mukavaa. Fotoetsiritilöiden väliin kiinnitin pensassakset tai todennäköisimmin pihdit/leikkurit ja niihin PE-kiinnitysväkäsen. Tässä välissä lisäpala ei tuonut paljoa ihasteltavaa, maalauksen jälkeen tilanne olisi toivottavasti toinen.

Takakansi rupesi olemaan jo aika täyden näköinen. Uusi maalauskierros myös auttaisi paljon, noiden ritilöiden kanssa tulisi olla tarkka.

Virheaskel

Tajusin tämän erheeni myöhemmin, vaikka jo tässä vaiheessa ihmettelin, miksi tuo vaunun sisäpuolinen yläetuviistolevy oli noin omituisesti tuossa. Koesovittelin palikoita ennen mitään liimailua ja kyyläsin ohjetta silmät kierossa, miettien että "ei sen tuolta pitäisi näyttää mutta noin se kuva sanoo, kai sitä on parempi noudattaa".

Virheeni oli siis se, että asemoin palikan liian alas ja tuon ylähuulen ympärille, enkä sen alle ja vaunun sisäpuolelle. Kuten sanottua, kuvista se ei ilmennyt kovin selvästi.

Pinohiirivälineet

Jatkoin ylärungon eteenpäinviemistä liimailemalla pioneerivälineet kylkiin ja kannelle. Vetokaapeleita arvoin, josko edes halusin niitä joko ollenkaan tai vielä tässä vaiheessa, jälkimmäistä mietin maalauksen kannalta).

Sisäpanssarilevyt

Sisäkylkilevyt asentuivat maltillisen kiltisti. Teippailin irvistäviä reunoja kiinni vapauttaakseni käteni parempiin hommiin.

Tässä vaiheessa havahduin tehneeni jotain todellakin päin honkia, kun seinien väliin jäi isot aukot ja radistin kuularuiskun pallonivel suojakumpuineen ei osunut kohdalleen, vaan oli millitolkulla vinossa. Irrotin sisäpaneelin, kiroilin uudelleen rakennusohjeen kuvia, koesovittelin vielä lisää ja löysin fiksun asennon. Turhauttavaa.

Ison tiikerin sisätilojen yksityiskohtien maalailua

Lisää yksityiskohtia

Konehuone oli tähän mennessä ollut kovin punaruskea, jota lähinnä moottorin ilmansuodatinkotelon kansi piristi valkoisuudellaan. Maalasin flektien molemminpuoliset jäähdytinsäleiköt kansineen mustanharmaalla. En ollut vielä varma, tulisinko käyttämään noissa(kaan) siirtokuvia.

Mustanharmaalla muutenkin puljatessani kävin läpi kaikki vaunun pohjan vääntösauvat, siltä osin kuin ne oli mahdollista siististi tummentaa. Samoin maalasin kuskin ratin sekä hänen että radistin penkkien istuimet ja selkänojat. Kuljettajan oikealla puolella olevasta mittaritaulusta tuli siitäkin tummanpuhuva, kaiketi muista säätimistä erottuakseen.

Ensialkuun maalasin radioidenkin etulevyt mustanharmaiksi, mutta päätin ruveta etsimään referenssikuvia FuG2 ja FuG5 -laitteista ja siitä, oliko tuo päällimmäinen loota kenties komentovaunun FuG2 vai jotain aivan muuta. Ei sillä, että noista pinnanmuodoista olisin voinut visuaalisesti tunnistaa kumpaakaan laitetta. Tutkimustyötä työlistalle siis.

Maalausohjeen mukaan maalasin myös nuo vetopyörien paljaana kieppuvat kiekot. Edelleenkään minähän en tiennyt mistään mitään, mutta aikamoiselta työturvariskiltä ne minulle näyttivät, jos olin arvauksessani oikeassa.

Tämä oli vasta ensimmäisiä tämäntyyppisiä maalaustaukoja, minulla oli vielä useita pikkukohtia hoitamatta, kuten esimerkiksi kaikkien varaperiskooppipäiden lasit. Tästä kuvasta vääntösauvojen mustuus saattoi olla nähtävissä.

Olin myös aloittanut takaseinän palosammuttimen maalaamista, se odotti vielä metallipantansa maalaamista ennen laajamittaista punastumista. Samoin nuo akuiksi arvelemani isot boksit tuosta kardaaniakselin ympäriltä olivat vakavasti kesken.

Välitauko

Olin jättänyt aika monta palikkaa peruspohjamaalaamatta, joten radistin kuularuiskun ammuslaatikot olivat nekin koskemattomia. Päätin liimata ne jo aiemmin maalaamaani poikittaispalikkaan ja maalata ne paikoillaan myöhemmin. Askien kiinnitysjärjestys oli näemmä täysinvapaamuotoinen, minä asettelin niitä ohjeenmukaisen määrän, mutta tasajaon sijasta kahteen ryhmiteltynä.

Taistelutilan lattialla oli kolme lootaa, jotka piti maalata tummankeltaiseksi (VMA 71025 Dark Yellow), sisäkyljissä oli muistaakseni myös pari palikkaa, jotka onnistuin illan kiireessä jättämään koskematta. Akut tai akkumaiset osat huomasin kumminkin maalata tällä kierroksella, samoin kuin nuo vaunun takapäässä näkyvät viimeiset bensaletkut.

Näistä kahdesta ylemmästä kuvasta näkyi, että olin myös edistänyt ylärunkoa sen verran, että kuskin ja radistin kattolaatta oli liimattu kiinni kanteen. Samoin heidän luukkunsa oli asennettu ja päänpehmusteetkin maalattu (taas mustanharmaalla).

Nappasin aikakoneen kautta muutaman rakennuskierroksen päästä kaksi sisätilakuvaa, kun olin näpertänyt yksityiskohtia siellä täällä. Takakulmien tankkien ilmaustulpat oli maalattu, tuliseinän vaahtosammutin samoin, sekä radistin jalkojen vieressä elelevä tummankeltainen tiesmikäliepötkylä. Periskooppien lasit olivat edelleen koskematta, mutta kuskin kojetaulusta sain sentään aloitettua yhden mittaritaulun taustavärin. Löysin myös kerran vahingossa viitekuvankin noista, joten voisin koettaa valmistella sen loppuun asti jossain välissä.